Pitkät sairauspoissaolot vähentyneet kaikkien aikojen ennätykseen

Uusia sairauspäivärahakausia ei ole koskaan tilastoidun historian aikana alkanut niin vähän kuin viime vuonna. Sairauksien jakauma kertoo keskeisten kansanterveysongelmien muutoksista.

 

Alkaneiden sairauspäivärahakausien vuosittainen lukumäärä on pienentynyt kymmenen vuoden ajan, Kela uutisoi syyskuussa. Vuonna 2016 alkaneiden sairauspäivärahakausien määrä oli itse asiassa pienempi kuin koskaan aikaisemmin tilastoidun historian aikana.

Kokosin kuvioon Kelan tilastoista alkaneiden sairauspäivärahakausien lukumäärän sairausryhmittäin vuosina 1967–2016 eli 50 vuoden ajalta. Sairauspäiväraha työtuloja korvaavana etuutena näki päivänvalon sairausvakuutuslain voimaantulon yhteydessä 1.4.1964. Alkaneiden kausien lukumäärää on tilastoitu vuodesta 1967 lähtien.

 

 

Kuvio. Alkaneet sairauspäivärahakaudet sairauspääryhmittäin 1967–2016.

 

Kelan maksamalla sairauspäivärahalla korvataan työkyvyttömyyden aiheuttamia tulonmenetyksiä, kun työkyvyttömyyttä on kestänyt sairastumispäivän lisäksi yli yhdeksän arkipäivää (omavastuuaika). Sairauspäiväraha toimii siten työikäisen väestön pitkähköjen sairauspoissaolojen yleisyyden kansallisena mittarina.

Alkaneiden kausien lukumäärä on 50 vuoden aikana vaihdellut vuoden 1972 yli 500 000:sta viime vuoden kaikkien aikojen matalimpaan lukuun (281 000 varsinaisen sairauspäivärahan alkanutta kautta). Kausien vuosittaiseen määrään vaikuttavat ainakin taloussuhdanteet ja lainsäädäntö sekä työikäisen väestön määrä, ikärakenne, terveydentila ja työolot.

 

Taloussuhdanteet selittävät osan vuosittaisesta vaihtelusta

1960-luvun lopulla järjestelmä oli vasta kypsymässä, ja samanaikaisen nousukauden siivittämänä sairauspäivärahan käyttö kasvoi. 1970- ja 1990-lukujen lamat puolestaan näkyvät kausien vähenemisenä

Tutkimusten mukaan talouslamojen yhteydessä ne, joiden terveys ja työkyky ovat keskimääräistä heikompia, jäävät muita useammin työttömiksi. Siten sairauspäivärahan käyttö vähenee, kun työvoimaan jää terveydentilaltaan aiempaa hyväkuntoisempaa väestöä. Toisaalta työttömyyden vähentyessä sairauspoissaolot yleistyvät, kun työmarkkinat alkavat työllistää myös työkyvyltään heikompikuntoista väkeä.

Voidaan arvioida, että viimeisen 20 vuoden aikana kausien määrä on ensin kasvanut suotuisan taloussuhdanteen myötä ja vuoden 2006 jälkeen vähentynyt heikon taloussuhdanteen aikana.

 

Lakimuutokset vaikuttavat kausien määriin

Etuuksien käytön muutoksiin vaikuttaa tietysti se, kenelle ja millä ehdoin niitä kulloinkin myönnetään. Sairauspäivärahan myöntämisedellytyksiin on vuosikymmentein aikana tehty useita pienempiä ja suurempia muutoksia.

Suurimpia alkaneiden kausien lukumäärään vaikuttaneita lakimuutoksia on ollut omavastuuajan pidentäminen seitsemästä arkipäivästä yhdeksään vuonna 1993. Tuolloin alkaneiden kausien määrä pieneni huomattavasti, sillä sairauspäivärahakauden alkamiseen vaadittiin aikaisempaa pidempi sairaus. Samanaikainen lama vielä jyrkensi pudotusta vuosien 1992 ja 1993 välillä.

Vuoden 1993 jälkeen lakimuutokset ovat olleet selvästi pienempiä eivätkä ole yhtä dramaattisesti vaikuttaneet alkaneiden kausien määrään. Lakimuutosten vaikutuksia on myös vaikea erottaa muista samanaikaisista muutoksista.

 

Työikäinen väestö muuttuu

Kausien lukumäärään voi vaikuttaa myös työikäisen väestön (16–64-vuotiaat) määrä, joka kasvoi 1960-luvun lopun noin 3 miljoonasta noin 3,5 miljoonaan vuonna 2009. Tämän jälkeen työikäisten määrä on alkanut pienentyä.

Väestömäärän muutos ei kuitenkaan juurikaan selitä sairauspäivärahakausien määrän vaihtelua, sillä kausien määrä on vaihdellut edestakaisin myös silloin, kun väkiluku on jatkanut tasaista kasvuaan. Työikäisen väestön ikärakenteen muutoksellakin on viimeisen 20 vuoden aikana ollut vain pieni vaikutus sairauspäivärahakausien yleisyyteen.

 

Katse on kääntynyt väestön jäljellä olevaan työkykyyn

Sairauspoissaoloihin luonnollisesti vaikuttavat myös työikäisen väestön terveydentila ja työkyky, joiden tiedetään koko ajan kohenevan.

Viimeisen vuosikymmenen aikana on lisäksi yhä enemmän käännetty katsetta kohti osittaisenkin työkyvyn hyödyntämistä. Sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyseläkkeiden ehkäisy työkykyä tukevin toimin alkavat myös kuulua työnantajien vakiopalettiin. Sairauspoissaolojen viimeaikainen väheneminen onkin mielellään luettu muun muassa työhyvinvointitoiminnan ja parantuneiden työterveyshuoltokäytäntöjen ansioksi.

Nämä toimet ovat varmasti myötävaikuttaneet viimeisen kymmenen vuoden aikaiseen kehitykseen. Luultavasti heikolla taloussuhdanteella on kuitenkin ollut vielä työkykytoimia suurempi merkitys sairauspoissaolojen vähenemisen selittäjänä.

 

Sairauksien jakauma heijastelee kansanterveyden keskeisiä ongelmia

Nykyään tuki- ja liikuntaelinten sairaudet (tules) sekä mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt aiheuttavat lähes puolet kaikista alkaneista sairauspäivärahakausista.  50 vuotta sitten ne olivat vain joka kuudennen kauden syynä (kuvio).

1970- ja 1980-luvut olivat tuki- ja liikuntaelinten sairauksien kasvun aikaa; 1990-luvulla puolestaan mielenterveysdiagnoosit alkoivat yleistyä.

Sairauspäivärahan alkuaikoina verenkiertoelinten, ruoansulatuselinten ja hengityselinten sairaudet aiheuttivat yhteensä yli kolmanneksen kaikista alkaneista kausista. Näihin sairauksiin liittyvät sairauspoissaolot ovat vuosikymmenten kuluessa selvästi vähentyneet.

 

Pitääkö sairauspoissaoloista vielä olla huolissaan?

Sairauspäivärahakaudet ovat vähentyneet – pitääkö sairauspoissaoloista siis enää olla huolissaan? Pitää. Sairauspoissaolot aiheuttavat edelleen suuri kustannuksia yhteiskunnalle, työnantajille ja työkyvyttömille itselleen.

Kelan etuusmaksuina sairauspäivärahoihin kului 774 miljoonaa euroa vuonna 2016. Lisäksi sairauspoissaolot ovat yhteydessä työkyvyn pysyvään menettämiseen ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen. Sairauspoissaolojen vähentämiselle ja työkykyä parantaville toimenpiteille on edelleen tilaa.

Ei pidä myöskään tuudittautua siihen, että sairauspoissaolojen väheneminen edelleen jatkuisi. Suomen kansantalouden on kerrottu lähteneen selvään kasvuun ja työttömyys on vähentynyt. Talouden kääntyessä kasvuun sairauspoissaolojen määrä yleensä seuraa perässä.

Kuluvaa vuotta 2017 koskevat tilastot valmistuvat ensi vuoden puolella. Tuolloin saatetaan hyvinkin havaita uutta kasvua alkaneiden sairauspäivärahakausien määrässä. Merkkejä käänteestä on jo raportoitu esimerkiksi kunta-alaa koskevissa tutkimuksissa.

Tämä bloggaus aloittaa sairauspoissaoloja ja sairauspäivärahaa käsittelevän blogisarjan. Sairauspoissaoloista puhutaan myös Kelan tutkimusseminaarissa 5.12.2017 – tervetuloa mukaan!

 

 

Jenni Blomgren
tutkimustiimin päällikkö, Kela
etunimi.sukunimi@kela.fi
@JenniBlomgren

 

 

Lue lisää:

Blomgren Jenni: Pitkät sairauspoissaolot työikäisillä naisilla ja miehillä. Sairauspäivärahan saajat 1996–2015. Yhteiskuntapolitiikka 2016; 81 (6): 681–691.

Kelan sairausvakuutustilasto

Niemelä Heikki: Yhteisvastuuta ja valinnanvapautta. Sairausvakuutus 50 vuotta. Helsinki: Kelan tutkimusosasto, 2014.

Sairauspäivärahaa saaneiden määrä pienentynyt. Kelan tiedote 20.9.2017.

 

 

2 ajatusta “Pitkät sairauspoissaolot vähentyneet kaikkien aikojen ennätykseen”:sta

  1. Milloin saataisiin myös työuupumus hyväksytyksi poissaolon syyksi? On yleisesti tiedossa, että nämä muuttuvat esim. masennukseksi.

    Työuupumusdiagnoosin hyväksyminen auttaisi työuupumuksen tilastoinnissa. Nythän moni lääkäri jättää laittamatta koko työuupumuksen. Pelkona on, että uupunut ei saa sairauspäivärahaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *