92 prosentilla köyhistä on mikroaaltouuni, 74 prosentilla on perheessä auto, 31 prosentilla on jopa kaksi tai useampia autoja, 64 prosentilla on kaapeli- tai satelliittitelevisio ja niin edelleen. Eikä moni muukaan köyhyyteen normaalisti liitettävä piirre näytä pitävän kutinsa. 96 prosenttia köyhistä ei ollut nähnyt nälkää viimeisen vuoden aikana, saman verran ei ollut kokenut asunnottomuutta ja verrattuna eurooppalaisiin kohtalontovereihin, niin USA:n köyhillä oli asunnoissaan enemmän tilaa per henkilö.

Tutkimuksen johtopäätös on selvä: Yhdysvalloissa ei ole köyhyyttä, koska köyhillä on varaa hankkia ruokaa ja kaikenlaista tavaraa asuntoihinsa. Heillä on täten myös korkea elintaso, jonka valtio kustantaa, koska useat USA:n Tilastokeskuksen raportissaan (DeNavas-Walt ym., 2011) löytämistä 46 miljoonasta ”köyhästä” ovat työttömiä tai muuten elävät sosiaaliavustusten varassa. Toimenpide-ehdotuksina esitetään vanhoja tuttuja sosiaaliturvan leikkauksia ja sosiaaliturvan sitouttamista yhä enemmän työn tekoon (ns. workfare).

Köyhät verotalkoisiin

Tutkimuksen pohjalta on kyseenalaistettu myös presidentti Barack Obaman rikkaille kaavailemat veronkorotukset. Logiikka on pistämätön: Jos pienituloisin 50 prosenttia amerikkalaisista ei maksa tällä hetkellä senttiäkään tuloveroa, niin valtion pelastustalkoisiin olisi saatava ennemminkin köyhät kuin rikkaat.

Tutkimuksen tulokset saattavat kuulostaa häkellyttäviltä, mutta hieman tarkemmin köyhyyteen perehtyneelle tuloksissa ei ole mitään uutta, yllättävää saati mitään sellaista, että köyhyysongelma voidaan julistaa ratkaistuksi.

Heritagen tutkimuksessa nimittäin tutkijoiden mielikuva köyhyydestä ja todellisuus eivät kohtaa (kritiikistä ks. esim. What You Need When You’re Poor ja Why the Upcoming Poverty Numbers Matter). Esimerkiksi käytetyn mikroaaltouunin arvo on USA:ssa keskimäärin 45 dollaria, joten sellaisen omistaminen ei ole merkki korkeasta elintasosta, toisin kuin ehkä 20 vuotta sitten. Myös se, että nälkää näkee vain harva köyhä, ei ole todiste siitä, että rahan puutteesta johtuvia ravitsemusongelmia ei olisi. Nälkä kun on äärimmäisin muoto ravitsemusongelmista. Köyhistä amerikkalaisperheistä 44 prosenttia ilmoitti samassa raportissa, johon Heritagen tutkijatkin viittaavat, että rahan puutteen vuoksi perhe joutuu syömään halpoja ja ravintoarvoiltaan huonoja valmisruokia tai ruoka on hyvin yksipuolista.

Nousun mahdollisuudet on taattava

Köyhyys on harvoin staattinen tila. Siirtymät köyhyyteen ja köyhyydestä pois ovat hyvin yleisiä jopa USA:ssa. Hyödykkeet on voitu ostaa ”hyvinä aikoina”, kun niihin oli varaa. Ja köyhyydestä poispääsemisessä esimerkiksi auton omistaminen saattaa olla julkisen liikenteen ei-luvatussa maassa aivan välttämätöntä. Miten matkustat työhaastatteluun tai työpaikalle toiselle puolelle kaupunkia, jos kulkuväline puuttuu?

Merkittävin keskustelun kohde siitä, mitä köyhä saa omistaa, on myös Heritagen tutkimuksessa unohdettu. Esimerkiksi terveyspalvelut ja lastenhoidon järjestäminen on suuri taloudellinen rasite USA:ssa, ei vain köyhille, vaan myös keskiluokalle.

Mielikuviemme köyhät

Vaaralliseksi mielikuvien ja todellisuuden sekoittuminen menee silloin, kun harhaisista mielikuvista pyritään tekemään todellisuutta. Otetaan esimerkki: Mielikuvamme ”oikea köyhä” voi olla autoton, kylmää ruokaa syövä ja tyhjää nurkkaa tuijottava ihmisparka. Ne, joita tutkijat, media ja muut väittävät köyhiksi, osoittautuvatkin henkilöiksi, jotka omistavat auton, lämmittävät ruokansa mikroaaltouunissa ja katsovat samoja saippuasarjoja digitelevisiosta kuin me. Meidän näkökulmastamme he vain leikkivät ihmisparkoja, mutta ainoa säälittävä piirre heissä on vain luuserin asenne, joka tulee esiin silloin kuin pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä jotain elämänsä eteen.

Mutta entä, jos todellisuudessa tällaisella ”muka köyhällä” ei ole varaa ostaa uusia talvirenkaita autoon, hän ei pysty maksamaan mikroaaltouunin ja muiden sähkövempeleiden käytöstä aiheutuvaa sähkölaskua määräaikaan mennessä ja televisiota katsotaan ilman asianmukaista lupaa. Mitä pitäisi tehdä? Vaadimmeko tällaista ”köyhää” myymään autonsa, mikroaaltouuninsa ja televisionsa, jotta hänestä tulisi enemmän sellainen, kuin kuvitelmiemme köyhä on? Vai pitäisikö meidän yrittää muuttaa asenteitamme vastaamaan paremmin todellisuutta?

Ilpo Airio
erikoistutkija
etunimi.sukunimi@kela.fi

Kirjallisuus:

• DeNavas-Walt, Carmen; Proctor, Bernadette D. & Smith, Jessica C. (2011) Income, Poverty, and Health Insurance Coverage in the United States: 2010. U.S. Census Bureau, Current Population Reports.
• Rector, Robert & Sheffield, Rachel (2011) Understanding Poverty in the United States: Surprising Facts About America’s Poor. Executive Summary Backgrounder No. 2607, Heritage Foundation.

Kala on elintarvikkeista paras luontainen D-vitamiinin lähde

Mainonta koukuttaa

Internetin keskustelupalstoilta ilmenee, että D-vitamiini on saanut monet muutkin pauloihinsa. Siitä on tullut myös median lempivitamiini, josta kerrottaessa ei ylisanoja säästellä. Moni mieltääkin D-vitamiinin miltei ihmeaineeksi.

On totta, että tutkimuksissa on havaittu D-vitamiinin niukan saannin yhteys moniin sairauksiin kuten infektioihin, diabetekseen, MS-tautiin ja masennukseen. Tämä ei kuitenkaan todista sitä, että pillereiden runsas syönti ehkäisisi näitä sairauksia.

Moni D-vitamiinia purkista yliannoksia nappaileva ilmeisesti kuvittelee, että mitä enemmän vitamiineja sen parempi. Tämä pätee ruokaan, mutta ei vitamiinivalmisteisiin – eikä varsinkaan D-vitamiiniin.

Tiedosta liikasaannin riskit

D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini ja liikaa saatuna myrkyllistä. Se kertyy rasvakudokseen ja lihaksiin ja poistuu niistä hitaasti. Jossain tulee vastaan raja, jonka jälkeen sen vaikutukset keikahtavat hyödyistä haitoiksi.

Liikasaannin vaaraa lisää se, jos syö samanaikaisesti useita D-vitamiinia sisältäviä valmisteita, eikä ota huomioon niistä kertyvää D-vitamiinin kokonaismäärää. Myös tarkoituksella suuria annoksia syövä ottaa riskin – joko tietoisesti tai tiedostamattaan.

Mitä haittaa liikasaannista voi olla? Jos syö pitkän aikaa suuria annoksia D-vitamiinia, se irrottaa luustosta kalsiumia, joka kertyy kehon pehmeisiin kudoksiin kuten verisuonistoon, sydämeen ja munuaisiin. Vakava seuraus voi olla esimerkiksi munuaiskivet tai munuaisten vajaatoiminta.

D-vitamiinimyrkytys oireilee väsymyksenä, ruokahaluttomuutena, päänsärkynä, vatsakipuina ja pahoinvointina. Jos oireille ei löydy muuta syytä ja ne vain jatkuvat, on syytä tarkistaa mahdollinen D-vitamiinin supersyönti.

Mitä yhteistä on lampaalla ja D-vitamiinilla? Vitamiinipillereissä käytetyn D3-vitamiinin lähtöaine eristetään lampaanvillasta.

Varovaisuus on D-vitamiinipillereiden käytössä paikallaan. Siihen viittaavat kahdesta muusta rasvaliukoisesta vitamiinista – A- ja E-vitamiinista – saadut kokemukset. Vaikka ravinnosta saatuna niiden havaittiin suojaavan eräiltä syöviltä, SETTI-tutkimus osoitti, että pillereinä nautittuina ne lisäsivätkin syöpäsairauksia. (Ks. Tiede-lehti.)

Samaan viittaa myös tuore pohjoismainen tutkimus, jossa sekä matala että korkea veren D-vitamiinipitoisuus olivat yhteydessä sekä syöpä- että kokonaiskuolleisuuteen. (Ks. tutkimus).

Kohtuukäyttö – hyödyllistä ja turvallista

D-vitamiinivalmisteita toki suositellaan, mutta vain kohtuuannoksina ja tietyille riskiryhmille: lapsille ja nuorille, odottaville ja imettäville äideille sekä ikääntyneille. Heitä koskevat suositukset löytyvät Ravitsemusneuvottelukunnan ohjeista.

Näiden suositusten perusteena on se, että veren D-vitamiinipitoisuudet ovat valtaosalla riskiryhmiin kuuluvista niin pahasti alakantissa, että se vaarantaa heidän luustonsa terveyden.

Pieni D-vitamiinilisä voi olla hyödyksi talviaikaan myös niille, jotka eivät käytä syystä tai toisesta kalaa, eivätkä D-vitaminoituja maitovalmisteita ja rasvalevitteitä. Pillereiden tarvetta vähentää puolestaan se, jos on mahdollisuus pyrähtää tankkaamaan D-vitamiinia etelän auringosta.

Riski saada ruoasta liikaa D-vitamiinia on lähes olematon – samoin silloin, kun käyttää valmisteita suositusten mukaan. Alussa mainitun ”Jeren” ja muidenkin kannattaa huolehtia siitä, että D-vitamiinin saanti on kohdallaan. Siten saa osakseen sen hyödyt, mutta ei tarvitse pelätä sen mahdollisia haittoja.

Lisätietoa löydät osoitteesta: www.kela.fi/tutkimus > Terveys ja lääkkeet > Ravintokulma > D-vitamiini

Paula Hakala
johtava tutkija
etunimi.sukunimi@kela.fi

Kuva: Kelan tutkimusosasto

Keskusteluja seurannut kansalainen on voinut saada mielikuvan, että ravitsemusasiantuntijoilla olisi ristiriitaisia käsityksiä eri rasvojen vaikutuksista terveyteen. Näin ei suinkaan ole. Virallisia suosituksia tukevaa tutkimusnäyttö on niin vahva, että se on kuulunut jo vuosikausia ravitsemusopintojen perusteisiin. Esimerkiksi Helsingin yliopiston avoin yliopisto tarjoaa aiheesta kiinnostuneille oivan perustietopaketin.

Viralliset suositukset pohjautuvat lukuisten kokeneiden ja vastuullisten tutkijoiden systemaattisen ja monipuolisen tutkimustyön tuloksiin. Ne on kriittisen arvioinnin jälkeen hyväksytty julkaistaviksi arvostetuissa tieteellisissä lehdissä. Vastauksia rasvoista usein esitettyihin kysymyksiin sekä niiden perustana olevia keskeisiä tutkimuksia on koottu THL:n sivuille.

Miksi sitten jotkut tahot nostavat ponnekkaasti esiin virallisista suosituksista poikkeavia käsityksiä rasvoista ja ravinnosta muutoinkin? Niitä on perusteltu mm. netistä löydetyillä yksittäisillä tutkimuksilla tai tutkimuskoosteilla (meta-analyyseillä), jotka ovat tukeneet omia suositusten vastaisia ennakkokäsityksiä. Yritykset leimata ja kumota nykysuositukset niihin vedoten viittaavat siihen, että tutkimustulosten suhteuttaminen on unohtunut, eikä ole osattu erottaa metsää puilta. Sama koskee vetoamista omiin tai potilaiden yksittäisiin kokemuksiin.

On myös hyvä pitää mielessä, että rasvakysymyksen, niin kuin minkä tahansa aiheen julkiseen keskusteluun nostamisen pontimena voi olla taloudellisia tai muita henkilökohtaisia intressejä.

Rasvaa kuitenkin tarvitaan, joten sitä ei pidä kokonaan vieroksua, mutta sen määrä on syytä pitää kohtuullisena. Luonnollisin keino varmistaa terveyden kannalta suositeltavin rasvojen saanti on suosia pehmeitä rasvoja ja välttää kovia (tyydyttyneitä) rasvoja.

Ruokavalionsa rasvan määrää ja laatua voi laskeskella THL:n Elintarviketietopankissa Ruokakori-toiminnon avulla. Monille runsas kovan rasvan saanti tulee yllätyksenä, koska se on useimmiten piilorasvaa.

Olisi hienoa, jos rasvakeskustelu inspiroi itse kutakin arvioimaan ruokatottumuksiaan muutoinkin kuin vain rasvan saannin osalta. Moni hyötyy siitä, jos karsii ruokavaliostaan kovan rasvan lisäksi muitakin ”tyhjien kaloreiden” lähteitä kuten sokeroituja juomia ja makeisia. Myös valkoinen leipä, riisi, ja pasta kannattaa vaihtaa vastaaviin täysjyvätuotteisiin.

Tärkeää on muistaa myös arvioida ruokavaliota kokonaisuutena. Terveyden ja hyvinvoinnin kannalta on olennaista

• syödä keskimäärin energiankulutustaan vastaavan määrän (tai vähemmän, jos on tarve laihduttaa)
• nauttia säännöllisin väliajoin kohtuullisen kokoisia ruoka-annoksia ja
• syödä riittävästi ja monipuolisesti kasviksia, marjoja ja hedelmiä (vähintään puoli kiloa päivässä)

Aiheesta löytyy tuoretta ja käytännönläheistä lisätietoa Sydänliiton sivuilta sekä opaskirjasesta ”Ravinto sydänterveyden edistämisessä” (2010). Sydänliiton ravinto- ja elintapasuositukset ovat terveyttä edistäviä ja ylläpitäviä muutoinkin kuin sydänterveyden osalta.

”Voi tirisee taas”, otsikoi Turun sanomat (10.10) uutisen, joka kertoi voin kysynnän kääntyneen viime viikkoina kasvuun. Itse uskon tai ainakin toivon, että kyseessä on ohimenevä ilmiö. Eivätköhän kansalaiset ole jo niin valistuneita, etteivät he yhden rasvakohun vuoksi muuta tottumuksiaan ainakaan huonompaan suuntaan. Se olisi karhunpalvelus omalle terveydelle.

Paula Hakala
johtava tutkija
etunimi.sukunimi@kela.fi

Kuva: Paula Hakala

Kampanja hyvässä vauhdissa

Nostan hattua Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle (THL), joka lähti pikavauhtia tukemaan kampanjaa tiedottamalla siitä ja organisoimalla punnitustietojen kokoamisen. Kaikki oleellinen kampanjasta ja siihen osallistumisesta löytyy täältä.

Myös haasteen saaneet seurakunnat ovat panneet toimeksi (lue lisää). Tätä kirjoittaessani jo noin 30 % (132 seurakuntaa) kaikista paikallisista seurakunnista on sitoutunut hoitamaan laihduttajien punnitsemisen. Alkupunnituksessa tulee käydä helmikuun loppuun mennessä. Tärkeää on käydä myös loppupunnituksessa, joka tapahtuu toukokuussa.

Nepal – köyhä, mutta kehityskelpoinen maa

Miksi lahjoitus juuri Nepaliin? Hyvä peruste on ainakin se, että Nepal on edelleenkin yksi maailman köyhimmistä kehitysmaista. Koulutukseen satsaaminen on perusedellytys sille, että Nepal pääsee jaloilleen ja pystyy jatkossa kehittämään esimerkiksi terveydenhuoltoaan ja elinolojaan omin avuin.

Meneekö lahjoitussumma todella siihen, mihin se on tarkoitettu? Siihen voinemme luottaa, sillä Ulkoasiainministeriö (UM) on sitoutunut valvomaan rahojen käyttöä. Esimerkkejä siitä, mitä lahjoitusrahoilla voi Nepalissa koulujen ja lasten hyväksi tehdä, on koottu UM:n verkkosivuille.

Lumoavaa vehreyttä ja kaaosmaista kurjuutta

Itselläni oli mahdollisuus vierailla Nepalissa 20 vuotta sitten. Kaupunkien kaaos ja kansan köyhyys olivat räikeä vastakohta vuoristomaisemien silmiä hivelevälle kauneudelle. Sähkökatkokset ja auton rikkoutuminen tai juuttuminen liejuisilla teillä olivat nepalilaisten jokapäiväisiä harmeja. Kansan hymy oli silti herkässä ja ystävällisyys käsin kosketeltavaa. Ei voinut olla vertaamatta, kuinka pienistä asioista me täällä kotimaassa valitammekaan. Samanlaisia kokemuksia olen kuullut aivan äskettäin Nepalissa käyneiltä, joten tilanne ei liene paljoakaan muuttunut.

Matkalla ottamani kuvan lapset ovat nyt 25-30-vuotiaita. Koulutuksella tai sen puutteella lienee ratkaiseva vaikutus siihen, millainen on heidän elämäntilanteensa tänään.

Kuva: Paula Hakala

”Terveysmesenaatteja” tarvitaan

Mesenaatit ovat kautta aikojen tukeneet taloudellisesti esimerkiksi tieteitä ja taiteita. Sen sijaan vastaavantyyppisiä terveyden edistämisen tukijoita ei ainakaan äkkiseltään muistu mieleeni. Niinpä olenkin nimennyt kampanjan käynnistäjän mielessäni ”terveysmesenaatiksi”.

Parhaassa tapauksessa hänen esimerkkinsä voi innoittaa muitakin pohtimaan, voisiko lahjoittaa ylimääräistä rahaa tai aikaa koko maapallomme hyvinvointia tavalla tai toisella edistävään toimintaan.

Liikakiloja riittää – hennotko luopua?

Suomessa ylipainoisuuden rajan (painoindeksi > 25 kg/m2) ylittää työikäisistä noin 2,1 miljoonaan henkilöä. Heistä noin 650 000 on lihavia (painoindeksi > 30 kg/m2), joille ylipaino on melkoinen terveysriski. THL:ssa tehtyjen laskelmien mukaan meillä suomalaisilla on liikakiloja yhteensä noin 28 miljoonaa kiloa, joten niitä riittää ”myytäväksi” hyvään tarkoitukseen.

”Terveysmesenaatin” maksimilahjoitusta varten pitäisi saada kokoon 666 666 laihdutettua kiloa, joten jokaisen ylipainoisen pienikin laihtuminen on kullanarvoinen. Yllä esittämistäni luvuista voi laskeskella, että jos esimerkiksi joka toinen lihavista onnistuu laihduttamaan runsaat 3 kg, maksimisumma on koossa.

Jokainen kampanjaan osallistuja saa takuupalkintona ainakin hyvän mielen panoksestaan Nepalin lasten hyväksi. Useita lisäbonuksiakin on luvassa: terveys kohenee, vireys ja jaksaminen paranevat ja ulkoinen olemuskin kohentuu. Tämä kaikki siis ihan ilmaiseksi. Miksi et siis sinäkin lähtisi tukemaan kampanjaa, jos kaipaat kevyempää oloa!

Paula Hakala
johtava tutkija
etunimi.sukunimi@kela.fi