D-vitamiinia tarvitaan – varo superannoksia!

”Syön D-vitamiinilisää noin 20-kertaisesti Suomen suosituksiin nähden”, hehkuttaa 14-vuotias ”Jere” erään lehden palstoilla. Hän saa D-vitamiinia popsimistaan pillereistä päivittäin noin 150 μg. Se on kolminkertainen määrä verrattuna turvallisen saannin ylärajaan, joka on hänen ikäiselleen 50 μg/vrk sekä Suomessa että koko Euroopassa.

Kala on elintarvikkeista paras luontainen D-vitamiinin lähde

Mainonta koukuttaa

Internetin keskustelupalstoilta ilmenee, että D-vitamiini on saanut monet muutkin pauloihinsa. Siitä on tullut myös median lempivitamiini, josta kerrottaessa ei ylisanoja säästellä. Moni mieltääkin D-vitamiinin miltei ihmeaineeksi.

On totta, että tutkimuksissa on havaittu D-vitamiinin niukan saannin yhteys moniin sairauksiin kuten infektioihin, diabetekseen, MS-tautiin ja masennukseen. Tämä ei kuitenkaan todista sitä, että pillereiden runsas syönti ehkäisisi näitä sairauksia.

Moni D-vitamiinia purkista yliannoksia nappaileva ilmeisesti kuvittelee, että mitä enemmän vitamiineja sen parempi. Tämä pätee ruokaan, mutta ei vitamiinivalmisteisiin – eikä varsinkaan D-vitamiiniin.

Tiedosta liikasaannin riskit

D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini ja liikaa saatuna myrkyllistä. Se kertyy rasvakudokseen ja lihaksiin ja poistuu niistä hitaasti. Jossain tulee vastaan raja, jonka jälkeen sen vaikutukset keikahtavat hyödyistä haitoiksi.

Liikasaannin vaaraa lisää se, jos syö samanaikaisesti useita D-vitamiinia sisältäviä valmisteita, eikä ota huomioon niistä kertyvää D-vitamiinin kokonaismäärää. Myös tarkoituksella suuria annoksia syövä ottaa riskin – joko tietoisesti tai tiedostamattaan.

Mitä haittaa liikasaannista voi olla? Jos syö pitkän aikaa suuria annoksia D-vitamiinia, se irrottaa luustosta kalsiumia, joka kertyy kehon pehmeisiin kudoksiin kuten verisuonistoon, sydämeen ja munuaisiin. Vakava seuraus voi olla esimerkiksi munuaiskivet tai munuaisten vajaatoiminta.

D-vitamiinimyrkytys oireilee väsymyksenä, ruokahaluttomuutena, päänsärkynä, vatsakipuina ja pahoinvointina. Jos oireille ei löydy muuta syytä ja ne vain jatkuvat, on syytä tarkistaa mahdollinen D-vitamiinin supersyönti.

Mitä yhteistä on lampaalla ja D-vitamiinilla? Vitamiinipillereissä käytetyn D3-vitamiinin lähtöaine eristetään lampaanvillasta.

Varovaisuus on D-vitamiinipillereiden käytössä paikallaan. Siihen viittaavat kahdesta muusta rasvaliukoisesta vitamiinista – A- ja E-vitamiinista – saadut kokemukset. Vaikka ravinnosta saatuna niiden havaittiin suojaavan eräiltä syöviltä, SETTI-tutkimus osoitti, että pillereinä nautittuina ne lisäsivätkin syöpäsairauksia. (Ks. Tiede-lehti.)

Samaan viittaa myös tuore pohjoismainen tutkimus, jossa sekä matala että korkea veren D-vitamiinipitoisuus olivat yhteydessä sekä syöpä- että kokonaiskuolleisuuteen. (Ks. tutkimus).

Kohtuukäyttö – hyödyllistä ja turvallista

D-vitamiinivalmisteita toki suositellaan, mutta vain kohtuuannoksina ja tietyille riskiryhmille: lapsille ja nuorille, odottaville ja imettäville äideille sekä ikääntyneille. Heitä koskevat suositukset löytyvät Ravitsemusneuvottelukunnan ohjeista.

Näiden suositusten perusteena on se, että veren D-vitamiinipitoisuudet ovat valtaosalla riskiryhmiin kuuluvista niin pahasti alakantissa, että se vaarantaa heidän luustonsa terveyden.

Pieni D-vitamiinilisä voi olla hyödyksi talviaikaan myös niille, jotka eivät käytä syystä tai toisesta kalaa, eivätkä D-vitaminoituja maitovalmisteita ja rasvalevitteitä. Pillereiden tarvetta vähentää puolestaan se, jos on mahdollisuus pyrähtää tankkaamaan D-vitamiinia etelän auringosta.

Riski saada ruoasta liikaa D-vitamiinia on lähes olematon – samoin silloin, kun käyttää valmisteita suositusten mukaan. Alussa mainitun ”Jeren” ja muidenkin kannattaa huolehtia siitä, että D-vitamiinin saanti on kohdallaan. Siten saa osakseen sen hyödyt, mutta ei tarvitse pelätä sen mahdollisia haittoja.

Lisätietoa löydät osoitteesta: www.kela.fi/tutkimus > Terveys ja lääkkeet > Ravintokulma > D-vitamiini

Paula Hakala
johtava tutkija
etunimi.sukunimi@kela.fi

46 ajatusta “D-vitamiinia tarvitaan – varo superannoksia!”:sta

  1. Kaikki on myrkyllistä liikaa käytettynä, niin vesi kuin ruisleipäkin. Voisiko kirjoittaja tutustua myös siihen paljonko veren kalsidiolipitoisuuden tulisi olla? Asialla on paljon enemmän merkitystä kuin sillä paljonko D-vitamiinia syö, tästä me tarkoittamasi supersyäjät olemme kiinnostuneita. Voin valaista aihetta sen verran että 100ug D3- vuorokausiannostuksella oma 25OHD-tasoni oli 116 nmol/l, joka on nippanappa viitearvojen puolessa välissä (25-175 nmol/l).

    Kerrotko kuinka olen myrkyttänyt itseni?

    Toinen kysymys. Suomessa annettiin vielä 60-luvulla lapsillekin 50ug tasoa olevia D-lisiä per vuorokausi, tämän jälkeen hysteerisesti on hilattu määrää alaspäin myrkytyksen pelossa (joita ei oikeasti ole ollut). Samaan aikaan on todennettavissa lasten 1-tyypin diabeteksen lisääntyneen samassa tahdissa D-vitamiinin annostelun kanssa. Miksi meitä pitää sumuttaa?

  2. ”On totta, että tutkimuksissa on havaittu D-vitamiinin niukan saannin yhteys moniin sairauksiin kuten infektioihin, diabetekseen, MS-tautiin ja masennukseen. Tämä ei kuitenkaan todista sitä, että pillereiden runsas syönti ehkäisisi näitä sairauksia.”

    ..Kannattaisiko kuitenkin opetella laskemaan 1+1?

    On epäilemättä totta, että hevoskuurina syötynä liika mitä tahansa on liikaa – jokaisella on kuitenkin mahdollisuus tarkistuttaa oma D-vitamiinipitoisuutensa verestä. ”Jostain” syystä lääkärit antavat kovin niukasti määräyksiä D-vitamiinitestauksiin, mikä on mielestäni melko outoa maassa, jossa talviaikaan D-vitamiinipitoisuudet maantieteellisen sijainnin vuoksi lähtökohtaisesti heittelevät lähes eniten koko maapallolla. Tosin itse osaan jo tässä kohtaa laskea 1+1 ja pidän huolen, että D-vitamiinipitoisuuteni tulee mitattua vähintään kerran talvessa – vaikka sitten yksityisen kautta. Mainittakoon vielä, että D-vitamiinipitoisuuteni oltua 18nmol/l yliopistollisen sairaalan lääkäri lueskeli kirjastaan, että ”ei hätää: se on 0,5nmol enemmän kuin meidän minimirajamme”. Voi voi, kyllä ainakin näin jälkikäteen ajateltuna väitän huomanneeni olleeni todella pahassa puutostilassa; tämä saattaa toki olla placeboakin ja johtua muistakin syistä, mutta en ole kertaakaan D-vitamiinipitoisuudestani huolehtimaan alettuani tuntenut oloani yhtä masentuneeksi ja melankoliseksi, kuin tuolloin viime keskitalvella, kun D-vitamiiniarvoni olivat sairaalloisen alhaiset. 100nmol/l on käsittääkseni melko hyvä viitearvo ”normaalista” D-vitamiinipitoisuudesta veressä ja edelleenkään, kun mietin suomalaisten lääkäreiden suosituksia, ihmttelen heidän intressejään ja väkisinkin tulee kyseenalaistettua tarkoitusperiä. Kaikki olemme toki erilaisia ihmisiä – juuri tästä syystä jokaisen kannattaa käydä mittauttamassa se oma D-vitamiiniarvonsa; sitä kautta voi sitten pikkuhiljaa adjustoida omaa manualiaan oikeanlaiseksi. Väitän, että lähes jokainen, joka näin tekee, tulee elämänsä aikana sijoittamaan lääketeollisuuten huomattavasti vähemmän rahaa, kuin THL:n suosituksia sokeasti noudattava.
    Kiitos ja kuitti. Tämä Jere toteaa, että ei ole auringon voittanutta, mutta jos aurinkoa ei muutamaan kuukauteen näe, saa kyllä olla melkoiset rasva-varastot, jotta D-vitamiinia olisi tankattuna riittävästi koko talven varalle.
    Ajatellaan toki omilla aivoillamme. 🙂

  3. Jos pelottelee D-vitamiinimyrkytyksellä, niin voisi hyvin kertoa samassa lauseessa myös millä annostuksilla tai seerumipitoisuuksilla ongelmat tutkimusten mukaan alkavat ilmaantua. Onhan se nyt täysin turhaa antaa Jeren 150 µg/d edes esimerkiksi, jos kerta D-vitamiinimyrkytykseen vaaditaan noin kymmenkertainen annostus.

    Voisi myös vertailun vuoksi antaa niitä lukemia, joita ihminen saa auringosta kesällä tai lähempänä päiväntasaajaa. Jos Jeren 150 µg/päivä on niin kovin vaarallista, niin tokihan auringosta erittäin nopeasti saatava tupla-annos olisi myös maininnanarvoinen. Ja tietty ihmisiä olisi samalla logiikalla varoitettava muuttamasta aurinkoisiin maihin (ja mahdollisesti myös tiputettava kalan saantisuosituksia), ettei vain saa pidempää aikaa vaikkapa tuplasti Jeren popsimaa määrää.

    Kaksoisstandardeista vihjailee hieman se, että todetaan hyötyjen olevan todistamattomia (oletettavasti tutkimuksia kaivataan lisää, vaikka niitä jo onkin vino pino), mutta sitten yhden tutkimuksen perusteella leimataan pillerit syöpää aiheuttaviksi. Linkatun sivuston mukaanhan pillereissä ei edes ollut A-vitamiinia (vaan sen esiaste betakaroteenia), eikä E-vitamiinin ja syövän yhteydestä mainittu muuta kuin että se vähensi eturauhassyöpää.

  4. Olen 31-vuotias mies, ja olen syönyt puolitoista vuotta D-vitamiinia 125µg päivässä. Minkäänlaisia ”myrkytysoireita” ei ole ilmaantunut, mutta positiivisia vaikutuksia on ollut pitkä liuta aina aknen paranemisesta mielialan ja energiatasojen selvään nousuun. Lukuisista yrityksistä huolimatta en ole löytänyt yhtäkään maailmalla dokumentoitua tapausta, jossa nauttimani kokoinen D-vitamiiniannos olisi pitkäaikaisessakaan käytössä aiheuttanut hyperkalsemiaa tai muitakaan yliannostuksen oireita. Mihin perustuu nykyinen 50µg/vrk turvallisen saannin ylärajana? Miksi minun tulisi pienentää D-vitamiinin annostustani?

  5. Miksi 150 μg on vaarallinen pilleristä mutta sama annos auringosta saatuna ei ole vaarallinen? Auringosta tuon saa noin 20 minuutissa.

  6. Terve vain. Hyvä, että ihmisiä rauhoitetaan syömästä liikaa, mutta tämä on höpö höpöä kun väitetään 100-150mikrogramman päivittäisen saantisuosituksen olevan vaarallista. Olen nyt pitemmän aikaan käyttänyt D-vitamiini valmisteita ja lääkärin tutkimuksissa ei ole ollut mitään viitteitä liika saannista.

    Terv. Jani Riekki

  7. Syön päivittäin 150 mikrogrammaa D-vitamiinia purkista. Äskettäin minulta mitattiin veren D-vitamiinitaso ja se oli 114 nmol/L. Tämä siis n. 3 kuukauden ”supersyönnin” jälkeen tässä keskellä talvea… mikäs olikaan se myrkytyksen raja?

  8. On se niin säälittävää viestintä-aivopesua? – Miksi kohtelette suomalaisia kuin vähäjärkisiä? Popularisointinne näyttää olevan hataralla pohjalla, epäuskottavaa ja sisätä rappeuttavaa – syy-seurassuhteiden allokointi ja vaihtoehtoiskustannukset jäänyt kevyeksi.
    Todellilnen asiantuntija ymmärtää mainita, mistä vaille jää, mikäli D-vitamiini – oikeammin hormooninkaltainen terveelle keholle välttämätön yhdiste ja sairaalle elintärkeä ettei jää vuoteen omaksi tai menehdy.
    Missä on maininta, että lisäravinteena nautitun kehoon imeytymisprosentti? – sairauden runtelema keho ei liiemmin saavuta saantisuosituksestanne juurikaan hyötyä. Onko populismikirjoituksessasi säikyttelyn mieltä?

  9. Onhan suoranaisesti niin, että puolustautuminen sikapiikkejä, flunssaa, kolestroli- ja sokeritauteja ja aivosairauksia vastaan parhain keinoin tapahtuu juuri D-vitamiinilisäravinteiden avulla (pimeänä vuodenaikana). D-vitamiini ei ole vitamiini oikeasti, vaan hormoninkaltainen välttämätön kehon toimivaa kokonaisuutta ylläpitävä aines, lisäravinteena lähes ilmainen.

    Turvatkaa terveys suomalaiset. Suomalaisten ei tarvitse ryhtyä lääkejättien vapaaehtoisiksi koerokotusihmisiksi- ja saada lahjaksi monivammaisuus-optioita, laukaisualustaa ikävien geenien tauteihin, kun muut keräävät sitten jättipotin kustannuksellamme (uutuuskoerokotehoukutuslahja ”ilmainen” ja ”ei vaaraa-maininnalla” – vastoin totuutta). Jostain kumman syystä ei ole edes mainintaa, että rokotteita ei ole testattu lääkkeiltä vaadittavien vaativien tutkimusten ja testien tapaan. Järkyttävä käytäntö ja ihmiskokeilu lopetettava.

  10. Heipsiskeipsis Paula! Voitko ystävällisesti antaa vastauksen seuraaviin kysymyksiin, jotka jäivät arveluttamaan mieltäni kirjoituksesi lukemisen jälkeen.

    1) Vaikka virallinen raja Suomessa on 50 ug/d, on se esimerkiksi Amerikassa 100 ug/d, rajaksi on ehdotettu laajan kokoomatutkimuksen perusteella 250 ug/d, eikä mitään haittavaikutuksia ole muuten terveillä ihmisillä havaittu pienemmillä kuin 750 ug/d annoksilla. Et erikseen määrittele liikasaantia, joten joudun olettamaan, että tarkoitat suurempia kuin virallisen enimmäissaantisuosituksen ylittävät annokset. Tällöin väitteesi liikasaannin vaaroista eivät pidä paikkaansa. Mikä on siis näytetysti sellainen raja, jolla mainitsemiasi oireita alkaa ilmaantua?

    2) Miksi D-vitamiinin saantisuositus on sylivauvoilla suurempi kuin aikuisilla (10 ug/d verrattuna 7,5 ug/d), ja miksi haittavaikutuksia ei ilmene, vaikka annos ylittää painoon suhteutettuna aikuisten enimmäissaantisuosituksen moninkertaisesti? Eikö D-vitamiinimäärän vaikutus ole painoon verrannollinen?

    3) Virallinen saantisuositus D-vitamiinille aikuisväestöllä on 7,5 ug/d. Virallinen seerumin D-vitamiinipitoisuuden tavoitetaso on vähintään 40 nmol/l. On selvää, ettei tähän pitoisuuteen päästä ilman auringonvaloa 7,5 ug/d saannilla. Miksi nämä kaksi suositusta ovat keskenään ristiriitaisia?

    Kiitos jo valmiiksi vastauksistasi!

  11. Huomasin blogisi vasta tänään. Hieno homma, että ravitsemustieteen tutkija on mukana myös blogimaailmassa!

    D-vitamiinisuositukset ovat menneet eteenpäin, ja toivottavasti menevät vuoden kahden päästä lisää. Lapset ja iäkkäät sekä raskaanaolevat on huomioitu suosittelemalla ravintolisää. Nyt ”väliinputoajia” ovat lähinnä työssäkäyvät jotka eivät käytä kalaa tai maitotaloustuotteita, tai jotka nauttivat tila- tai luomumaitoa. Heitä ei oikein missään uutisoinnissa nosteta ylös. Tämä väestönosa tarvitsisi myös kipeästi suosituksen, mutta sitä jouduttaneen odottelemaan vuoteen 2012-3.

    Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen

  12. Ensinnäkin, varsin mahdollisesti Jere ottaa D-vitamiinia purkista liikaa. Hänen ikäiselleen reilusti alle 100 µg päivässä riittää aivan hyvin, kunhan se riittää ylläpitämään hänen verensä D-vitamiinipitoisuutta luokassa 75-100 nmol/l. Tiedetään, että merkittävästi vähäisemmät tasot on yhdistetty lukuisiin sairauksiin, joista monet ovat juuri suomalaisten kansansairauksia. Epidemiologisten tutkimusten parista on selvää näyttöä, mutta nyt myös kontrolloiduista tutkimuksista, että myös hänen ikäistensä viralliset suositukset ovat riittämättömiä.

    Luettelet tekstissäsi hyperkalsemian oireita, jossa veren kalsiumpitoisuus kasvaa liian suureksi ja alkaa vähitellen kalkkeuttaa sisäelimiä. Eurooppalaisia ylärajasuosituksia ei olla päivitetty vastaamaan nykytietoa, mutta amerikkalaisia on.

    Amerikassa D-vitamiinin nauttimisen yläraja Floridasta napapiirille on uuden Institute of Medicinen laatiman hyvin kattavan raportin mukaan 100 µg/p yli 12-vuotiaille ja toksikologisessa tutkimuskirjallisuudessa useampaan otteeseen yleisimmin mainittu raja aikuisille on 250 µg/p, jonka turvamarginaali on ainakin 750 µg/p. Alle 1000 µg:n annoksilla D-vitamiinilla ei ole todettu juuri koskaan myrkyllisyyttä, nimenomaan ravintolisänä otettuna (poikkeuksena muutama harvinainen sairaustila). Lisäksi mm. Viethin (2000) & Hathcock et al. (2006) tutkimuskoosteet myrkyllisyydestä sisältävät pääosin annosvastetutkimuksia, joissa koehenkilöt ovat asuneet paljon Suomea etelämpänä ja saaneet auringosta suomalaisia huomattavia määriä enemmän D-vitamiinia.

    Auringosta ihon kautta saa helposti Manner-Euroopassa puolessa tunnissa 250 µg ja keinotekoisissa olosuhteissa jopa 1000 µg päivässä. Millä mekanismilla siis ravintolisänä tekstissäsi otettuina annoksina D-vitamiini olisi myrkyllistä ?

    Esimerkiksi haimasyöpäsolut voivat lisätä veren D-vitamiinipitoisuuksia uusien tutkimusten mukaan ja eturauhassyövässä solujen entsyymit ovat reagoineet selvästi (vuodenaikavaihteluun aina liittyvään) D-vitamiinipitoisuuksien heilahteluun, koska tasot tyypillisesti vaihtelevat jonkin verran vuodenajasta seuraavan aurinkoaltistuksen mukaan. Nämä huomiot viittaisivat siihen ettei syöpäkuolleisuus liittyisikään ravitsemusstatukseen, vaan vuodenaikavaihteluun, jota pelkät tasomittaukset eivät tutki ollenkaan. Aika näyttää.

    Muiden syöpien suhteen yhteys D-vitamiinin on edelleen pitkälti auki, mutta paksusuolen syövän suhteen D-vitamiini voi olla suojaavaa. Aiemmin kontrolloiduissa tutkimuksissa käytetyt annokset eivät ole riittäneet nostamaan veren pitoisuuksia mahdollisesti suojaavalle tasolle.

    Sydänsairauksien suhteen on näyttöä (esitelmä, FASEB), että meikäläisittäin huikeat 150-175 nmol/l-tasot ravintolisillä saaneiden ihmisten valtimoiden kalsiumpisteet ovat laskeneet useita kymmeniä prosentteja. On mahdollista, että pitkässä juoksussa tämä voi ehkäistä, jopa parantaa huomattavan osan sydänsairauksista. Se miksei tämä ole vielä näkynyt epidemiologisesti, voi liittyä kalsiumin liikasaantiin tai ainakin kalsiumvalmisteisiin, joiden ylikäyttö on yhdistetty sydänkuolemiin mm. Uudessa-Seelannissa.

    Iäkkäiden nykysuosituksiakaan en ymmärrä – eikö luustoa tulisi vahvistaa juuri aikuisena eikä alkaa syömään enemmän D-vitamiinia vasta silloin kun vaihdevuodet heikentävät luita mikä altistaa luunmurtumille. Tästä syystä myös IoM:n suositukset amerikassa ovat mielestäni menneet metsään – on tulkittu että vähäinen määrä pitkäaikaisia tutkimuksia korkeammilla annoksilla vastaa sitä että suuremmista annoksista on haittaa.

    Kunnon näyttöä haitoista ei kuitenkaan ole, vaan ne on revitty hihasta.

    Tarvitaankin kunnollisia pitkäaikaisia kontrolloituja tutkimuksia USA:n tulevan VITAL-tutkimuksen henkeen (50 µg/p), jotta D-vitamiinistatuksen nostamisen ja ylläpitämisen todellisia vaikutuksia voidaan arvioida.

    Siihen asti tällä hetkellä luustolle ja todennäköisesti myös terveydelle yleisesti edullisinta olisi nostaa veren D-vitamiinipitoisuus tasolle 75-100 nmol/l. Tähän vaaditaan aikuisilla keskimäärin 75 µg päivässä (melko suurella vaihteluvälillä) ilman aurinkoaltistusta. Samalla kalsiumin saantia olisi syytä vähentää, koska ilman riittävää D-vitamiinia kalsiumin lisääminen ei auta luustoa (luultavasti vaikuttamalla imeytymiseen) ja saattaa olla jopa terveydelle haitallista.

    Korkeampia tavoitetasoja ja aikuisille ainakin 20-25 mikron saantia ehdottaa myös maailman siteeratuin ravitsemustieteilijä, Harvardin ravitsemustieteen professori Walter Willett:

    http://ht.ly/3mAlF

    Pelkästään parantamalla D-vitamiinistatusta luokkaan >80 nmol/l kalsiumin imeytyminen voi nousta suunnilleen 60% verrattuna suomalaisten keskiarvoon nyt helmikuussa. Korostan vielä, etteivät Valtion Ravitsemusneuvottelukunnan nykysuositukset riitä tähän, sen sijaan 50-75 µg/p riittäisi nostamaan suurimman osan turvalliseen luokkaan. Pelkkään keskiarvoon tähtääminen lisäisi edelleen terveysriskejä merkittävällä osalla ihmisiä. Vähemmän on suurella todennäköisyydellä haitallista, selvästi enemmän saattaa olla haitallista.

    Jos joku kuvittelee, että edes kalsiumsuositukset perustuvat jotenkin huippututkimukseen, niin Willettin ja Bischoff-Ferrarin mukaan enin osa IoM:n raportin näytöstä perustuu 7-12 PÄIVÄÄ kestäneihin kontrolloituihin tutkimuksiin. D-vitamiinistatus sen muuttuu niin hitaasti että tutkimukset ovat lähes aina kestäneet paljon kauemmin.

    Hyvää Päivänjatkoa, terveisin

    Neonomide

  13. Mikähän hätä täällä nyt on D-vitamiinin kun ”yliannostuksista” varotellaan?

    Itse olen syönyt yli vuoden 100-250µg/päivittäin. ”Haittavaikutuksia” ovat olleet: Flunssattomuus (normaalisti 2-4 kertaa vuodessa ja yleensä kestäneet kauan), hyvä mieliala, eli vi***a ei oikeastaan enään koskaan. Kaamosmasennus? Mitä se on? Hampaat voi paremmin ja plakin muodostus vähentynyt, ei ientulehduksia, iho parantunut, jne.

    Nämä ovat varmaankin merkkejä yliannostuksesta.
    Täytynee sitten lopettaa.

  14. Kiitokset lukuisille blogini kommentoijille. Sen tavoite olikin herättää keskustelua ja nostaa esiin eräs monilta unohtunut asia. Nimittäin se, että vitamiinien sekä liian vähäinen että liian runsas saanti voi olla haitaksi terveydelle.
    Tämä koskee erityisesti rasvaliukoisia vitamiineja, joihin myös D-vitamiini kuuluu. Sen vuoksi on viisasta pyrkiä sen saannissa sellaiseen tasoon, jonka tiedetään oleva terveyden kannalta suotuisa, mutta myös turvallinen.
    Koska eri kommenteissa nostettiin esiin osittain samoja asioita, käsittelen niitä yhteisesti.

    Suomessa annettiin 1960-luvulla lapsille D-vitamiinia 50 μg/vrk. Tuohon aikaan lapset eivät saaneet ruoasta juuri lainkaan D-vitamiinia, joten 1930-40 velloneen riisitaudin uhka oli vieläkin ilmeinen. Riisitauti saatiin kuitenkin lähes häviämään 1970-luvulle tultaessa D-vitaminitippojen käytön vakiintuessa.

    D-vitamiinilisän annosta lapsille on voitu pienentää mm. sen jälkeen, kun äidinmaidon korvikkeita sekä maitoa ja rasvalevitteitä alettiin täydentää D-vitamiinilla. Sen saanti ruuasta lisääntyy edelleenkin, koska D-vitamiinia suositellaan nyt lisättävä kaksinkertainen määrä aikaisempaan verrattuna sekä nestemäisten maitovalmisteisiin (1 μg/100g) että rasvalevitteisiin (20 μg/100g). Tämä lisäys on jo osittain toteutunutkin.

    Kommenteissa viitattiin myös auringon myötävaikutuksella muodostuvaan D-vitamiiniin. Tutkimukset viittaavat siihen, että elimistö pystyy sopeutumaan luontaisesti ja satunnaisesti saatuihin melko suuriinkin D-vitamiiniannoksiin joustavasti. Sen sijaan siitä, että D-vitamiinipillereiden nauttiminen jatkuvasti superannoksina olisi ”keskivertokansalaiselle” hyödyllistä ja turvallista, ei ole näyttöä.

    On aivan eri asia, jos kyseessä on selvä D-vitamiinin puutostila tai sairaus kuten osteoporoosi, jonka hoidossa D-vitamiinia voidaan käyttää tavanomaista suurempina annoksina ikään kuin lääkkeenä.

    On valitettava tosiasia, että D-vitamiinia koskevat tutkimustulokset ovat osittain ristiriitaisia. Kirjallisuudesta ilmenee, että D-vitamiinitutkijatkin tulkitsevat niitä keskenään eri tavoin. Sen vuoksi tarvitaan edelleen lisätutkimuksia, jotta suositusten laatiminen olisi entistä varmemmalla pohjalla.

    Osaan kommenteista löytyy vastauksia blogini lopussa olevasta linkistä, joten en katso aiheelliseksi niiden toistamista.

    Lopuksi haluan korostaa sitä, että koko väestöä ajatellen D-vitamiinin liian vähäinen saanti on selvästi suurempi riski terveydelle kuin liikasaannin riski. Blogini tarkoitus ei ollut suinkaan pelotella D-vitamiinin mahdollisilla haitoilla, mutta nämäkin riskit on syytä tiedostaa, etteivät ne pääse ikävästi yllättämään.

    Paula Hakala

  15. Vastineena nimimerkki Neonomiden kommenttiin. Hänen kanssaan on tästä D-vitamiiniasiasta keskusteltu tiede-lehden keskustelupalstalla jo jonkin aikaa. Siellä, samoin kuin yllä, hänen tietolähteenään on ollut pääosin Vitamin D Council- niminen järjestö. Kyseisen järjestön toiminta on keskittynyt D-vitamiinin myyntiin ja siten myös heidän tarjoama ”tieteellinen” näyttö on tätä yksipuolisesti tukevaa. Mm. Neonomiden esittämä teoria haimasyöpäsolujen kyvystä lisätä veren D-vitamiinipitoisuuksia ei kestä lähempää tieteellistä tarkastelua. Se sopivasti selittää haimasyövän ja korkeiden veren D-vitamiinipitoisuuksien yhteyden parhaimmin D-vitamiinikauppiaiden kannalta.

  16. Paula, ymmärrän toki radikaalin mielipiteesi, mutta kuten monista ylläolevista viesteistä käy ilmi, niin turvalliset seerumin deekupitoisuudet voivat olla 75–175 nmol/l. Miksi siis ottaa riskejä, jos deekulla voidaan mahdollisesti ehkäistä possutauti ja diabetes, koska mikään tutkimus ei osoita kausaliteettia, jossa alle 500 µg:n annostus aiheuttaisi terveyshaittoja.

    125 µg:n deekuvalmisteet on Amerikoissa kaikkein myydyimpiä ravintolisiä. Ovatko he kaikki väärässä? Varsinkin kun useimmat heistä asuvat etelämmässä kuin Suomi. Mutta onneksi, minun ei tarvitse uskoa tuota pelottelua, joka ei perustu mihinkään muuhun kuin mutuun, vaan voin olla ottamattamatta riskejä terveydelläni. Tällä hetkellä syön 125 µg, mutta olen harkinnut annostuksen nostamista lähemmäs 200 µg.

  17. Daneelione, toi haimasyöpäargumentti on edelleenkin huono, koska siinä ei ole osoitettu kausaliteettia haimasyövän ja deekun välillä. Päinvastoin luultavammin, deeku vähentää yleistä kuolleisuutta muihin tauteihin (mikä on erittäin luotettavasti dokumentoitu), joten deekua nauttineet elävät pidempää. Mutta mitä pidempää elää, sitä suurempi on haivasyövän riski, koska haimasyöpä, joka on syövistä kaikkein aggressiivisin, on erityisesti yli 75-vuotiaiden tauti. Tätä mahdollisuutta ei olla poissuljettu missään tutkimuksessa.

    Kyse on siis samasta asiasta, että myös tupakoimattomuus lisää haimasyövän riskiä, koska jos kuolee 60-vuotiaana keuhkosyöpään, ei voi kuolla enää 80-vuotiaana haimasyöpään. Juuri tästä ilmiöstä on kyse tuon haimasyövän ja deekun yhteydessä.

    Toi sinun Vitamin D Council -argumenttisi ei ole oikein uskottava. Tietenkin ihmiset rahoittavat sellaista tiedettä, johon uskovat. Suurin osa tieteestä saa rahoituksensa puolueellisilta tahoilta ja suurin osa tutkijoista tutkii sellaisia asioita, jotka vahvistavat heidän omia ennakkokäsityksiään. Näin tiede nimenomaisesti toimii. Vertaisarviointi ja impact factor on sitä varten että niillä mitataan tieteen tekemisen objektiivisuus. Eikä suinkaan sillä kuka tiedettä tekee tai mikä taho sitä rahoittaa. Tämä on ihan tieteen tekemisen perusteita.

  18. On totta, että altistuin ensi kertaa D-vitamiinia koskevalle tutkimukselle Vitamin D Councilin kautta. Asian kuitenkin tekee merkitseväksi se, että ainakin parikymmentä Councilin kanssa yhteistyössä toiminutta tutkijaa ovat myös alan eniten julkaisseiden tutkijoiden joukossa, mukana mm. suomalainen D-vitamiinityöryhmän johtaja Lamberg-Allardt. Ryhmän syyttäminen D-vitamiinin yksipuolisesta käsittelemisestä on usein samalla myös näiden tutkijoiden työn kritisoimista – kritiikkiä mikä ei ole yleensä osunut maaliinsa.

    Suuri osa lääketieteellisestä tutkimuksesta on lääkeyritysten rahoittamaa ja vain häviävän pieni osa voittoa tavoittelemattomien kansalaisjärjestöjen kuten Vitamin D Councilin yhteistyössä tekemää. Yleensäkin perustutkimusta on liian vähän ja tämä näkyy D-vitamiinikeskustelussa ilmenevistä väärinkäsityksistä. Ei olla tehty ajoissa tarpeeksi merkittäviä väestötutkimuksia, joilla olisi tutkittu riittävän suuria annoksia riittävän pitkiä aikoja. Viime kädessä kaikenlainen muu tutkimus on enemmän tai vähemmän spekulaatiota ja rajallisesti merkitsevää.

    Kuopiossa on suunnitteilla suuri annosvastetutkimus, jossa tutkitaan tuhansia iäkkäitä ja vaikutusta sydän- ja verisuonitauteihin ja niiden riskitekijöihin. Tämä on hieno asia, koska näin saadaan lisätietoa oikeasti terveyteen vaikuttavista D-vitamiiniannoksista. Huono asia tässä on edelleen tutkimusryhmien koostaminen iäkkäämmistä, vaikka jo pelkästään luuston suhteen tarvittaisiin myös tutkimusta alle 60-vuotiailla, muista sairauksista puhumattakaan.

    Viimeiseksi haluaisin tuoda ääntä niille kymmenille kroonisesti ja vähemmänkin sairaille, jotka ovat selvästi kokeneet saavansa D-vitamiinista terveysetuja. Ilman avoimempaa yleistä keskustelua D-vitamiinista nämä ihmiset ja muut potentiaaliset hyötyjät eivät saa keskusteluyhteyttä lääkäreihinsä, kun haluavat kokeilla korkeampia annoksia. Olisi tärkeää, että lääkärien tuki perustuisi avoimeen uteliaisuuteen, eikä vain ennakkoluuloihin joille ei ole tieteellisiä perusteita.

  19. Ihmettelen, kun kalsidiolipitoisuuden viitearvoksi mainitaan viikonlopun Iltalehdessä 40-80 nmol/l ja jutussa siteerataan Paula Hakalaa?

    Sinultako vai mistä ihmeestä on peräisin tieto Suomessa veren normaaleista kalsidiolitasoista?

    Eli onko mielipiteesi, 40 nmol/l on tarpeeksi ja yli 80 nmol/l liikaa – mihin johtopäätökseen jutun hengestä helposti tulee?

  20. Vastaus nimimerkille Juppejänis

    Viimeväli 40-80 nmol/l on Suomessa tällä hetkellä normaaliarvoina pidetty seerumin D-vitamiinin varastomuodon (kalsidiolin) viiteväli, jonka katsotaan kuvastavan riittävää D-vitamiinin saantia. Jos pitoisuus on pienempi kuin 40 nmol/l, se voi lisätä tiettyjen sairauksien riskiä.
    Siitä onko 80 nmol/l ylittävistä pitoisuuksista terveydelle enemmän hyötyä vai haittaa, on ristiriitaisia tutkimustuloksia. Sen vuoksi ko. rajaa voidaan pitää toistaiseksi turvallisena ylärajana. Jos lukuisat meneillään olevat tutkimukset vahvistavat tuloksia jompaan kumpaan suuntaan, rajaa voidaan tarvittaessa muuttaa tulosten viitoittamaan suuntaan.
    Paula Hakala

  21. Minä itse pienen lapsen äitinä mietin että jos lapsi, 2 vuotias juo tosi paljon maitoa, suorastaan rakastaa maitoa – ja lisäksi annetaan se 5 tippaa d-vitamiinia joka päivä – niin voiko olla liikaa? Joku markkinatutkimus tai vastaava varmaan tästäkin on tehty. ja kuinka pitkään sitä d-vitamiinia pinille lapsille annetaan, varsinkin siis silloin kun lapsi on oikea ”maitohirmu” 🙂

  22. Melkoisen ristiriitaista kirjoittelua. Tietääkö ”johtava tutkija” Paula Hakala, kuinka paljon ihmisen pitää saada ruoasta tai ravintolisistä D3-vitamiinia, jotta pitoisuudeksi saadaan yli 75 nmol/l? (Siis minimaalisen auringonvalon kera kuten Suomessa). Jos em. arvo katsotaan ihanteelliksi (kuten Hakala omassa kirjoituksessa tekee) niin väite siitä, että työikäisten on helppo saada riittävästi D-vitamiinia ruoasta on täyttä hölynpölyä. Hakalla ei ole ilmeisesti mitään hajua annos-vastesuhteista.

  23. Vastaus nimimerkille Sanni:

    D-vitamiinivalmisteen käyttösuositus on 2 viikon ikäisestä 2 ikävuoteen saakka 10 µg (400 ky)/vrk. Tämän jälkeen (ikävuodet 2-18 vuotta) annos suositellaan pienennettäväksi määrään 7,5 µg (300 ky)/vrk. Ikävuosien lisääntyessähän lasten syömä ruokamäärä suurenee ja ruokavalio monipuolistuu, jolloin myös ruoan merkitys D-vitamiinin lähteenä suurenee.

    Ennen em. suositusten antamista on selvitetty, ettei liikasaannin riskiä käytännössä ole, vaikka ruokavalio sisältäisi tavanomaisia D-vitamiinilla täydennettyjä maitovalmisteita ja rasvoja. Toki yksittäisillä henkilöillä suositeltu saantitaso voi hieman ylittyä, mutta saanti on kuitenkin vielä turvallista. Lievä suositusten ylitys voi olla jopa tarpeen varsinkin silloin, jos veren D-vitamiinipitoisuus on kovin matala, koska näin se saadaan nopeammin normaalilukemiin.

    Olisi tietenkin hyvä tietää, kuinka suuria maitomääriä ”maitohirmu” päivittäin juo. Tavanomainen D-vitaminoitu maito sisältää D-vitamiinia 2 µg/2 dl (lasillinen) eli 10 µg/maitolitra. Tämän perusteella voi arvioida maidosta saatavaa D-vitamiinimäärää.

    Jos taas juo runsaasti maitoa, johon D-vitamiinia on lisätty tavanomaista enemmän (”tehoannos” eli 20 µg/litra; Valio Maito Plus), lapsilla (alle 10-vuotiaat) turvallisen saannin yläraja (25 µg/vrk) voi ylittyä. Näin ollen ”maitohirmun” on parempi olla käyttämättä säännöllisesti ja runsaasti ko. ”tehomaitoa”.

  24. Paula hyvä, voisitko eritellä lyhyesti mihin tuo suomalainen lasten 25 µg yläturvaraja perustuu? IOM:n mammuttipaperin perusteella (Pohjois-Amerikan suositukset) 25 mikroa päivässä on ylärajana kuuden kuukauden ikään asti, 6-12 kuukauden ikäisille 37,5 µ/vrk, 1-9-vuotiaille 62,5 µg ja 9-18-vuotiaille 75 µg/vrk. Siellä asunee ihan samanlaisia lapsia kuin meilläkin ja resurssit tuottaa suositukset ihan eri planeetalta. Miksi siis uskoa suomalaisia kattosuosituksia, mikä niistä tekee paremmat?

    http://www.iom.edu/Reports/2010/Dietary-Reference-Intakes-for-Calcium-and-Vitamin-D/DRI-Values.aspx

    Lisäksi tutkimuskirjallisuutta alkaa kertyä, jonka mukaan 7,5 µg tasoinen kokonaissaanti ei riitä etenkään liikalihavilla riittävän usein nostamaan 25(OH)D-pitoisuutta yli 50 nmol/l. Kysehän ei ole keskiarvokisasta, vaan siitä että saataisiin suurin osa ihmisistä ”kuiville” seerumin D-vitamiinipitoisuuden suhteen.

    Ainoat lasten D-vitamiinimyrkytyksistä kertovat lähteet ovat arvioita Bostonin onnettomuudesta (~100 µg ylöspäin) tai hihasta ravistelua melkein sadan vuoden takaa. Aikuisillakin D-vitamiinimyrkytyksiin tarivtaan 400-1250 µg kuukausien ajan – aikuisten (mielivaltainen) turvaraja IOM:n paperissa onkin 100 µg eli marginaalia riittää.

  25. Anteeksi, katsoin välillä vahingossa kalsiumin saannin ylärajoja. D-vitamiinin suhteen jo 9-vuotiaasta lähtien kattoraja on 100 µg.

  26. D-vitamiinin aiheuttamia haittoja on kuvattu pikkulapsilla, kun vitaminoidusta ruuasta tai vita-miinivalmisteista on saatu D-vitamiinia noin 100 mikrogrammaa (4 000 KY)/vrk. Nykyinen turvallinen yläraja (25 mikrogrammaa/vrk) perustuu nähdäkseni siihen, että sen tiedetään olevan varmasti turvallista. Nykyisiä suosituksia laadittaessa (2005) tätä suurempien annosten jatkuvan saannin vaikutuksista oli sen verran niukasti tietoa tai tieto oli ristiriitaista, jonka vuoksi päädyttiin kyseiseen rajaan.
    Pohjoismaisia ravitsemussuosituksia ollaan paraikaa uudistamassa. Siinä yhteydessä pohjoismaiden parhaat D-vitamiinitutkijat käyvät läpi kaikki uudet D-vitamiinitutkimukset ja arvioivat mahdolliset muutostarpeet sekä hyödyt että mahdolliset haitat huomioiden. Nykysuosituksiin saattaa tulla muutoksia, jos siihen löytyy riittävästi tutkimuksiin pohjautuvia perusteita. USA:n suositukset ovat kotimaisia tuoreemmat ja siellä sekä suositusmääriä että turvarajaa on jonkin verran nostettu, kuten toitkin esille. Uudet pohjoismaiset suositukset julkaistaan viimeistään vuoden 2013 alussa, joihin pohjautuen päivitetään uudet kotimaiset suositukset, joten ei kannata hätiköidä.
    USA:ssa ei sinänsä ole sen parempia resursseja suositusten laatimiseen kuin Pohjoismaissa. Suositusten pohjana käytettävä kirjallisuushan on periaatteessa sama, joskin USA:n suositusten julkaisemisen jälkeen on jo ehtinyt ilmestyä uutta tutkimustietoa. Enemmänkin on kyse siitä, kuinka huolellisesti olemassa olevien tutkimusten tulosten tulkintaan ja suositusten laadintaan paneudutaan. Tässä asiaa luotan jopa enemmän pohjoismaiden D-vitamiiniasiantuntijoiden ammattitaitoon.

  27. Olen syönyt 5000IU D-vitamiinilisää koko raskauden ajan ja jo ennen sitä, nyt lapsen synnyttyä jatkanut lisän syömistä. Nyt minun tulisi antaa lapselleni D-vitamiinitippoja ja minua kiinnostaa tietää rintamaidon D-vitamiinipitoisuuksista.
    Yleensähän sanotaan ettei normaalissa rintamaidossa ole riittävästi Dtä ja siksi lisä on vauvoillekin tarpeen. Entäs kun käytän tuota vahvaa vitamiinilisää, mahtaako D-vitamiinin määrä maidossani nousta tasolle joka olisi riittävä myös lapselleni? Tai ettei vitamiinin määrä ainakaan ylittyisi liialliseksi lapseni elimistössä mikäli annan hänelle vitamiinitippoja suositellun määrän ja vitamiinia erittyisikin rintamaitoon enemmän kuin vahvaa lisää käyttämättömillä imettäjillä.

    Lisäksi minua kiinnostaa tietää, voinko käydä mittauttamassa D-vit. tason elimistössäni terveyskeskuksessa vai tuleeko minun mennä yksityiselle?

  28. Olet nauttinut D-vitamiinia jo pitemmän aikaa yli nelikertaisesti raskaana oleville/imettäville suositellun määrän, joka on 400 IU eli 10 μg/vrk. Syömäsi määrä ylittää myös turvalliseksi saannin ylärajaksi arvioidun määrän (Suomessa 2000 IU/vrk, USA:ssa 4000 IU/vrk). Suosittelen, että vähennät nyt syömäsi määrän suositellulle tasolle (400 IU/vrk eli 10 μg/vrk) ja annat tämän saman määrän myös lapsellesi (suositus alle 2-vuotiaille on myös 400 IU eli 10 μg/vrk).
    Varmuuden vuoksi suosittelen mittauttamaan myös veresi D-vitamiinipitoisuuden. Se hoituu itse kustannukset maksaen useimmissa terveyskeskuksissa tai sitten lääkäriasemalla. Selvästi suosituksia suuremman D-vitamiinilisän nauttimisen vaikutuksesta äidinmaitoon ja sitä kautta lapseen ei ole riittävästi tutkittua tietoa. Sen vuoksi on turvallisempaa, että lääkäri arvioi tilanteen mittaustulosten perusteella ja antaa ohjeet siitä miten kannattaa toimia oman D-vitamiinin syömisesi ja lapselle D-vitamiinitippojen annon suhteen jatkossa.

  29. Korjaus ja täydennys edelliseen (18.4) kommenttiini Jennille:
    Olet nauttinut D-vitamiinia jo pitemmän aikaa yli kymmenkertaiseesti (ei siis yli nelinkertaisesti, kuten erehdyksessä ilmaisin) raskaana oleville ja imettäville suositellun määrän.
    Kirjallisuutta kaivaessani löytyi kotimaista tutkimustietoa siitä, tosin 24 vuoden takaa, että äidin nauttima suuri D-vitamiiniannos (2000 IU eli 50 μg/vrk) nostaa rintamaidon D-vitamiinipitoisuutta (Ala-Houhala ym. 25-Hydroxyvitamin D and vitamin D in human milk: effects of supplementation and season. Am J Clin Nutr. 1988;48:1057-60). Kuitenkin yksilölliset erot olivat suuria, joten lapsen maidosta saaman annoksen määrän arviointi on käytännössä vaikeaa.
    Tämän vuoksi on turvallisempaa, että lapsi saa D-vitamiinin tipoista, jolloin annos pystytään arvi-oimaan. Lääkärin konsultaatio asiasta on joka tapauksessa tarpeen.

  30. Kiitos, tuota viimeisessä viestissäsi olevaa tietoa kaipasinkin. Eli vahvempi nautittu D-lisä voi siis nostaa rintamaidon D-vitamiinitasoa.

    Minulla on taipumusta synkkyyteen, masennukseen ja väsymykseen. Nyt vuoden ajan tuota em. määrää nauttineena voin rehellisesti sanoa että olen tuntenut jo pidempään oloni pirteäksi ja enää ei masennakaan. Joten aion kyllä jatkaa kyseisen D-kapselin nauttimista päivittäin ja aion käydä tutkituttamassa seerumiarvon verestäni.
    Kiitos avustasi!

  31. Ostin toisesta Euroopan maasta D-vitamiinivalmistetta apteekista. Heillä ei ollut tarjota kuin 50000IU-vahvuista, mikä vastaa 1250µg. Mietin, että onkohan liian vahvaa. Nautin kuitenkin yhden annoksen.
    Tuli huono olo, pelkäsin että pyörryn, join vettä paljon ja piti lähteä apteekista kysymään, onko niin iso määrä vaarallinen. Ei ole, sanottiin. Joka tapauksessa jätin loput annokset syömättä.
    Olen melko hentorakenteinen naisihminen. Olen ihmetellyt, että oliko kyseessä jonkinlainen yliannostus.

  32. Ostamasi valmisteen D-vitamiinimäärä on todella suuri (50 000 KY eli 1250 mikrogrammaa = noin 160-kertainen annos nykysuositukseen verrattuna). Se lienee tarkoitettu käytettäväksi kertoannoksena vakavan D-vitamiinipuutostilan hoidossa, eikä siis joka päivä nautittavaksi. Tosin on epätodennäköistä, että olisit saanut vain yhden tabletin syömisestä kuvaamasi oireet, sillä haitat tulevat esiin yleensä vasta pitemmän käyttöajan kuluessa. Oireisiisi lienee syynä jokin muu seikka, mutta ne sattuivat vain tulemaan esiin samanaikaisesti D-vitamiinin nauttimisen kanssa. Valmisteen mahdollisesta käyttötarpeesta ja käyttötavasta on joka tapauksessa syytä neuvotella lääkärin kanssa, sillä liikasaannin riski on olemassa. D-vitamiinin myrkytysoireista raportoitaessa yleisimpiä niistä ovat olleet ruokahaluttomuus, yleinen heikkouden tunne, sekavuus, oksentelu, nestevajaus ja laihtuminen.

  33. Itse olen syonyt noin 25 – 50µg d vitamiinia jo pari vuotta. Nykyaan olo on jatkuvasti kuin kesalla. En asu Suomessa, mutta valon maara ei ole syy. Olen asunut taalla useamman vuoden, mutta vasta kun olen ruvennut kayttamaan suuremman maaran d vitamiinia ole on piristynyt pysyvasti. Olo on siis lapi vuoden yhta energinen kuin Suomessa joskus kesaisin. Valon maara ei siis vaikuta kaiketi tuohon kesa-talvi olotilaan vaan juurikin se d vitamiini, jota saadaan reilusti kesalla ja taas talvella sen saaminen on vahaisempaa. Flunssiakaan ei ole ollut yhtaan viimeiseen 2 vuoteen. Flunssasta puheenollen aiemminkin huomasin sen kun matksutin keskitalvella aurinkoiseen maahan – etelaan, loppui flunssa paivassa. Mielestani tuossakin syyna d vitamiinin suuri saanti kerralla.
    Taallakin on siis talvella pimeampaa eika mikaan t-paita keli. Joten tuo ei todellakaan vaikuta asiaan. En kesallakaan pala nykyaan koskaan, mita tapahtui Suomessakin tavan takaa tai ainakin palamista piti varoa koko ajan. Samoin iho ei ole kuiva vaan aina hyvassa kunnossa. Asiassa on liian monta sattumaa, joten mielestani asiassa on peraa, d vitamiini auttaa vireystilaan, pitaa flunssan loitolla.

  34. Suomalaisen vitamiininapsijan argumentit:

    kun se on amerikassakin suosituin ja minulle itselleni ei ole tullut ongelmia niin on sen pakko olla super!

    Samaa porukkaa joka 90-luvulla sauhusi C-vitamiinista ja söi sitä päivässä kymmeniä kertoja tarpeensa yli.

    Kahden pennin kerjäläiset euromaassa. Vitskukauppiaan urea taisi sumentaa näkökentän?

  35. Casimir’illa todellakin asiaan liittyvä kommentti.

    Näinhän se lapsilla menee.

  36. Oksettaa, maha kipeä, päätä särkee ja väsyttää aivan hulluna koko ajan. Mikä ihme mua vaivaa?

    Heräsin aamulla suht pirteänä ja olo oli ihan hyvä. Sitten vitamiinipillerit naamaan ja aamun lehti lukuun. Yhtäkkiä alkaa taas väsyttämään, tulee tosi huono olo ja mahaan sattuu. Mitä ihmettä? Koska en ole tänään ehtinyt syödä vielä mitään, alan miettiä voisiko joku vitamiinipillereistä aiheuttaa tämän.

    Olen syönyt talvesta lähtien päivittäin d-vitamiinilisää (20 mikrog) ja lisäksi mm. monivitamiinia, jossa D:ta on 5 mikrogrammaa. Nyt eletään kesäkuun loppua ja ihanan aurinkoisia päiviä, joten D-vitamiinia tulee ulkoisestikin.
    Mieleeni juolahtaa, että voisikohan kyse olla juuri D-vitamiinin ylisaannista. Alan googlata aihetta ja pian selviääkin, että kyllä D-vitamiinia voi saada liikaa. Oireet täsmäävät ja koska se varastoituu elimistöön, on aivan loogista, että varastot alkavat olla täynnä näin keskikesällä. Eikös vain?

    Monissa aiemmissa kommenteissa on kyseenalaistettu liikasaanti. Mielestäni on kuitenkin tärkeää, että tuodaan esille myös tämä toinen puoli.
    Tavallisena pulliaisena olen vain tyytyväisenä napsinut vitamiineja, sillä D-vitamiinia on hehkutettu niin paljon ja olen kuullut monen käyttävän d-vitamiinilisää ympäri vuoden.

  37. Kela on tärkeydessään kumonut minun vakyytysturvani eikä huolinut minua enöö suomalaiseksi ja Raision konttori poisti minun eläkkeeni, asuntoni on autiona Vehmaalla ja kaikki tietoni ovat Turun kelalla ja Vehmaan terveyskeskuksella ja Margareta kodissa ja tyttäreni sai minut pois sieltä vankilasta lokakuun lopulla 2013, ja raisio poisti suomen eläkkeeni kun annoin kysyä sitä Centelinkistä, mutta alle 1000 E pitäisi olla verosta vapaa, ja Raision pirut merkkasivat Australian eöäkkeen tyä eläkkeeksi, vaikka se on ikä eläke ja veroton Australiassa.
    Olen kantanut valuuttaa 1991- 2010 noin 500000 E Suomeen mutta se loppui kun olin lomalla 1 okkut Australiassa 2012 ja nyt ei valuutam pennosia enää tule, vaan luultavasti muutan uudelleen Australiaan, koska sairastin viime vuonna ja vieläkin säärihaavoja ja nyt tuli iömi Rsoriosis, hyvin paha, molemmat jalkani jakäsivarteni, mutta tiedän jo syyn että ihminen saa liikaa D vitamiinia, kska tuntuu että minä parannan psoriosissenkin vain pyyhkimällä ja olen lopettanut auringon otob ja kalaöjyt.
    Pyydän tutkimaan oikeuteni, miksi Kela pysäyttää valuutan tuonnin, ette taida ymmärtää kuinka arvokas valuuttaa kantava eläkekäinen on Turun ja Raision Kelan piruja vastaan eläkeläinen on, vajaus on noin 30000 E vuosi, eikä tässä läheskään kaukki, kun minua trutettuun ottamaan yhteyttä maahan muuto virastoon ja siellä on 50 selvää todustetta muutoksebhakuun Turussa tai Heksubgissä, lähetin ne Helsinkiin, mutta ehkä niitä ei katsottu ollenkaa, aivan kuin sairautta Kunnioittaen Rist Janhu

  38. Hej ,kuka tietäisi näiten D-vitamiinien raja arvot verestä mitattuna .. miksi D-vitamiini arvoni eivät nouse ..pillereistä huolimatta ? mikä voi olla syynä ..tietäiskö kukaan ?

  39. Vitamiiniarvot ei nouse veressä, jos vitamiini ei imeydy suolesta verenkiertoon.

    Omakohtainen kokemus asiasta on se, että tekemieni laskelmien mukaan, omasta suolestani imeytyy vain noin 2% sinne laitetusta D-vitamiinista.

    Olen siis syönyt 5000 mikrogramman päiväannoksia, eikä sekään tunnu riittävän pimeään vuodenaikaan.

    Onneksi löysin D-vitamiinisuusuihkeen, joka imeytyy suun limakalvolta. Ilman tuota olisin jo todennäköisesti kuollut.

    Kävin yli 25 vuotta lääkäreillä kertomassa huonovointisuudestani, erityisesti talvella. Lopulta jopa harkitsin hengen riistämistä itseltäni, kun mistään ei saanut apua ja olo oli aivan karmean huono.

    Lääkäreiden taholta minua passitettiin terapiaan, määrättiin masennuslääkkeet 5 minuutin näkemisen jälkeen tutkimatta minua millään lailla, käskettiin hommata kavereita ja väitettiin ettei minua mikään vaivaa kun verikokeissa ei näkynyt mitään poikkeavaa.

    Lopulta aloin itse selvittämään asiaa ja kun sain selville että minua vaivaa vakava D-vitamiininpuutos, soitin terveyskeskuslääkärille että nyt pitäisi päästä hoitoon, kun syy on selvinnyt.

    Sain suorastaan tylyn kohtelun osakseni: nämä vitamiinit ei kuulu meille, mene mittaamaan tasosi johonkin yksityiselle lääkäriasemalle. Meillä niitä ei mitata kuin siinä tapauksessa jos epäillään jotakin vakavaa sairautta. Mietin että mikähän on todellinen vakava sairaus, jos tämä oli jo viemässä hengen minulta…

    Koen olevani vakavasti sairas, mutta hoitoa en Suomessa tule julkiselta sektorilta saamaan. Ymmärsin että tuo muutaman euron hintainen D-vitamiinitason mittaus verestä, katsotaan rahan haaskaukseksi, ja tuossa säästetään. Samalla ihmettelen sitä, että ihmisiä passitetaan kolesterolimittauksiin liukuhihnameiningillä, vaikka edelleenkään mikään ei tue väitettä siitä, että kolesteroli olisi merkittävin sydän- ja verisuonisairauksien aiheuttaja.

    Mietityttää se, että paljonko masennuslääkkeiden syöjistä voitaisiinkaan parantaa, syöpien esiintymisiä vähentää ja sydän- ja verisuonisairauksia välttää, jos näiden ihmisten D-vitamiinitasot mitattaisiin verestä, ja korjattaisiin ne, riittävän korkealle tasolle.

    Itse olen kokenut sen, mitä tapahtuu kun D-vitamiinit, ei vain mene vähiin, vaan menee nollaan. Kokemukseni perusteella, sanokoon tutkimukset mitä vain, väitän että tuolla hormoonilla on ihmisen elimistöön, terveyteen ja hyvinvointiin hyvin voimakas ja merkittävä vaikutus.

    Länsimaisen lääketieteen perustuessa lääkkeiden antamiseen, jää huomaamatta perusasioiden merkittävyys. Kun menet lääkärin vastaanotolle, hän ei selvitä ruokavaliosi laatua, hivenaineiden tai vitamiiniesi tasoja. Vaan, hän antaa lääkettä jolla oireita saadaan vähennettyä, ja ehkäpä samalla saadaan muutama uusi, lääkityksestä johtuva haitta aikaiseksi.

    Jos ei itse itsestään pidä huolta, ei sitä kukaan muukaan puolestasi tee, ei edes lääkäri. Kovin valitettava tilanne.

    • Erittäin hyvä ja edelleen ajankohtainen artikkeli. D-vitamiinitasoista on hyvä pitää huoli talvisin, mutta monilta lähtee näiden lisäravinteiden käyttö myös ihan käsistä. Kohtuus kaikessa siis!

  40. Itse olin etsimässä tietoa D vitamiinin päiväsuosituksista. Aloitin kyseisellä vitamiinilla pahan pölyallergian takia,joka oli kehittymässä krooniseksi kortisoni lääkitykseksi.Puhkeava astma ja sellaista. Jatkuva vesikeuhko. Syön nykyään siis 200ug päivässä D vitamiinia. Siihen kyytipojaksi 375 mg magnesiumia ja 500mg c vitamiina jaettuna kolmeen annokseen päivässä.Ruokavaliossa ei muuten ole lainkaan sokereita ja pääasiallinen proteiinin lähde on kana ja kananmunat.Munia noin 6 päivässä.Muutama kana ja maksaaa (a vitamiini) viikossa ja loput kasviksia – ei perunaa.
    Allergia on 6kk:n jälkeen täysin poissa ja olo on äärettömän hyvä. Olen 40 vuotias ja täysin (aina,paitsi paha allergia )terve.Veriarvot hyvät,kolesteroli ok ja kunto tavallista tasoa. Ei edes flunssia ja muita tulehduksia.En tietenkään suosittele tätä diettinä, mutta jos keuhko-oireiden kanssa ei voi enään elää;niin itselleni ainakin on ollut vastaavasta kokeilusta elämänlaatua perusteellisesti parantava kokemus.
    Paino lisäksi pudonnut kilon kuukaudessa.

  41. Aika huikeita määriä täällä osa porukasta käyttää. Itse tyydyn maltilliseen 40 ug annoksiin. Pitää lukea aiheesta lisää. Osaatteko kertoa mitä eroa eri d-vitamiineilla on, koska markkinoilla on hurja määrä erilaisia d-vitamiineja. Mitä esimerkiksi D3-vitamiini meinaa normaaliin d-vitamiiniin verrattuna?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *