Uskomme pyhään hyvinvointivaltioon

Koska lomallakin ajatukset joskus harhautuvat työasioihin, sain elokuun helteissä aiheen tähän kirjoitukseen. Ajellessani lomamatkalla mieheni kanssa ympäri Espanjaa, ohitimme lukuisia kyliä ja kaupunkeja. Silmiinpistävää oli, että pienimmistä pienimmissäkin kylissä oli aina vähintään kaksi rakennusta, kirkko ja kahvila. Vaikka asukkaita kylässä olisi ollut vain kourallinen, keskellä kylää nousi kattojen yläpuolelle torni, jossa on risti.

Kuva: Kelan tutkimusosasto

Aloin miettiä uskonnon keskeistä merkitystä Espanjassa ja sitä, miten vahvana usko siellä näyttäytyy. Jatkoin pohdintaa miettimällä, mikä meillä Suomessa on yhtä vahvaa. Ei ainakaan uskonto, sillä suomalaisethan eivät tunnetusti paljon kirkossa takamustaan kuluta. Jossain Tapas-baarien ja kahviloiden välimaastossa tajusin, mitä espanjalaisista kylistä puuttuu. Kansaneläkelaitos. Meillä kirkon sijaan pienimmistäkin pienimmissä kylissä on (tai ainakin on ollut) Kelan toimisto. Tänäkin päivänä, kun monista kuntakeskuksista ovat hävinneet niin postit kuin poliisitkin, Kela on jäänyt muistuttamaan vahvasta uskostamme hyvinvointivaltioon.

Me emme ole kirkossa käyvää kansaa, toisin kuin eteläeurooppalaiset, sillä meille valtio on pyrkinyt turvaamaan hyvän ja turvallisen elämän. Hyvinvointimme on kummunnut riittävästä taloudellisesta turvasta heikkoina aikoina, ei niinkään uskosta johonkin suurempaan. Kela on ollut kirkkomme niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. ”Elämässä mukana ja muutoksissa tukena”, kuuluu Kelan tunnuslause. Se voisi yhtä hyvin olla kirkon tunnuslause. Kela tukee ja turvaa, kun elämässämme tapahtuu yllättäviä, odottamattomia tai odotettuja muutoksia.

Tänä päivänä muiden tavoin myös Kela on vähentämässä paikallistoimistojensa määrää, eikä pienimmistä kylistä Kelan tuttua logoa enää löydy. Lähimpään Kelan toimistoon alkaa olla matkaa enemmän kuin lähimpään kirkkoon. Mielenkiintoista onkin, näkyykö tämä kansamme henkistymisenä. Alammeko turvata elämäämme hyvinvointivaltion sijasta pyhää henkeen? Palveluverkon supistamista perustellaan sillä, että yhä useammin etuuksia haetaan toisenlaisesta verkosta, Internetistä. Mutta voiko netti korvata hyvinvointihengellisen kotimme, Kelan toimiston?

Itse olen käynyt vain kerran nykyisen kotikuntani Kelan toimistossa. Siellä sellainen vielä on, vaikka kunta ei kovin suuri olekaan. Kelan olemassaoloa ei oikeastaan koskaan mieti, se vain on. Tuttu linna seisoo jykevästi toimiston oven yläpuolella. Mitä, jos sitä ei jonain päivänä enää olisikaan. Muuttuisiko jokin? Olisiko uskoni hyvinvointivaltion ikiaikaiseen tukeen ja turvaan sen jälkeen yhtä vahva? Kelan toimiston tilalle tulisi ehkä pankki, kuppila tai kampaamo. Niihinkin voi astua sisään, jos on uskossaan luja, mutta hyvinvointia ne eivät voi taata ennen kuin kolehti on maksettu.

Minna Ylikännö
tutkija
etunimi.sukunimi@kela.fi

Ajatus “Uskomme pyhään hyvinvointivaltioon”:sta

  1. Ei meillä vaan ole tainnut koskaan edes olla Kelan toimistoa, posti on edelleen, poliisi oli vielä muutama vuosi sitten, pankkeja on edelleen useita ja kirkkokin tuossa kylillä on tönöttänyt jo muutaman sata vuotta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *