20 vuotta poliittisen uhan alla

Sairaanhoitovakuutus on mainettaan parempi – myös pienituloiselle. Viimeiset kaksikymmentä vuotta sairaanhoitovakuutusta on yritetty lakkauttaa. Näin kertoo terveydenhuoltojärjestelmämme polkuihin perehtynyt kehittämispäällikkö Yrjö Mattila. Yrjö väittelee aiheesta perjantaina (20.5.2011).  Sairausvakuutuksen historian tutkijat kertovat mieleenpainuvia tarinoita erilaista poliittisista käänteistä – mitä esimerkiksi yksityislääkärinpalkkioiden korvauskehityksen jäädyttämisen taustalla oli. 1990-luvun alussa valittiin suunta – ei tueta enää yksityissektorin käyttöä – tuetaan sen sijaan kunnallista terveydenhuoltoa. Kuluttajien valintaa, palvelujen hakeutumisen vaivattomuutta ja sitä kautta käyttötottumuksia ei kuitenkaan niin vain muuteta. Yksityissektori on aina tiennyt, että asiakas on kuningas. Yksityissektorin käyttö on 1990-luvun laman jälkeen pikkuhiljaa kasvanut, vaikka sen käyttöä ei enää ole tuettukaan samassa määrin.

STM:n työryhmän huhtikuun lopussa julkistettu raportti haastaa Kelan tutkimusosastoa selvittämään sairaanhoitovakuutuksen hyvät ja nurjat puolet. Tähän mennessä on selvinnyt, että mitä enemmän asiaa tutkii, sitä paremmaksi järjestelmä osoittautuu. Jotain karmeaa voi kuitenkin vielä paljastua. Onko vielä jotain sellaista, mitä sairaanhoitovakuutuksen vastustajat eivät jo olisi keksineet.

Tutkijan onni on se, että oikein lasketut luvut eivät koskaan valehtele. Ekonomistin roolissa luotan pääasiassa vain lukuihin. Muissa rooleissa joskus myös ihmiseen ja puutarhurina siihen, että kasvit kasvavat ja kukoistavat jos niitä hoitaa.

Kelan tutkimusosastolla tehtiin viime viikolla laskelmat Tilastokeskuksen tulonjakoaineistosta. Tietoja löytyy vuosilta 1990-2008, siis lähes 20 vuotta kuvaamaan miten sairaanhoitokorvaukset jakautuvat kotitalouden käytettävissä olevien tulojen mukaan. Ja tasaisestihan ne jakautuvat, gini-kerroin on melkein nolla (0.04). Nolla on täydellinen tasajako kymmenen tuloluokan suhteen, kertoo ginikertoimen lyhyt oppimäärä. Jos yksityisten palvelujen korvaukset hieman suosivat suurituloisia (0.25), matkakorvaukset puolestaan siirtävät tuloa köyhemmille (-0,15). Lääkekorvaukset jakautuvat erittäin tasaisesti (0.01).

Jos korvauksia joku saa, niin jonkun ne täytyy maksaa. Maksajien suhde on 50:50 vakuutettujen ja valtion kesken. Sairaanhoitovakuutusmaksun maksajista, ylimmästä kuudennesta tuloluokasta lähtien maksajien osuus on korvausten saajia suurempi. Ginikertoimen mukaan (0.37) sairaanhoitovakuutusmaksu tasaveron ominaisuudestaan huolimatta tasaa tuloeroja varsin tehokkaasti. Luulenpa että tätä OECD ei vielä tiennyt, kun se teki maa-arviotaan suomalaisesta terveydenhuoltojärjestelmästä ja sen rahoituksesta.

Hennamari Mikkola
Terveysturvan tutkimuksen päällikkö
etunimi.sukunimi@kela.fi

Ajatus “20 vuotta poliittisen uhan alla”:sta

  1. Kerroin, joka blogissa on esillä onkin viralliselta nimeltään Gini-kertoimen sijasta konsentraatiokerroin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *