Loppuvuodesta syntyneet lapset käyttävät ADHD-lääkkeitä yleisemmin kuin alkuvuodesta syntyneet

ADHD-lääkkeitä käytti 2,1 % kaikista 6–12-vuotiaista vuonna 2016. Syys–joulukuussa syntyneissä lapsissa oli noin kolmannes enemmän ADHD-lääkkeiden käyttäjiä kuin tammi–huhtikuussa syntyneissä.

 

Kelan rekisteriaineistojen perusteella vuonna 2016 ADHD-lääkkeitä käytti 1,8 % alkuvuodesta (tammi–huhtikuu) syntyneistä ja 2,4 % loppuvuodesta (syys–joulukuu) syntyneistä 6–12-vuotiaista lapsista.

Loppuvuodesta syntyneillä väestöosuus oli noin 33 % suurempi kuin alkuvuodesta syntyneillä.

Lääkkeitä käytti 7 613 poikaa ja 1 539 tyttöä, eli poikien osuus käyttäjistä oli 83 %. Vaikka poikien ADHD-lääkehoito oli selvästi yleisempää kuin tyttöjen, syntymäkuukauden ja ADHD-lääkehoidon yhteys näkyi sekä pojilla että tytöillä (Kuvio 1).

Ero ADHD-lääkehoidon yleisyydessä alku- ja loppuvuonna syntyneiden välillä oli tytöillä suurempi kuin pojilla. Loppuvuonna syntyneillä pojilla käyttö oli 30 % ja tytöillä 50 % yleisempää kuin alkuvuonna syntyneillä.

 

 

Kuvio 1. 

 

Lapsen syntymäkuukauden ja ADHD-lääkkeiden käytön yhteys havaittiin poikien ja tyttöjen aineistoissa sekä nuoremmassa että vanhemmassa ikäryhmässä. Lisäksi syntymäkuukauden ja ADHD-lääkkeiden käytön yhteys vahvistui vanhemmassa ikäryhmässä.

Alle 10-vuotiaiden poikien ikäryhmässä loppuvuodesta syntyneillä ADHD-lääkkeiden käyttö oli noin 22 % yleisempää ja 10–12-vuotiaiden ikäryhmässä noin 38 % yleisempää kuin alkuvuodesta syntyneillä (Kuvio 2).

Vastaavasti alle 10-vuotiaiden tyttöjen ikäryhmässä loppuvuodesta syntyneillä ADHD-lääkkeiden käyttö oli noin 50 % yleisempää ja 10–12-vuotiaiden ikäryhmässä 71 % yleisempää kuin alkuvuodesta syntyneillä (Kuvio 2).

 

 

Kuvio 2.

 

 

Myös ADHD-diagnoosit ovat yleisempiä loppuvuodesta syntyneillä lapsilla

Lasten ADHD:n diagnosointikäytännöt ovat olleet viime aikoina esillä julkisuudessa (esim. Helsingin Sanomat). Keskustelua viritti tuore suomalaiseen rekisteriaineistoon perustuva tutkimus (Sayal ym. 2017). Turun ja Nottinghamin yliopiston tutkijoiden julkaiseman artikkelin mukaan loppuvuodesta syntyneet lapset saavat ADHD-diagnoosin todennäköisemmin kuin alkuvuodesta syntyneet.

Vastaava ilmiö on havaittu 2010-luvulla myös ruotsalaisessa (Halldner ym. 2014) ja kanadalaisessa (Morrow ym. 2012) rekisteritutkimuksessa.

Huomionarvoista on, että Sayalin ja työtovereiden tutkimuksessa syntymäkuukauden ja ADHD-diagnoosin yhteys ei ollut vanhemmilla lapsilla (10 vuotta täyttäneet) yhtä voimakas kuin nuoremmilla lapsilla. Lasten syntymäkuukauden ja ADHD-lääkehoidon tarkastelussa on havaittavissa päinvastainen ilmiö: 10 vuotta täyttäneillä lapsilla ero ADHD-lääkehoidon yleisyydessä alkuvuonna ja loppuvuonna syntyneiden lasten välillä oli suurempi kuin alle 10-vuotiailla.

 

Mikä on kasvuympäristön ja vuorovaikutuksen merkitys?

Kun arvioidaan ADHD-diagnoosin kriteereiden täyttymistä, kansallisen hoitosuosituksen mukaan lapsen biologinen ikä tulee suhteuttaa lapsen kehitykselliseen kypsyystasoon ja esimerkiksi luokkaryhmässä suoriutumiseen (ADHD: Käypä hoito -suositus, 2017). Suhteellisen iän käsitteellä tarkoitetaan sitä, että alkuvuodesta syntyneet lapset ovat keskimäärin pidemmällä kehityksessään kuin loppuvuodesta syntyneet lapset.

Lapsen hyperaktiivisuus ja impulsiivisuus tulevat esille sosiaalisissa tilanteissa ja ympäristön vaatimusten sekä odotusten kasvaessa. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että loppuvuodesta syntyneiden lasten ADHD-oireet korostuvat voimakkaammin opettajien kuin huoltajien arvioinneissa (Elder 2010). Tutkimukset ovat lisäksi osoittaneet, että opettajat havaitsevat herkemmin ADHD-oireita niillä lapsilla, joilla esiintyy tunteiden säätelyn ja käyttäytymisen vaikeuksia (Merten ym. 2017).

Syntymäkuukauden ja lapsen ADHD-diagnoosin yhteys näyttäisi heijastelevan sitä, että samanlainen ympäristö vaikuttaa eri tavoin erilaisessa kehitysvaiheessa oleviin lapsiin. Yhden tulkinnan mukaan lasten suhteelliseen ikään yhteydessä olevien ilmiöiden huomioimatta jättäminen lisää ADHD:n ylidiagnosoinnin riskiä (Sayal ym. 2017).

Tätä tulkintaa tukee tanskalainen rekisteritutkimus, jossa ei havaittu yhteyttä lapsen syntymäkuukauden ja ADHD-diagnoosien yleisyyden välillä (Pottegård ym. 2014). Tanskassa on melko tavanomaista suositella koulunaloituksen lykkäystä loppuvuodesta syntyneille lapsille, joilla havaitaan sosiaalisten ja kognitiivisten taitojen harjaantumattomuutta. Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan päiväkodin ja koulunaloituksen lykkääminen myös vähentävät ADHD-lääkityksen todennäköisyyttä (Elder 2010).

Toisaalta tutkijat ovat nostaneet esille myös sen mahdollisuuden, että alkuvuodesta syntyneiden lasten ADHD-oireilu saattaa jäädä tunnistamatta (Elder 2010; Sayal ym. 2017). Tämän näkemyksen mukaan lapsen tilanteen tarkempi selvittely ja diagnosointi saattavat edistää asianmukaisten tukitoimien käynnistämistä loppuvuodesta syntyneillä lapsilla. Esimerkiksi lääkehoito on tärkeä osa ADHD:n hoitoa (ADHD: Käypä hoito -suositus, 2017).

Temperamenttitutkimuksissa korostetaan, että lapsen sopeutumisvaikeudet eivät johdu pelkästään lapsen yksilöllisistä ominaisuuksista tai ympäristön vaatimuksista, vaan kyse on yksilön ja ympäristön keskinäisestä vuorovaikutuksesta sekä näiden tekijöiden yhteensopimattomuudesta (Keltikangas-Järvinen 2009; ks. myös Gomez ja Corr 2014).

Temperamenttitutkimusten pohjalta voidaan esittää merkittävä jatkokysymys: kohtaavatko loppuvuodesta syntyneet lapset myös keskimääräistä enemmän kielteistä palautetta, mikä ylläpitää ja vahvistaa lasten sopeutumisvaikeuksia?

 

Tutkimustietoa tarvitaan lisää

Olisikin tärkeää selvittää tarkemmin sitä, missä määrin syntymäkuukauden yhteys ADHD:n diagnosointiin ja lääkehoitoon mahdollisesti ilmentää lapsen yksilöllisen kehitysvaiheen ja ympäristön keskinäistä epäsuhtaa.

Lasten kasvun tukeminen tilanteissa, joissa lapsilla ilmenee haastavaa käyttäytymistä ja kehityksellisiä erityispiirteitä, luo huomattavia haasteita varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöille sekä lasten huoltajille. Myös lasten ja nuorten ADHD-lääkkeiden käytön kestoa ja lääkkeenmääräämiskäytäntöjä olisi syytä tutkia lisää.

 

 

Miika Vuori
Erikoistutkija, Kelan tutkimus

Anna Koski-Pirilä
Suunnittelija, Kelan tilasto- ja tietovarastoryhmä

Jaana Martikainen
Tutkimuspäällikkö, Kelan tutkimus

Leena Saastamoinen
Erikoistutkija, Kelan tutkimus

etunimi.sukunimi@kela.fi

 

Lue lisää:

  1. ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö). Käypä hoito-suositus (2017) Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin, Suomen Lastenneurologinen yhdistys ry:n, Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen ja Suomen Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim (viitattu 23.10.2017).
  2. Elder TE (2010) The importance of relative standards in ADHD diagnoses: evidence based on exact birth dates. J Health Econ 29:641–56.
  3. Gomez R, Corr PJ (2014) ADHD and personality: a meta-analytic review. Clin Psychol Rev 34:376–88.
  4. Halldner L, Tillander A, Lundholm C, ym. (2014) Relative immaturity and ADHD: findings from nationwide registers, parent- and self-reports. J Child Psychol Psychiatry 55:897–904.
  5. Keltikangas-Järvinen L (2009) Temperamentti. Helsinki: WSOY.
  6. Merten EC, Cwik JC, Margraf J, Schneider S (2017) Overdiagnosis of mental disorders in children and adolescents (in developed countries). Child Adolesc Psychiatry Ment Health 11:5.
  7. Morrow RL, Garland EJ, Wright JM, ym. (2012) Influence of relative age on diagnosis and treatment of attention-deficit/hyperactivity disorder in children. CMAJ 184:755–62.
  8. Pottegård A, Hallas J, Hernandéz-Díaz, Zoega H (2014) Children’s relative age in class and use of medication for ADHD: a Danish Nationwide Study. J Child Psychol Psychiatry 55:1244–50.
  9. Sayal K, Chudal R, Hinkka-Yli-Saunamäki S, Joelsson P, Sourander A (2017) Relative age within the school year and diagnosis of attention-deficit hyperactivity disorder: a nationwide population-based study. Lancet [Online first]

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *