Tuloverotuksen tasaisuudesta

Presidentinvaalihälyn väistyttyä poliittinen keskustelu siirtynee julkisen talouden tasapainottamiseen. Esille nousevat sekä säästöt että veronkorotukset. Molemmissa keskusteluissa yksi tärkeimmistä teemoista liittyy oikeudenmukaisuuteen.

Verotuksessa kysymys on yksinkertaisesti siitä, pitäisikö suuremmasta tulosta maksaa suurempi vero vai onko tasaverotus parempi vaihtoehto. Jälkimmäisellä kannalla tuntuu olevan vain vähän poliittista kannatusta. Yleisesti oikeudenmukaisempana pidetään sitä, että verotus kiristyy tulojen kasvaessa.

Välillinen verotus eli arvonlisävero ja sen kaltaiset kulutusverot edustavat kuitenkin tasaveroa (vaikka todellisuudessa köyhät maksavat suhteessa rikkaita enemmän kulutusveroja). Verotuksen oikeudenmukaisuus voi nykyjärjestelmässä toteutua vain tuloverotuksen avulla. Mutta toteutuuko se käytännössä?

Tarkastelimme asiaa vuoden 2009 tulonjakoaineiston 20 450 henkilön avulla. Tulonjakoaineisto on laadittu kuvaamaan koko Suomen väestöä. Siitä puuttuvat kaikkein suurituloisimmat, mutta se antaa kuitenkin melko tarkan kokonaiskuvan verorasituksen jakautumisesta väestössä.

Kaikki aineiston henkilöt järjestettiin tulojen mukaan nousevaan järjestykseen ja kullekin tuloluokalle laskettiin tuloveroprosentti. Tuloissa otettiin huomioon kaikki veronalaiset tulot, joihin on sisällytetty myös verottomat osinkotulot. Tuloluokat muodostettiin 100 euron välein. Alla olevassa kuviossa tuloluokittaiset havainnot on painotettu. Painottaminen tarkoittaa sitä, että kussakin tuloluokassa on otettu huomioon väestön todellinen määrä tuloluokassa ja laskettu keskimääräinen veroprosentti sen mukaan. Painottamattoman ja painotetun tiedon ero muodostuu siitä, että pienissä tuloluokissa painotetut keskiarvot ovat pienempiä kuin suoraan aineistosta lasketut keskiarvot.

Kuva: Keskimääräinen veroaste (painotettuna) 100 euron tuloluokissa
1 000 – 200 000 euroa 2009
(avaa suurempi kuva)

Kuvio kertoo, että alimmissa tuloluokissa veroprosentti vaihtelee nollan ja lähes 20 prosentin välillä. Tämä johtuu siitä, ettei pienimmistä eläkkeistä makseta lainkaan veroa, mutta toisaalta vielä vähän matalammasta työmarkkinatuesta maksetaan lähes 20 prosentin vero. Työmarkkinatuen muodostaman piikin jälkeen veroprosentti nousee tasaisesti noin 50 000 euron vuosituloihin asti.

Tämän jälkeen hajonta alkaa kasvaa eli tulonsaajien joukkoon ilmestyy huomattava joukko ”vapaamatkustajia”, joiden veroaste on paljon alhaisempi kuin pienempiä tuloja saavilla. Mitä alhaisempi suurituloisen veroprosentti on, sitä suurempi osa hänen tuloistaan muodostuu pääomatuloista. Noin 100 000 euron vuositulojen jälkeen tulonsaajien veroprosentti vaihtelee sattumanvaraisesti 50 prosentin ja nollan välillä.

Kuviosta ei voi päätellä, ettei nollaveroja tai lähellä nollaa olevia veroasteita olisi myös pienituloisilla. Koska 100 euron tuloluokkiin tulee alhaisimmissa tuloluokissa enemmän havaintoja, nollatapaukset sulautuvat osaksi keskiarvoa. Ylemmissä tuloluokissa on sen sijaan usein vain yksi tapaus, jolloin nollatapaukset erottuvat helpommin. Joka tapauksessa oikeudenmukaisuuden näkökulmasta on ongelmallista, että monien hyvin toimeentulevien veroprosentit ovat selvästi alhaisempia kuin pienituloisten.

Heikki Hiilamo
Tutkimusprofessori
etunimi.sukunimi@kela.fi

Pertti Honkanen
Johtava tutkija
etunimi.sukunimi@kela.fi

51 ajatusta “Tuloverotuksen tasaisuudesta”:sta

  1. Miltä kuva näyttää, jos luokat jaetaankin tasan niin, että niissä on aina sama määrä ihmisiä? Onko aineisto jostain saatavilla julkisesti?

  2. Erinomaisen kuvaava kuvaaja!

    Mietityttää toisaalta tuo yli 50k€ tienaavien veroprosentin putoaminen alle pääomaveroprosentin. Eikös sen jollain tappiovähennyksillä kikkailemalla saada putoamaan yhtenä vuonna alle 28 prosentin?

    Mikäli näin on, niin eikö silloin totuus paljastu vasta useamman vuoden seurantajaksolla? Vai onko noille alhaisille prosenteille muuta selitystä?

  3. Meni pieleen toikin tutkimuks kun unohdettiin että yrittäjän tulo on kahteen kertaan verotettua. ET TEHKÄÄPÄS UUSIKS KOTILÄKSYT!

    • Tarkoitatko, että yritys on = yrittäjä? Jos olet sitä mieltä, niin kannattaa tutustua oikeushenkilön käsitteeseen ja miettiä, miksi yrittäjä on erisuuri kuin yritys.

  4. Mitä tapahtuisi, jos verotusta viilattaisiin edes siten, että vero% määräytyy aina tulojen mukaan eikä sen mukaan, millaista tuloa se on?

  5. Voisiko näitä Hiilamon yhteenvetoja Kelassa joku tarkistaa ennen julkaisemista? Vaikuttaa hieman yksipuoliselta tämäkin tutkimustiivistelmä.

  6. Tilastokeskuksen tietojen mukaan (http://www.stat.fi/til/tvt/2009/tvt_2009_2011-02-18_tie_001_fi.html) Vuonna 2009 valtionveronalaisia tulonsaajia oli 4.478.583 kappaletta. Näistä 120.327 kpl eli n. 2.6% kuului tuloryhmään 60000€ – 80000€. Tällöin tämän tutkimuksen aineistossa kyseisellä tulovälillä olisi ollut 2.6% 20450:sta eli n. 532 henkilöä. Koska tämä tuloväli on jaettu luokkiin 100€ välein, on tällä tulovälillä 200 kpl tuloluokkia, eli jokaisessa 100€ tuloluokassa on keskimäärin 2.66 henkilöä. Olisi mielenkiintoista tietää enemmän tästä painotusmenetelmästä, jolla tutkijat onnistuivat mielestään saaman tilastollisesti päteviä lopputuloksia alle kolmen datapisteen otannoilla.

    Mentäessä yli 80000 euron tulojen tilanne on vieläkin huonompi, taulukko jatkuu 200.000€ asti, jolloin tuloluokkia välillä 80.000€ – 200.000€ on 1200. Toisaalta tilastokeskuksen lukujen mukaan yli 80.000€ ansaitsevia oli n. 1.9%, eli tutkimuksen aineistossa n. 403 kpl eli hädin tuskin kolmasosaan luokista riittäisi edustaja.

  7. Tämä on hyvin mielenkiintoinen tutkimus ja osoittaa, että verotus ei vastaa useimpien suomalaisten käsitystä reilusta; ylempi keskiluokka maksaa kovempia veroja kuin todella rikkaat. Huomauttaisin silti, että tulokset eivät kerro koko totuutta asiasta, koska tässä mitä ilmeisimminkin on huomioitu ainoastaan henkilökohtainen verotus. Mielestäni oikean kuvan antaisi, että huomioitaisiin kaikki verot ja veroluonteiset maksut jotka tuloihin kohdistuvat, vaikka ne nimellisesti maksaisikin yritys. Rikkaimpien kohdalla tarkasteluun tulisi siis ennen kaikkea yhteisövero. Lähellä nollaa olevia prosentteja tuloistaan maksavien tulot taitavat pääasiassa olla osinkotuloja, joista tuo yhteisövero on jo maksettu ennen henkilökohtaista verotusta. 26 % vero on sekin toki kevyempi kuin mitä suurista ansiotuloista joutuu maksamaan.

    Koko verokiilan huomioiminen muuten myös näyttäisi, että olemme vielä lähempänä tasaveroa kuin pelkän tuloveron perusteella voisi ajatella. Pakolliset työnantajamaksut kun menevät samalla prosentilla tulotasosta riippumatta. (Tarkoitan siis pakollisia sv-maksuja ym. Eläkemaksut ovat sitten asia erikseen, kun ne ainakin periaatteesa kohdistuvat työntekijälle/yrittäjälle itselleen eikä kaikkien veronmaksajien iloksi, joten niitä ei voi ainakaan ihan 1:1 pitää veroluonteisina samalla tavalla kuin muita työnantajamaksuja.)

  8. Tätä kuviota mielenkiintoisempaa olisi tietää, että millä keinolla näiden ihmisten on ollut mahdollista alentaa veroastettaan noin paljon?

    Miltä kuvio näyttäisi, jos tuosta otettaisiin pääomatulot pois?

    Mitä muita tapoja nostaa tuloja on kuin pääomatulot (käytännön veroaste n. 50 % yritysveroasteen + osinkoverotuksen vuoksi) sekä ansioverotus (puhdas progressio)?

  9. Miksi köyhän verotulot ”löytää tiensä” verottajalle,
    miksi suurituloisten suuret tulot ei mene verotukseen oikein kohdistettuna. Sehän on verottajan hampaattomuutta elikkä ei osata verottaa.

    nyt täytyy eduskuntavaaleissa kaikkien muistaa tämä.
    Äänestämme perussuomalaisia, kansandemokraatteja ja vihreitä. Meidän täytyy löytää ”laskutaitoisia” verötukseen, että oikeudenmukaisuus hoituu.

    Muutoin käy kuin Romaniassa; toiset kyykyttää, toiset kyykyssä kerjää. On siinä meillä tulevaisuuden kuvaa.

    Toivon että Presidenttimme ei ole kuin Causescu aikoinaan.

  10. Kyseisessä kaaviossa on siis yli 20 000 pistettä? Yli 50 000 euron ja alle 30% verotuksen yhdistelmän osuus taitaa olla alle prosentilla kokonaisuudesta.

    Eikö ”verottomia” osinkoja olisi pitänyt käsitellä tulona, josta on maksettu 26% veroa? Ennen kuin näitä osinkoja voidaan maksaa pitää summasta maksaa yritysvero (mitä ei tietenkään tarvitse maksaa jos tulot otettaisiin palkkatuloina).

  11. Tämä tutkimus on nähtävästi ihan puhdasta huuhaata. Ainakaan tekstistä ei mitenkään ilmennyt, että ylemmissä veroasteissa maksettuja veroja laskiessa olisi mitenkään otettu huomioon:
    – ulkomaille maksettuja veroja Suomessa saaduista tuloista. Jos henkilö on maksaa veroja ulkomaille, Suomeen maksetaan vain maksamatta jäänyt vero-osuus, joka voi olla hyvinkin pieni, jopa nolla
    – yritysten jo maksamia yhteisöveroja ilman osinkoveroa nostetuista osakkeista. Jos yrittäjä kasvattaa yrityksen pääomaa jättämällä nostamatta ansiotuloja yrityksestä, ja jättämällä rahaa yritykseen, maksaen voitoista yhteisöveron, hän voi muutaman vuoden päästä nostaa aiemmin tienattuja rahoja 60k€ ilman osinkoveroa. Tämä raha ei ole verotonta, siitä on jo maksettu vero yrityksessä. Saman rahan olisi voinut aiemmin ottaa yrityksestä ilman yhteisöveroa maksaen siitä palkkaverot. Nyt nämä tulot ilmeisesti näkyy tässä ”verottomana”.

    Jos näitä asioita ei ole huomioitu, kyseessä on hyvinkin ammattitaidottomasti tehty tutkimus, tai sitten subjektiivisesti tehtyä vasemmistopropagandaa, joka tapauksessa jompaa kumpaa.

    Jälleen yksi osoitus miksi valtion elättämien virkamiesten määrä tulisi puolittaa, ja laittaa virkamiehet oikeisiin tuottaviin töihin. Yhteiskunnalla ei ole mitään syytä maksaa tällaista huuhaa propagandaa.

  12. Kuvioon on sisällytetty myös ”verottomat osinkotulot”, mutta sen yhteydessä on jätetty kertomatta, mitä nämä verottomat osinkotulot itse asiassa ovat ja ennen kaikkea miksi ne ovat verottomia. Juuri nämä verottomat osinkotulot ovat se tekijä, joka kasvattaa hajontaa merkittävästi 50 000 euron jälkeen. Kaavio on sinänsä rakennettu aivan oikein, kun tilaston yhteydessä on selkeästi kerrottuna sen kokoamistapa.

    Vikaan kuitenkin mennään, kun tilastosta aletaan tehdä tulkintoja huomattavasta joukosta ”vapaamatkustajia”. Tämä tulkinnan mukaan annetaan ymmärtää, ettei heidän saamastaan tulosta tai sen osasta ole maksettu lainkaan veroja. Esimerkiksi Henkilöverotuksen käsikirja 2011:n (Verohallinnon julkaisu 43.11) sivulta 226 käy ilmi, miksi osa osingosta on voitu jakaa verottomana:

    ‎”Verovuodesta 2005 sovellettavassa uudessa osinkoverotusjärjestelmässä osinkoa jakava yhteisö maksaa 26 % yhteisöverokannan mukaisen veron voitostaan ja osingonsaaja maksaa 28 %:n pääomatuloverokannan mukaisen veron saamastaan osingosta. Näin syntyvää jaetun voiton kaksinkertaista verotusta lievennetään osinkojen osittaisella verovapaudella.”

    Mikäli tuplaverotus olisi päätetty huomioida jo tuossa aikaisemmassa vaiheessa yrityksen voittoa verottaessa, olisi samalla menetelmällä laadittu kaavio väistämättä toisenlainen. Tällöin olisi kuitenkin vaikea määritellä yhteisöveron määrää, koska ei vielä voida tietää, tullaanko voitosta jakamaan osinkoa vai ei. Varmaan tämän vuoksi on päädytty lieventämään verotusta nimenomaan listaamattomista yhtiöstä saatujen osinkojen osittaisella verovapaudella: verovapaana 90 000 euroon asti ja siitä eteenpäin 70 % veronalaisena pääomatulona.

    Oikeudenmukaisuuden näkökulmasta on ongelmallista, että yrittäjän pitäisi pahimmassa tapauksessa maksaa tekemästään työstä veroa pahimmassa tapauksessa ainakin kolme kertaa: ensin työn hintaa saattaa nostaa arvonlisävero, joten laskutettavasta summasta jää vähemmän yritykselle. (Tässä vaiheessa yrittäjä voi tietysti maksaa itselleen palkkaa, mutta koska siitä menee normaali progressiivinen ansiotulovero, ei se edes tutkimuksen laatijan näkökulmasta varmasti ole ongelma. Jätän samasta syystä käsittelemättä myös osakkeiden matemaattisen arvon 9 %:n ylittävän osuuden, josta 70 % on veronalaista ansiotuloa.)

    Mikäli voittoa vielä tämän jälkeen jää, maksetaan voitosta veroa yllä kuvatulla tavalla. Nyt tutkijat tulkinnassaan pitävät itse asiassa epäoikeudenmukaisena sitä, ettei tästä jo verotetusta summasta makseta enää uudestaan veroa. Vapaamatkustamisena voidaan pitää mielestäni korkeintaan sitä, kun verovaroista rahoitetaan poliittisesti latautuneita ja selkeän tarkoitushakuisia tutkimuksia.

  13. Mielestäni tämä tutkimus on pitkälti höpöhöpöä. Itse en nimittäin ole löytänyt keinoa päästä lähellekään nollaa vero-optimoinnilla, asumalla Suomessa.

    Henkilöt, joiden veroprosentti on lähellä ”nollaa”, ovat todennäköisesti maksaneet ”nollaveroistaan” yrityksensä kautta 24,5 prosenttia veroja. 24,5 % on enemmän kuin 0 %.

    Jos yritykseni tekee vuosittain ilman palkkaani 40 000 € tulosta, voin nostaa koko summan ansiotuloina, jolloin veroprosenttini on lähellä 24,5 prosenttia ja käteeni jää 30 200 €. Palkkatuloista yritys EI maksa veroja.
    Toinen mahdollisuus on nostaa osa tuloista ”VEROVAPAANA” osinkona, jolloin yritykseni maksaa tuloksesta 24,5 % yhtiöveroa. Nostamatta ansiotuloja, 40 000 €:n tuloksesta yritykseni maksaa 9800 € veroa, jolloin jakokelpoisiksi varoiksi jää 30 200 €. Tästä summasta saan nostaa vuosittain 9 %, joka on tulosvuonna 30 200 €:sta 2718 €.

    Perusteluni ovat osittain puutteellisia. Yrittäjyys nimittäin todellisuudessa antaa selvän veroedun. Pelkkiä ansiotuloja nostamalla 24,5 % veroprosentissa tuloja voi olla tilanteesta riippuen noin 40 000 € vuodessa. Jos yritys tekeekin vuosittain 80 000 € tulosta, voi yrittäjä nostaa siitä 40 000 € ansiotuloina maksaen tästä 10 000 € veroja, minkä lisäksi yritys voi jättää tulokseksi 40 000 €, josta yritys maksaa 9800 € veroja. Tästä henkilö voi nostaa verovapaana osinkona 2 718 €, joten käteen jää 32 918 € veroprosentilla 24,5. Verovapaata osinkoa voi nostaa vain 9 % nettovarallisuudesta, eli yrityksen tekemän tuloksen saa paljon myöhemmin käteen osinkona kuin ansiotuloina. Ja inflaatio syö tämän tulevaisuuden tulon arvoa koko ajan. Sen varmasti Heikki Hiilamo ja Pertti Honkanenkin ymmärtävät.

    Jos yritys tekee hyvää tulosta useita vuosia peräkkäin, saattaa yrityksen jakamaton tulos olla vähintään 666 666 euroa. Tästä yrittäjä voi nostaa 60 000 € verovapaata osinkoa (josta yritys on kuitenkin maksanut sen 24,5 % tai ehkä todennäköisemmin 26 % yhtiöveroa). Tämän lisäksi yrittäjä voi nostaa 40 000 € ansiotuloja, jolloin hänen vuosittaiset tulonsa ovat 90 000 € nettona, josta on maksettu kuitenkin se 24,5 % veroa. Yrittäjä voi siis tienata 24,5 % verokannalla kolme kertaa enemmän kuin ansiotuloja nostava palkansaaja.

    Tulee kuitenkin huomioida, että yrittäjällä on yleensä PALJON suurempi riski kuin tavallisella palkansaajalla. Harva palkansaaja joutuu esimerkiksi panttaamaan asuntoaan yrityksensä velkojen vakuudeksi. Jos yritys menee nurin, on hyvin mahdollista, että yrittäjältä menee alta aivan kaikki: työ ja panttina ollut asunto. Riitelyiden jälkeen on mahdollisesti vuorossa vaimo.

    Yrittäjyys on kansantaloudellisesti hyödyllistä. Se mahdollistaa uusien innovaatioiden syntymisen ja tarjoaa töitä lukuisille suomalaisille. Ilman veronalaista liiketoimintaa on vaikea pitää yllä koulutusta ja terveydenhuoltoa, tai ylipäätään suomalaista hyvinvointivaltiota.

    Toivoisin keskusteluun hieman puolueettomuutta, asioiden vääristely ja yksipuolinen käsittely ei johda mihinkään, paitsi mustavalkoiseen vihapuheeseen.

  14. Voisiteko esittää tuloluokkakumulaation verokertymästä. Veroprosentti ei kerro koko totuutta.

    Lisäksi: osinkoverotuksen pitäääkin olla alhaisempi kuin tuloverotuksen, koska osinkotulo ei anna oikeutta ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan ja eläkkeeseen. Saattaa olla vielä muita ansiotuloon sidottuja ettuksia, joista osingonsaaja jää ilman.

  15. Verottomien osinkotulojen tapauksessa tulisi huomioida yhteisövero, koska yrittäjällä on vaihtoehtona maksaa ansiotuloa, jolloin se pienentää tulosta ja siitä maksettavaa yhteisöveroa, tai osinkoa, jota voidaan jakaa vain edellisien tilikausien voitoista, joista on maksettu 2011 asti 26% yhteisövero ja nyt 24,5%.

  16. Miten 100 000- 200 000 euron tuloilla pääsee alle 10%:n veroasteeseen? Ilmeisesti verottomat osingot yhtiöstä 90 000 euroa vai mitä muita tilanteita on?

  17. Piirretty käyrä vaikuttaa vähän tarkoitushakuiselta. Selitän jäljessä vähän myöhemmin, miksi. Aineiston koosta eri tuloluokissa ei mainita mitään, mutta jos data vastaa yhtään tilastokeskuksen raportoimaa tuloluokkien suuruusjakoa, niin lähes koko 20 450 henkilön aineisto on alle 50 000 euron tuloluokissa. Loppuosan datapisteet perustuvat hyvin pieneen otokseen.

    Taulukko on nimetty ”Keskimääräinen veroaste (painotettuna)”. Painotustekijätkään eivät ole avoimesti raportoituja, mutta hämmennystä herättää sitäkin enemmän se, että ”keskimääräiseen veroasteeseen” on luettu näemmä vain pieni osa maksettavista veroista. Kokonaisveroaste ainakin maailmalla määritellään yleensä niin kuin veronmaksajien keskusliittokin sen kuvaa: ”Veroaste (kokonaisveroaste) on yleisimmin käytetty verotuksen tason mittari eri maissa. Veroasteella tarkoitetaan julkisen sektorin keräämien pakollisten verojen ja veronluonteisten maksujen vuosikertymää suhteessa saman ajanjakson bruttokansantuotteeseen.”

    http://www.veronmaksajat.fi/fi-FI/tutkimuksetjatilastot/kansantaloudentunnusluvut/veroaste/

    Suomen kokonaisveroaste on OECD:n tekemissä kansainvälisissä vertailuissa ollut noin 43 prosenttia. Hiilamon ja Honkasen tekemän kuvaajan mukaan puolestaan vain muutama suomalainen maksaisi moisia veroja. Syy on ilmeinen. Heidän tekemästään vertailusta puuttuu iso osa kokonaisveroasteeseen vaikuttavista veroluonteisista maksuista.

    Mukana olevien verojenkin osalta on epäselvää, miten taulukossa on huomioitu verovähennystekijät, jotka johtuvat esim. edellisten vuosien tappioiden vähentämisestä jonkin seuraavan vuoden verotuksessa.

    Sinänsä on kyllä uskottavaa, että suurituloisten joukossa ns. verosuunnittelu on yleisempää kuin pienituloisempien. Erilaisista verovähennystavoista ollaan paljon enemmän tietoisia, ja niitä myös käytetään. Osittain tuloja käytännössä siirretään myös esim. yhteisöverotuksen kautta verotettaviksi, jossa marginaalivero on alempi.

  18. Laittakaa nyt ihmeessä myös raakadata saataville. Mielenkiintoista olisi nähdä esim. keskihajonta kussakin tuloluokassa.

  19. Onko tuossa pääomatulossa (joka ilmeisesti koostuu yksityisen osakeyhtiön verottomista osingoista) otettu huomioon osingon maksavan yhtiön yhteisöveroa? Tuo kuvaaja ehkä hivenen vääristää tuota ”vapaamatkustamista” mikäli tuota yhteisöveroa ei oteta huomioon.

  20. Ymmärtääkseni tässä ei ole otettu huomioon yhteisöveroa. Jos yrittäjä haluaa maksaa itselleen palkan sijasta näitä verottomia osinkoja, joutuu yritys kuitenkin maksamaan tästä rahasta 26% yhteisöveroa. Tällöin tuloveroprosentti voi jäädä hyvin alhaiseksi, vaikka todellisuudessa tuloista maksettu vero onkin paljon korkeampi.

  21. Jahas. Ja saisiko saman korjattuna niin, että ”verottomissa osingoissa” huomioidaan se yhteisövero, jonka yhtiö on jo tuloksesta maksanut. Taitaisi tulla ”hiukan” erinäköisiä prosentteja.

  22. Minua ihmetyttää, mikä on se mekanismi, millä 150 000 euron tuloilla voisi saada noin nollassa olevan veroprosentin (kun määritelmän mukaisesti tässä kuitenkin puhutaan suomalaisille viranomaisille ilmoitetuista tuloista).

    Jos kyseessä ovat pääomatulot ja niistä vähennetyt edellisen vuoden tappiot (muita vaihtoehtoja ei tullut mieleen, paitsi ehkä oman asunnon myyntivoitto?), niin mikä sitten on oikeudenmukaisuusongelma, jos verot ovat noin nolla kahden tai useamman vuoden kumulatiivisten tulojen myös ovat myös nollia?

  23. Voisiko vastaavan kuvan saada myös niin, että prosenttien sijaan käytettäisiin euroja?

  24. ”Tuloissa otettiin huomioon kaikki *veronalaiset tulot*, [..].”

    Vastaako ”veronalainen tulo” tuloverolain määritelmiä, jolloin perintö, lahja, arpajaisvoitto ja asunnon tai perheyrityksen luovutusvoitto määräajan jälkeen eivät olisi tässä tarkoitettua veronalaista tuloa (TuloveroL 48 §, 551 § ja 85 §)? Vai onko nuo luettu mukaan tuloihin?

  25. Tuossa on huomioitava, että pääosa satunnaisesta veroprosentin heilahteluista on tilastoharhaa, koska kyse on siitä, että maksattaako yrittäjä veronsa yrityksen vai itsensä nimissä. Kelan tilastoissa näkyy vain henkilöihin kohdistuva verotus.

    Kyse on siis siitä, että jos yrittäjä nostaa yrityksestään pääomatuloja nollaverokannalta (näitä voi nostaa 90 000 euroon saakka), niin tämä tarkoittaa vain sitä, että hän on maksanut yhteisöveron yrityksestään joka tapauksessa. Vastaavasti hän voisi maksaa itselleen 90 000 euroa ansiotuloja, jotka vähennetään yhteisöverosta, mutta silloin hän maksaisi hieman enemmän veroja.

    Eli lähes kaikki nollaverotuksen suurituloiset ovat siis näitä yrittäjiä, jotka maksavat todellisuudessa 26 prosenttia yhteisöveroa. Tämän lisäksi jos PK-yritys työllistää hyvin, niin muita oheiskuluja maksetaan niin paljon että yrityksen nettoveroprosentti nousee noin 70 prosenttiin saakka.

    Tämä vain ei tietenkään näy tilastoissa, eli kyllä, siis kyllä hyvin tienaavat (ja hyvin työllistävät) PK-yrittäjät ovat törkeimmin verotettuja tässä maassa. Ongelmia tulee sitten todella suurituloisten kanssa, jotka eivät ole yrittäjiä ja saavat vain pääomatuloja. Näillä nettoveroprosentti todella jää siihen minimiin, joka on 28 prosenttia. Nämä ovat kuitenkin joko sijoittajia, tai muutoin tekemisissä suuryhtiöiden kanssa.

    Mm. tämän takia tarvittaisiin läpinäkyvä ja yksinkertainen tasaverotus, jotta edes tutkijaksi itseään kutsuvat ymmärtäisi mistä suomalaisessa verotuksessa on kyse.

    Eli meillä on ihan oikea epäoikeudenmukaisuuden ongelma verotuksessa, mutta valitettavasti tutkijat nyt eivät tavoittaneet tällä tutkimuksellaan epäoikeudenmukaisuuden ydintä.

    Ps. huomaa retoriikka. Tasavero olisi voimakkaasti progressiivinen verotus, kun taas nykyinen ns. progressiivinen verotus on todellisuudessa regressiivinen, joka rankaisee kaikkein eniten niitä jotka työllistävät tai haluaisivat työllistyä. Tasaveroon liitetään aina verokynnys, eli tasaverossa ei tarvitse maksaa esim. ensimmäisestä 10 000 eurosta veroja lainkaan. Tasaveron ajatus on kuitenkin siinä, että se on yksinkertainen ja läpinäkyvä, eli se poistaa tilastoja ja markkinoita vääristävän epäoikeudenmukaisen ja moninkertaisen silppuverotuksen.

  26. lisäys edelliseen, yleensä tasaveron kylkijäisenä tulee myös perustulo ja kansantaloudellisesta näkökulmasta tasaveron verokynnys on täsmälleen sama asia kuin perustulo.

    Suomen oloissa ideaalinen tasaveromalli olisi 42 prosentin tasavero, jossa on 10 000 euron verokynnys ja lisäksi toinen veroporras yli 60 000 euron tuloille, joista maksettaisiin 55 prosentin tasaveroa. Tämän lisäksi jokaiselle maksettaisiin 650 euron kuukausittaista perustuloa. Ks. tulojen jakauma tässä perustulomallissa. Vaikka kyse on tasaverotuksesta, niin silti nettoveroprosentti on erittäin rajusti progressiivinen, ja 60 prosenttia ansiotuloja saaville nettoveroprosentti olisi negatiivinen.

    http://dl.dropbox.com/u/28230378/perustulo.png

  27. ”Välillinen verotus eli arvonlisävero ja sen kaltaiset kulutusverot edustavat kuitenkin tasaveroa (vaikka todellisuudessa köyhät maksavat suhteessa rikkaita enemmän kulutusveroja).”

    Mielenkiintoinen väite vailla perusteluja. Tilastokeskuksen aineistosta välittyy toisenlainen kuva (linkki)

    Tuon aineiston perusteella arvonlisäverotus olisi nimenomaan progressiivista, sillä alemmissa tuloluokissa kulutus kohdistuu arvonlisäverosta vapaisiin tai alennetun arvonlisäveron kohteisiin (esim. asuminen, elintarvikkeet, terveydenhoito), kun taas ylemmissä tuloluokissa kulutus kohdistuu enemmän esimerkiksi palveluihin. Kokonaiskulutus myös lisääntyy tuloluokan noustessa.

    • Sama uusiksi, mutta suhteessa tuloihin? Ja otetaanpa mukaan energiaverot, muut välilliset verot ja pakkomaksut myös. Olin joskus osa-aikatyössä minimipalkalla, kun muuta ei ollut ja laskin, että sain vähemmän rahaa käteen, kuin pakollisten elinkustannusteni suorat- ja välilliset verot, pakkomaksut jne. olivat. ja yhtään mitään ylimääräistä en laskenut mukaan, vain sen mikä on pakollista.

  28. Blogikirjoituksemme on herättänyt ilahduttavan paljon keskustelua. Pyrimme vastaamaan muutamiin kommentteihin:

    1) Jotkut ovat kiinnittäneet huomiota laskelman tilastotieteelliseen puoleen. Olemme käyttäneet Tilastokeskuksen tulonjakoaineistoa, joka on saatavissa Tilastokeskuksesta. Kuviossa ei ole 20 450 vaan 1 335 pistettä. Havaintojen määrä 100 euron tuloluokkaa kohden on maksimissaan 137. Noin 50 000 euron rajan jälkeen havaintojen lukumäärät pienentyvät selvästi ja putoavat yleensä alle 10:een. Noin 90 000 euron rajan jälkeen kussakin luokassa on yleensä vain yksi havainto.

    Kuvion tarkoituksena on havainnollistaa veroprosentin vaihtelua ylemmissä tuloluokissa.

    2) Keskustelu osakeyhtiöiden ns. kaksinkertaisesta verotuksesta on ikuisuuskysymys. Ei ole yhtä ja oikeaa tapaa tarkastella asiaa.

    Nykyisessä laissa henkilöosakkaiden osinkoverotuksen kevennyksiä ei ole sidottu siihen, onko yhtiö todellisuudessa maksanut veroa tai vastaako yhtiön maksama vero osinkoina jaettua tulosta. Erilaisten verovähennysten ja tuloksentasauskeinojen kuten tappiontasauksen vuoksi on mahdollista, että yhtiön verotettava tulo on pienempi kuin osinkoina jaettava tulos tai että verotettavaa tuloa ei jää lainkaan.

    Toisaalta siinäkin tapauksessa, että yhtiön oletetaan maksaneen täyden veron, mutta osinkotulon saaja ei maksa lainkaan veroa 90 000 euron rajan vuoksi, veroprosentti on korkeintaan 26 prosenttia (vuonna 2009), mikä alittaa selvästi esim. 90 000 euron palkkatuloista maksettavat verot.

    Laskelmamme mukaan 90 000 euron palkkatulosta verot olivat keskimääräisellä kunnallisveroprosentilla 41,2 prosenttia vuonna 2009. Jos tästä poistetaan palkasta suoraan perittävät sotu-maksut, veroaste on 36,4 prosenttia, mikä on edelleen paljon korkeampi prosentti kuin yhdistetty osinkovero ja yhtiövero edullisimmillaan.

    Sotu-maksujen osalta on otettava huomioon, että myös palkansaajien tuloista peritään lakisääteisiä ja veroluonteisia maksuja (mm. työnantajan maksama eläkemaksu), joita ei yleensä lasketa palkansaajien veroiksi.

    Nollaveroprosenttien taustalla on usein edellä kuvattu osinkojen verohelpotus, joka ei koske kaikkia yrittäjiä eikä julkisesti noteerattuja osakeyhtiöitä. Kuviossa vaikuttaa kuitenkin myös yleinen pääomaverotuksen verokanta, joka on alempi kuin palkkaverotuksen verokanta useimmissa tuloluokissa.

  29. Mite keinoja jätitte käyttämättä, että tämä kuvaaja olis vielä dramaattisemman näköinen?

    Teillä on ilmeisesti käytössä paneelidata, eli olisitte voineet arvioida tuloveroprosenttia elinkaaren yli.

    Paneelidatalla olisitte ehkä voineet ottaa huomioon ainoastaan riskikorjatut pääomatulot, jotka ylittävät aikapreferenssin.

    Te olisitte voineet ottaa huomioon yritysten maksamat verot pääomatulojen verotuksessa.

    vaikka todellisuudessa köyhät maksavat suhteessa rikkaita enemmän kulutusveroja

    Kulutukseen verrattuna sekä rikkaat, että köyhät maksavat yhtä suurta kulutusveroa, koska se on tasavero.

  30. ”Kuvion tarkoituksena on havainnollistaa veroprosentin vaihtelua ylemmissä tuloluokissa.”

    Miksi sitten alemmissa luokissa on enemmän näytteitä, kuin ylemmissä luokissa tätenhän käyrän alkupää ja loppupää eivät ole keskenään vertailukelpoisia. Käyrän alkupäässä pisteen sijainti on laskettu usean pisteen keskiarvona, eli käytännössä data on ’alipäästösuodatettua’: nopeat vaihtelut on suodatettu siitä pois. Ylemmissä luokissa sijainti määräytyy yksittäisestä pisteestä eli ilman suodatuksia, jolloin tuloksena on tuo kuvaajassa näkyvä heilahtelu.

    Täten ainoa päätelmä jonka kuvaajasta voi tehdä on, että korkeissa tuloluokissa on olemassa henkilöitä, joiden veroprosentti on alhaisempi, kuin joidenkin matalampien luokkien keskiarvo. Minkäänlaisia vertailuja veroprosentin vaihteluiden keskinäisestä suuruudesta ylempien ja alempien tuloluokkien välillä ei tästä kuvaajasta voida tehdä.

    Toivotaan että kelalta löytyy joku edes perus matematiikkaa osaava vahtimaan, jos näiden ’tutkijoiden’ täytyy joskus tehdä oikeaa tutkimusta.

  31. Kun olen tottunut luottamaan Heikki Hiilamon näkemyksiin olen pettynyt tämän selvityksen julkistamisen sävyyn. Selvitystä onkin käytetty jo julkisuudessa populistisiin tarkoituksiin ohittaen esitetyn kuvion perussanoma.

    Perussanoma on, että valtaosa veronmaksajista osuu kauniisti nousevan progression kaarelle joten verotus on tässä mielessä ”oikeudenmukainen”.

    Pienet sosiaalietuudet ovat vailla vähennyksiä mistä johtuu alun aaltoilu: tällä asetelmalla ei ole kuitenkaan minkäänlaista tutkimuksellista mieltä sillä pieniä etuuksia saavilla on lähes välttämättä myös verotonta asumistukea ja ehkä myös verotonta toimeentulotukea. Veroaste olisi laskettava vasta yhteistuloista joten väite pienituloisten korkeasta veroasteesta on katteeton ja epätieteellinen.

    Eläkkeitä verotetaan jonkin verran palkkatuloja kireämmin mikä on väärin ja aiheuttaa hieman hajontaa aineistoon. Tosin aivan pieniä eläkkeitä ei juuri veroteta.

    Lähes verottomat suuret tulot liittynevät pääosin ns. ”verottomiin osinkoihin” jotka eivät yleisen järki-ihmisten konsensuksen mukaan ole verottomia koska yritys on maksanut verot ennen osingon jakoa. Verottomiin osinkoihin päädyttiin juuri verotuksen kaksinkertaisuuden vuoksi kun avoir fiscalista luovuttiin. Se ei siis ollut mikää lahja vaan yrittäjille välttämätön verotuksen oikaisu, jonka mekanismi voisi olla toisenlainenkin. Ilmeisesti on mahdollista saada näitä ”verottomia” osinkoja useasta lähteestä jolloin kokonaistulo voi muodostua verrattain suureksikin yhteisöveron asteella. – Tavallinen sijoittaja maksaa listattujen yhtiöiden osingoista yhteensä yli 40 prosentin veron ensimmäisetä eurosta alkaen.

    Ylipäätään suurituloisten ”viuhkan” analysointi olisi mielenkiintoista mutta sikäli merkityksetöntä että verot maksetaan alemmilla tulotasoilla koska tulonjakomme on niin tasainen.

    Kun Kelalla on pääsy sosiaaalitukitietoihin ei se saisi julkaista pienituloisten tietoja tämän kuvion tavoin ilman koko tulon huomioon ottamista – onhan esimerkiksi asumistuki selvä tulo ja huomioitava koko veroastetta arvioitaessa.

  32. ”Nollaveroprosenttien taustalla on usein edellä kuvattu osinkojen verohelpotus, joka ei koske kaikkia yrittäjiä eikä julkisesti noteerattuja osakeyhtiöitä. Kuviossa vaikuttaa kuitenkin myös yleinen pääomaverotuksen verokanta, joka on alempi kuin palkkaverotuksen verokanta useimmissa tuloluokissa.”

    Nollaveroprosenttia tuo ei kuitenkaan voi selittää kuin 90 000 euron tuloihin saakka (vaikka toki laskee veroja sen jälkeenkin)

    Jos yhtenä vuonna tekee miljoonan tappiota, niin seuraavana vuonna ei tarvitse maksaa miljoonan voitosta veroa. Onko tämä se selitys noihin kaikkein lähinnä oikeata alakulmaa oleviin pisteisiin?

  33. Asiallisistakin puheenvuoroista pettää osa perustelupohjasta, kun käytetään harhaanjohtavia tai vääriä käsitteitä.
    Kunnallisvero ja arvonlisävero eivät ole ”tasaveroja” vaan suhteellisia (proportionaalisia veroja).
    Mitä enemmän palkansaaja ansaitsee, sitä enemmän hän maksaa kunnallisveroa, vaikka veron osuus pysyy suhteellisesti samana.
    Mitä enemmän kuluttaja ostaa arvonlisäverotettavia hyödykkeitä, sitä enemmän hän maksaa arvonlisäveroa, vaikka veron osuus pysyy suhteellisesti samana.
    Kyse ei ole siis minkään yleisen konvention mukqaan tasaverosta. Tasaverosta on Suomen verohistoriassa oikein hyvä esimerkki: henkiraha, jota maksettiin miltei 300 vuotta.
    Kaikki tasaverot ja suhteelliset verot ovat luonteeltaan regressiivisiä eli taantuvia. Köyhät maksavat niitä tuloihinsa ja omaisuuteensa suhteutettuna enemmän kuin rikkaat, kaikkien kun on esimerkiksi syötävä.
    Muuten hyvä kirjoitus…

  34. Spekuloin edellä turhaan eri listaamattomien yhtiöiden osinkojen kohtelulla kun vastaus löytyy aina mainioilta ja luotettavilta vero.fi -sivuilta. Yksityishenkilön saamat osingot lasketaan yhteen joten 60 000 euron verovapauskatto pätee vaikka osinkoja tulisi useista lähteistä. Ylittävää osaa listaamattomattoman yhtiön osingoista kohdellaan kuten yrittäjän ansiotuloa progressiivisen asteikon mukaan ja soveltuvin vähennyksin. Näin sadan tonnin osingon koko veroaste jää noin viiteen prosentiin (mihin on oikeudenmukaisuustarkastelussa lisättävä jo peritty yhteisövero).

    Lähes verottomat suuret tulot saattavatkin liittyä ulkomaisiin listaamattomien yhtiöiden osinkoihin. Ne merkitään ilmeisesti tuloksi bruttomäärältään ja verosta vähennetään ulkomailla maksettu lähdevero, joten Suomeen ei välttämättä jää lainkaan verotettavaa kun täällä myönnetään verovapaus 60 000 euroon ja ulkomailla on lähdeverotettu koko osinkoa. Näistä osingoista maksetaan siis veroja sekä lähtömaassa mahdolisesti yhteisöveroja mutta ei Suomeen missä ne kuitenkin näkyvät tilastossa tulona.

    Ehkä joku käytännön verottaja voisi kommentoida yleisellä tasolla?

  35. Pingback: TA4 Verot | maa16
  36. Ihme kitinää osinkotulon saajien maksamista yhteisöveroista. Aivan samalla tavallahan palkkatulon saajakin sitä maksaa. Vai mistä se yhtiön tulos muodostuu, jos ei työntekijöiden tekemän työn tuloksesta? Ei se ainakaan yhtiöön rahojansa sijoittaneiden työstä tai sijoitetusta pääomasta. Raha ei yrityksessä työtä tai tulosta tee.

  37. Ilkalle ja yrittäjälle tiedoksi, että te ette ole yrityksenne. Te ja yrityksenne olette erillisiä oikeushenkilöitä ja kumpikin maksaa omat veronsa. Huomionarvoista lienee se, että te tuskin vastaatte täysin oikeudellisessa mielessä yrityksenne toiminnasta (kuten vaikkapa sen veloista).

    Olette täysin tarkoituksellisesti luoneet yrityksen erilliseksi oikeushenkilöksi. Hommaa voisi varmaan myös pyörittää freelance-pohjalta, mutta jostain syystä se ei ole teille kelvannut, vaikka silloin ei menisi kuin henkilökohtaiset verot. Lisäksi yrittäjät käsittääkseni saavat muutenkin nostaa verottomia (tai erittäin kevyesti verotettuja) osinkoja useamman kymmenen tuhatta vuodessa. Se on paljon rahaa. Taitaa mennä ahneuden puolelle, jos se ei riitä.

    Samaten myös palkansaajien tuloista on maksettu veroa. Sellaista rahaa ei ole olemassakaan, josta joku ei olisi jo joskus maksanut veroja. Kaupassakin kaikki ostokset ovat veronalaisia sekä tuotteena että tuotannoltaan, vaikka ostajan raha on jo ainakin kertaalleen verotettu. Mitä sitten?

    Tuntuu, että yrittäjillä kasvaisivat tulot reippaasti, jos edes osa ainaiseen veroista vinkumiseen käytetystä energiasta kanavoitaisiin varsinaiseen yrittämiseen. Ainahan voi myös palata palkkatyöhön, jos yrittäminen ei kelpaa.

  38. Heikki puhuu vasemmistolaisen suulla ja pelkkiä valheita. Kukaan Suomessa yli 100.000 ansaitseva ei pääse millään 0% nautiskelemaan. Pääomavero % on 33 tänävuonna joten miten voidaan väittää että ihmiset jotka saavat pääomatuloja pääsisivät jotenkin helpommalla kuin pienituloiset. Täytyy myös muistaa että jokainen joka saa pääomatuloja on joutunut ottamaan riskin ja tämä asiahan ei näiden kommunistien päähän tule koskaan uppoamaan. Tällaiset Heikit eivät ole koskaan joutuneet tekemään 1€:sta 2€ ja ovat koko ikänsä lusmuilleet jossain kelan hallinnossa suojatyöpaikassa tekemättä mitään tätä maata hyödyttävää joten ei heillä myöskään pitäisi olla mitään vaikutusvaltaa edes keskustella näistä asioista.

  39. Muistakaa, että osingoista on ennen maksua maksettu 20% yhteisövero ja palkasta ei ole. Tässä mielessä tämä artikkeli on ilmeisesti tahallisesti harhaanjohtava, joka johtuu kirjoittajien asenteista. Asenteet eivät saisi näkyä näin räikeästi kansan rahoittaman organisaation blogissa.

    Oikea minimiverotaso on suomessa 26% joka muodostuu 20% yhteisöverosta ja sen päälle 7,5% verosta ei-julkisten osakeyhtiöiden osingoista. Tällä verolla saa nostaa 8% yrityksen matemaattisesta arvosta vuosittain ja tämä 26% on minimi.

    Tappioita vähentämällä verotusta voi tietysti laskea, mutta sen poistaminen jäädyttäisi rahoitusmarkkinat Suomessa, joka maksaisi satoja tuhansia työpaikkoja.

  40. Eipä verokeskustelu ole juurikaan kehittynyt vuodesta 2012 tähän päivään mennessä. Puolueiden vaaliohjelmat eivät anna vastauksia siihen miten verotusta pitäisi kehittää digi- ja finanssitalouteen siirryttäessä. Pitäisi kuitenkin olla suhteellisen selvää, että työn verotusta ei voi jatkuvasti kiristää. Pika-aloituksena uudistuksille tuleva hallitus voisi nostaa kotitalousvähennyksen ylärajan 100 prosenttiin eli mahdollistaa kaiken työn ostamisen/palkanmaksamisen vähennyskelpoiseksi verotuksessa. Näin verotus kevenisi, työllisyys paranisi ja kaiken lisäksi julkisen sektorin kestävyysvajekin pienenisi, kun veronmaksajien määrä lisääntyisi.

  41. Useat kommentoijat tuomitsevat alkup. kirjoituksen huuhaaksi mm. sen takia että ”ei ole huomioitu” yhteisöverotusta ennen osinkojen verotusta. Jotkut taas esittävät että aineisto ei ole tilastollisesti merkittävä, toiset että se ei ole luotettava. Myös muita argumentteja löytyy.

    Yhteisöverosta ja sen huomioimisesta: jos sijoittaja sijoittaa yritykseen jossa ei toimi yrittäjänä, tuleeko ao. yrityksen maksama vero huomioida ao. osakkaan maksamaksi veroksi? Eli jos saan jostain yrityksestä jossa en ole yrittäjänä osinkoa Y €, maksan tästä pääomaveroa X €, ei verotukseni siis ollut X €, vaan jotain enemmän? Nähdäkseni ao. osingon verotus on tuolloin X €. Kyllä, ao. yrityksen voittoja on verotettu. Mitä sitten?

    Niin kauan kuin pääomatulojen verotus ei riipu verotettavan pääomatulon määrästä mutta palkkatulojen tapauksessa verotus riippuu verotettavan palkkatulon määrästä, seuraa tästä vääjäämättä se että tulojen verotus ei ole progressiivista Suomessa – siis että tuloista maksettujen verojen osuus tuloista suurenisi loputtomasti kun tulot kasvavat, vaan jossain vaiheessa käyrä joka kuvaa verojen osuutta tuloista taittuu laskuun. Tätä kirjoittajat ovat yrittäneet havainnolistaa, ja tämä on itse asiassa heidän ainoa tämän aineiston perusteella esittämänsä väite. Tämän asian voisi esittää myös ilman ao. aineistoa vertailemalla eri tulolajien verotuksen tapaa.

    Jos ja kun yllä oleva argumentointi ei kelpaa, kysyisin miten on mahdollista että esim. jotkut suomalaiset suuryritysten johtajat maksavat tuloistaan suhteellisesti pienemmän osan veroa kuin keskituoloiset? Joko 1) näin ei ole tai 2) tulojen verotus ei ole Suomessa progressiivinen, kuten alkup. kirjoittajat tuovat aineistollaan ja sen analyysillä esiin.

  42. No, voi olla, että suurempien tulojen otos on liian pieni ym. ym, ja suurista tuloista
    maksetaan kyllä ihan rehellisesti kaikki verot ainakin ulkomaille tai jonnekin tai muuten
    kehitetään kansantaloutta ihan kaikki suurituloiset yhtenä joukkona
    suuren veroprosentin mukaan, kyllä. kyllä, MUTTA
    ainakin ihan pienten tulojen verotus ei ole tasapuolista, siis vertailtuna omassa
    joukossaan. Etuustuloista
    napataan hyvin äkkiä jopa 20 % eli pikkutulotkaan eivät ole keskenään samalla viivalla.

    Siinä ei ole tulkintavaihtoehtoja (ulkomaan tulot, tulolajit….). Olkoon, että näin pitää olla,
    vaikka pienetkin tulot pitäisivät kulutuskysyntää ylllä osaltaan.

    Ihan pikkutuloilla *VOI* tulla jo nälkä, kun verotus on ankaraa.

    Mielenkiintoista muuten, kuinka aina tulee paljon enemmän keskustelua taulukoita, tilastoja ja mielipiteitä
    (hyviä ja huonoja, puolesta ja vastaan)
    suurituloisista ja siitä verotuksesta ja vielä keskituloisten asioista pidetään juttua yllä, mutta
    aivan pienimpiä tuloja ei tarkastella, ei poliittisesti, ei tilastollisesti eikä
    peräti ihmisoikeuksien näkökulmastakaan paitsi aivan yleisluonteisesti.

    Hyvä tavoite: enemmän vain avointa dataa ja selvityksiä ja suurempia otoksia.
    Hyvä tavoite: verolakeihin (hallituksen esityksiin) enemmän perusteluja ja laskelmia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *