Tutkimusblogi
Kelan tutkimusosaston blogi
Voisiko marketissa valita hitaan kassan?
Herätyskello soi aamulla kukonlaulun aikaan. Olo on epätodellinen. Mutta vain hetken. Sitten tajuntaan iskeytyy karu todellisuus. Uusi työpäivä kaikkine kiireineen on taas alkamassa. Ensin iso kuppi kahvia, sitten lapset puolipukeissaan autoon. Tarhan kautta työpaikalle ja kahdeksan tunnin hosumisen jälkeen samaa reittiä takaisin. Pyykkejä, tiskejä, harrastuksia ja puolimaraton. Ja kuinkas ollakaan, kello näyttää taas jo nukkumaanmenoaikaa. Hetkittäin jostain tajunnan syövereistä nousee ajatus siitä, että elämä voisi olla ihan hiukan vähemmän hektisempää. Että olisi aikaa olla joutilas, laiska, ilman kiirettä ja aikapulaa.
Kyllä julkisuutta saa, mutta minkälaista?
Viikonloppuna (15.10.2011) Kela pääsi iltapäivälehtien otsikoihin. Syynä oli paitsi Kelan halu olla sinut asiakkaidensa kanssa myös viime keväänä tehty asiakaskysely, jossa joka kolmas vastaaja ilmoitti, ettei ollut ymmärtänyt Kelan päätöksessä kerrottuja perusteluja.
Se, mistä tutkimuksesta oli kyse, miten kysymys oli formuloitu ja keitä kysely tarkemmin ottaen koski, jäi jutuissa epäselväksi. Myöskään juttujen lähteenä olevasta STTn uutisesta (”Kela alkaa sinutella ja lupaa kirjoittaa tolkullisempia kirjeitä” 15.10.2011) eivät käy ilmi nämä ainakin sosiaaliturvan toimeenpanon tutkijaa kiinnostavat asiat. Lue lisää »
Mitä köyhä saa omistaa?
Törmäsin internetissä surffaillessa mielenkiintoiseen aiheeseen. Yhdysvaltalainen konservatiivinen Heritage-säätiö on tehnyt tutkimuksen, jossa tuodaan päivänvaloon mielenkiintoisia tietoja siitä, miten köyhät – tai ”köyhät” – USA:ssa elävät (Rector & Sheffield 2011). Ja tulokset ovat häkellyttäviä.
92 prosentilla köyhistä on mikroaaltouuni, 74 prosentilla on perheessä auto, 31 prosentilla on jopa kaksi tai useampia autoja, 64 prosentilla on kaapeli- tai satelliittitelevisio ja niin edelleen. Eikä moni muukaan köyhyyteen normaalisti liitettävä piirre näytä pitävän kutinsa. 96 prosenttia köyhistä ei ollut nähnyt nälkää viimeisen vuoden aikana, saman verran ei ollut kokenut asunnottomuutta ja verrattuna eurooppalaisiin kohtalontovereihin, niin USA:n köyhillä oli asunnoissaan enemmän tilaa per henkilö.
Stiiknafuuliaa ja perusturvapuhetta – perusturva hallitusohjelmissa
Vuonna 1895 kirjoittamassaan novellissa Mahtisana Teuvo Pakkala kuvaa sanan voimaa, sitä miten sanalla hallitaan. Juoksukilpailun voittaneelle Villelle ei riitä, että hän oli pelkästään kilvan voittaja. Hän halusi olla enemmän. Ville julistaa olevansa stiiknafuulia. Pakkala kuvaa muitten poikien reaktioita:
“Stiiknafuulia? Pojat hämmästyivät. Kukaan ei tiennyt, mitä kieltä se oli ja mitä se merkitsi. Mutta mahtavalta se kuului. Jos Ville olisi sanonut, että hän oli paras koko kaupungissa, niin olisi voitu väittää vastaan ja kumota Villen väite. Mutta mitä kykeni kukaan panemaan tuollaista sanaa vastaan, jota ei oltu koskaan kuultu.”
Kun kuuntelee perusturvan ympärillä vellonutta poliittista keskustelua, mieleen nousee tuo Pakkalan mainio novelli. Perusturva? Kukaan ei oikein tiedä mitä se on. Mutta mahtavalta se kuuluu. Kukaan ei voi väittää vastaan.
Mistä tuo mahtisana suomalaiseen poliittiseen retoriikkaan on tullut? Mitä sillä tarkoitetaan?
Miten suomalaisten terveydentila näkyy Kelan terveysetuuksien käytössä?
Äskettäin julkaistussa indikaattoriraportissa koottiin yhteen viimeisen 15 vuoden aikana tapahtunutta kehitystä suomalaisten terveydentilassa ja terveyteen liittyvissä etuuksissa. Kuten tiedetään, väestön elinikä pidentyy jatkuvasti eikä lopullista rajaa tälle kehitykselle ole toistaiseksi pystytty osoittamaan.
Viime vuosikymmeninä suomalaisten keskimääräisen eliniän piteneminen on liittynyt etenkin sydän- ja verisuonitautien vähenemiseen, mikä puolestaan johtuu pitkälti elintapojen myönteisestä kehityksestä. Kansainvälisesti verrattuna suomalaisten kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin on kuitenkin edelleen suurta. Sen sijaan esimerkiksi syöpäkuolleisuus on Suomessa verraten pientä.
