Stiiknafuuliaa ja perusturvapuhetta – perusturva hallitusohjelmissa

Vuonna 1895 kirjoittamassaan novellissa Mahtisana Teuvo Pakkala kuvaa sanan voimaa, sitä miten sanalla hallitaan. Juoksukilpailun voittaneelle Villelle ei riitä, että hän oli pelkästään kilvan voittaja. Hän halusi olla enemmän. Ville julistaa olevansa stiiknafuulia. Pakkala kuvaa muitten poikien reaktioita:

”Stiiknafuulia? Pojat hämmästyivät. Kukaan ei tiennyt, mitä kieltä se oli ja mitä se merkitsi. Mutta mahtavalta se kuului. Jos Ville olisi sanonut, että hän oli paras koko kaupungissa, niin olisi voitu väittää vastaan ja kumota Villen väite. Mutta mitä kykeni kukaan panemaan tuollaista sanaa vastaan, jota ei oltu koskaan kuultu.”

Kun kuuntelee perusturvan ympärillä vellonutta poliittista keskustelua, mieleen nousee tuo Pakkalan mainio novelli. Perusturva? Kukaan ei oikein tiedä mitä se on. Mutta mahtavalta se kuuluu. Kukaan ei voi väittää vastaan.

Mistä tuo mahtisana suomalaiseen poliittiseen retoriikkaan on tullut? Mitä sillä tarkoitetaan?

Koivistosta Kataiseen

Silmäys hallitusohjelmiin osoittaa, että perusturvapuhe on suhteellisen tuoretta alkuperää. Sen kummemmin Koiviston, Sorsan III tai IV hallitusohjelmissa perusturvaa ei mainita. Holkerin Kokoomus-SDP -akselille rakentuneen hallituksen ohjelmassa perusturva mainitaan kerran. Hallitus halusi korjata väliinputoajien asemaan kehittämällä sekä perusturvaa että ansiosidonnaista sosiaaliturvaa. Epäselväksi jää, mitä perusturvalla tarkalleen ottaen tarkoitettiin.

Ahon keskusta-kokoomus –vetoisen hallituksen ohjelmassa perusturva mainitaan kerran. Todetaan, että taloudellisesti tiukkoina aikoina on tarpeen turvata vähimmäistoimeentulo eri elämän vaiheissa. Perusturvaa luvataan parantaa kansantalouden sallimissa puitteissa. Ahon hallitus puhuu kahteen otteeseen perusturvaakin laajemmasta (ja hämärämmästä) asiasta: kansalaisten perusturvallisuudesta. Perusturvallisuuteen kuuluvat perustoimeentulo, peruspalvelut ja asuminen. Ei siis mitään kovin konkreettista.

Lipposen hallitusten retoriikkaan perusturva ei kuulunut. Lipposen ensimmäisen hallituksen ohjelmassa perusturva toki mainitaan, mutta yllättävässä yhteydessä. Hallitus nimittäin kertoi pitävänsä lähtökohtana koulutuksen perusturvan takaamista kaikille asuinpaikasta, kielestä ja taloudellisesta asemasta riippumatta. Lipposen toisen hallituksen ohjelma sivuaa perusturvatematiikkaa välillisesti halutessaan vahvistaa kunnissa perusturvalautakunnan roolia. Suoranaisia perusturvaviittauksia ei ole. Myöskään Vanhasen ensimmäisen hallituksen ohjelmasta perusturvaa ei löydy.

Vanhasen toisen hallituksen ohjelma lyö ennätyksen. Perusturva mainitaan viidessä eri yhteydessä. Yleisenä vaatimuksena on, että kansalaisten perusturvaa on vahvistettava ja yhteiskunnan sosiaalisia tukia ja palveluita pitää kohdentaa huolenpitoa eniten tarvitseville. Ketään ei saa jättää yksin. Täsmentämättä tässäkin jää, mitä kaikella tällä tarkoitetaan. Tarkoittavatko lausumat sitä, että hallitus haluaa siirtyä universaalisesta sosiaaliturvamallista kohdistetumpaan, ts. tulo- ja tarveharkintaiseen malliin? Hallitus kuitenkin lupaa aloittaa sosiaaliturvauudistuksen, joka tavoitteena olisi työn kannustavuuden parantaminen, köyhyyden vähentäminen sekä riittävän perusturvan tason turvaaminen kaikissa elämäntilanteissa. Kenties juuri näitten SATA-komitean synnytyssanojen vuoksi ohjelmassa on paljon perusturvapuhetta, jonka konkretisointi jäi komitean harteille – tunnetuin seurauksin.

Kiviniemen siirtymähallitus ei ohjelmassaan perusturvalinjauksia tee. Kataisen hallitus on teeman suhteen ahkerampi ja ottaa perusturvan esiin viidesti. Hallitus haluaa parantaa kansalaisten ostovoimaa perusturvan parannusten avulla. Lisäksi osana laajempaa veroratkaisua myös perusturvan varassa olevien verotusta kevennetään. Lähtökohtana on ensinnäkin se, että perusturvan tulee mahdollistaa riittävä toimeentulo ja elintaso kaikille. Ennen muuta kaikkein heikoimmassa asemassa olevien taloudellista toimeentuloa tulee parantaa. Perusturvan parantaminen konkretisoidaan työttömyysturvan minimitasojen parannuksiksi. Myös asumistukeen esitetään muutoksia. Toisena lähtökohtana perusturvan parantamisessa on julistusluonteinen toteamus, että perus- ja ansioturvan kytkös työttömyysturvassa säilytetään. Aiempiin hallitusohjelmiin verrattua Kataisen hallituksen perusturvaa koskevat linjaukset ovat konkreettisempi.

Perusturva on mahtisana

Perusturva on stiiknafuulian kaltainen mahtisana. Kukaan ei voi väittää sitä vastaan. Perusturvan kannattaja on hyvän puolesta vääryyttä vastaan. Syvemmällä tasolla perusturva on hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden ase pahuuden pimeitä voimia vastaan.

Hallituksen kannalta pulma on se, että jossain vaiheessa hallitus aina joutuu kertomaan, mitä se perusturvan parantamisella tarkoittaa. (Ellei kansantalouden heikkoon kantokykyyn viitaten luovuta koko asiasta.) Ohjelma altistuu vastaväitteille. Heti kun hallitus paljastaa, että perusturvan parantaminen tarkoittaakin työmarkkinatuen nostamista 100 eurolla, asumis- ja toimeentulotuen pientä justeerausta, se joutuu kritiikin kohteeksi. Tällöin voidaan laskea, kuka saa mitä ja kuinka paljon. Kuinka paljon tuosta 100 eurosta hyötyy kaikkein huonotuloisin, kuinka paljon siitä heltiää parempiosaiselle työttömälle? Miksi työttömät? Mihin unohtuivat minimipäivärahalla kituuttavat pitkäaikaissairaat? Opiskelijat? Lapsiperheet? Ilman takuueläkeuudistusta myös eläkeläiset voisivat yhtyä hallituksen moittijoihin.

Politiikka on retorinen laji. Politiikassa sanoilla luodaan todellisuutta, tehdään mahdottomasta mahdollista – ja päinvastoin. Heti kun Ville esittää olevansa paras koko kaupungissa, niin voidaan vastaan ja kumota Villen väite. Siksi mahtisanoja. Siksi stiiknafuulia. Siksi perusturva! Mitä kykenee kukaan panemaan tuollaista sanaa vastaan?

Olli Kangas
Tutkimusosaston osastopäällikkö
etunimi.sukunimi@kela.fi

5 ajatusta “Stiiknafuuliaa ja perusturvapuhetta – perusturva hallitusohjelmissa”:sta

  1. Helsingin Sanomien vieraskynäkirjoituksessa (HS 14.9.2011) sotatieteiden tohtori Jarno Limnéll ja puolustusasiainneuvos Ilkka Puukka ehdottavat, että Suomeen perustetaan turvallisuusministeriö, joka kykenee tarkastelemaan turvallisuusasioita kokonaisvaltaisesti. Ehkäpä ministeriön perustamisen jälkeen myös perusturvakysymys saisi ansaitsemansa tarkemman sisällön.

    YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 25 artikla tarjoaa turvallisuusministeriölle yhden mahdollisen lähtökohdan. Artiklassa todetaan, että ”jokaisella on oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin ravinnon, vaatetuksen, asunnon, lääkintähuollon ja välttämättömän yhteiskunnallisen huollon osalta. Jokaisella on myös oikeus turvaan työttömyyden, sairauden, tapaturman, leskeyden tai vanhuuden sekä muun hänen tahdostaan riippumatta tapahtuneen toimeentulon menetyksen varalta.”

    Sekin on tietysti mahdollista, että turvallisuusministeriön käsittelyssä perusturva-sanan kohdalla tultaisiin mainitsemaan vain kansalaisten yövartijavaltio-oikeudet.

    Politiikka on mahdollisuuksien taidetta.

  2. Toisesta suunnasta voisi perusturvan mahtisana olla myös Friedrich Hayekin paljon käsittelemä ja esittelemä ”näätäsana” (weasel word). Valheellisesti on väitetty Shakespearen (Henrik V ja Kuten haluatte) vaikutuksesta, että näätä imisi lintujen munat tyhjiksi. Hayek kirjoittaa kirjassaan Kohtalokas ylimieli: ”Niin kuin näädän uskotaan kykenevän tyhjentämään munan jättämättä näkyvää jälkeä, niin kykenevät nämä sanat tyhjentämään merkityksestä jokaisen termin joihin ne on liitetty vaikka näyttääkin että niihin ei koskettaisi.” Hyvinvointipoliittisessa keskustelussa tämä on hieman ongelmallista, kun Hayekin malliesimerkki näätäsanasta on ”yhteiskunnallinen”.

  3. Perusturva tällä hetkellä tarkoittaa konkreettisesti toimeentulotukietuutta, minkä perustuslaki takaa ja hallitus määrittää, perusosan vuosittain. Pelkästään toimeentulotuen ja yleisen asumistuen varassa (jos asumistukeen oikeuttavia asumiskuluja)elävät ovat Suomessa kaikkein heikoimmassa asemassa ja elävät faktisesti viimesijaisen perusturvan varassa. Suurin osa toimeentulotukea saavista saa kyseistä etuutta kunnalta, kun toimeentulotukeen nähden ns. ensisijaiset varat, tulot ja etuudet eivät riitä välttömättömiin toimeentulotukilaissa määriteltyihin menoihin (Ravinto,kohtuulliset asumismenot jne). Tuen saajien määrä vähenisi huomattavasti, mikäli mm. työmarkkinatuki, vähimmäissairauspäiväraha, opintotuki ja asumistuki olisivat riittävällä tasolla, ettei ihmisen tarvitsisi näinen etujen lisäksi hakea toimeentulotukea.

  4. Perusturva ja toimeentulotuki on pidettävä erillään.

    SATA-komiteran toimeksiannon ensimmäinen tehtävä komitealle oli ”laatia ehdotus perusturvan uudistamisesta siten, että perusturvan taso on riittävä erilaisissa elämäntilanteissa aiheuttamatta tarvetta turvautua viimesijaiseen toimeentulotukeen (…)”

  5. Erityisilmiönä ’asiakaslähtöinen tarveharkinta’ ja tarveharkinnan mukainen oikeusturva, joka usein vaatisi yhdenvertaisuuteen (tasa-arvoiseen kohteluun, jotkut ymmärtävät tasavertaisen samaksi) vetoamista. Yhdenvertaisuuslaki ja perustuslain 6§ mukainen yhdenvertaisuus on ihan hyvä käsitteenä, mutta lähtökohtaiseti utopinen oikeuskäytäntö vieläkin ja sellaiseksi ’tekokukaksi’ se jää monellakin tapaa.
    Oliskohan oikein sanoa että yhdenvertaisuutta ymmästää vain vähemmistö meistä Suomen kansalaisista. EETTINEN ARVOSTUS LAKEJA JA SUOSITUKSIA KOHTAAN (elämää kohtaan) TULISI MUUTTUA?

    SATA-komitea puhuu näissä teemoista paljon, siis olisi oikeutettua mm. sairaiden ja vammaisten asioita saada oikaistua jopa vuosia jatkuneiden ’rikosoikeuden kirjoitetun lain mukaisten’ asiakokonaisuuksienkin runtelemien ”perusturvalla elävien kansalaisten” ASIAKOKONAISUUKSISSA! Kuka asiat hoitaa siis, vastaus ei ole ainakaan oikeusaputoimisto tai lähiyhteisössä vaikuttavat advokaatit. Ei juuri sen enempää kolmannen sektorinkaan apu taida auttaa PERUSTURVAN EETTISTEN KOKONAISUUKSIEN OIKAISEMISEEN TAI NIIHIN SUHTAUTUMISEENKAAN. (ei edes palopuheita kuulu tämän kauemmas)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *