Työttömyyden hoidossa osaoptimoinnista elämän kokoisiin prosesseihin

Työterveyden edistämisyhdistys järjesti 4.6.2010 seminaarin ”Työttömyydestä työhön osallistumiseen”, jonka anti oli työttömyyden tutkimuksen näkökulmasta erittäin mielenkiintoinen. Monipuoliset alustukset antoivat hyvän kuvan siitä, miten viime vuosien aikana työttömyyden vaikutuksia yksilötasolla on tutkittu ja millaisia interventioita työttömiin on kohdistettu. Esille nousi myös monia ongelmakohtia, joihin sekä julkishallinnon että yksityisen ja kolmannen sektorin puolelta toivottaisiin ratkaisuja, mutta joihin poliittista tahtotilaa ei ainakaan vielä ole löytynyt.

Seminaariin valtiovallan tervehdyksen tuonut valtiosihteeri Eeva Kuuskoski korosti sitä, miten valtionhallinnossa pitäisi päästä eroon osaoptimoinnista ja pyrkiä kokonaisvaltaiseen työllisyyspolitiikkaan, jossa eivät korostuisi eri hallinnonalojen omat tavoitteenasettelut. Tämä osaoptimoinnin problematiikka nousi myös esiin haastatellessani jokunen vuosi sitten työvoimatoimistojen ja sosiaalitoimen työntekijöitä erästä työvoimapoliittista tutkimusta varten. Esimerkiksi työvoiman palvelukeskuksissa eri toimijoilla voi olla hyvinkin erilaiset tavoitteet saman asiakkaan suhteen. Kun työvoimatoimiston tavoitteena on siirtää asiakas joko avoimille työmarkkinoille tai toimenpiteeseen, ovat sosiaalitoimen tavoitteet usein vähemmän työmarkkinakeskeisiä ja enemmän yksilön elämäntilanteeseen kohdistuvia.

Erikoistutkija Tarja Heponiemi Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta esitteli kirjallisuuskatsaukseen perustuvia havaintoja muun muassa työttömyyden ja terveyden välisistä yhteyksistä. Katsauksen mukaan on selvästi osoitettavissa, että työttömyys on valikoivaa eli, että työttömäksi jäävät muita herkemmin huonon terveydentilan omaavat. Tutkimusprofessori Jukka Vuori Työterveyslaitokselta painottikin omassa esityksessään työntekijöiden terveyden suojelemisen merkitystä. Jos henkilö jää työttömäksi, on aivan eri asia uudelleentyöllistymisen kannalta, millainen on henkilön fyysinen ja psyykkinen terveys.

Työttömyys koskee aina yksilöä

Seminaarissa puhuttiin myös moniammatillisesta työstä ja sen merkityksestä työttömyyden hoidossa. Paikallisjohtaja Ilkka Haahtela Helsingin työ- ja elinkeinotoimistosta totesi, että noin 70 000 työtöntä työnhakijaa tarvitsisi moniammatillista tukea. Moniammatillisuuden toteuttaminen etenkin pitkäaikaistyöttömien palveluissa on tärkeää, sillä kuten jo aiemmin todettiin, eri toimijat näkevät työttömän eri tavoin ja kokonaiskuvan saaminen työttömän tilanteesta on mahdotonta ilman toimijoiden välistä yhteistyötä.

Ylilääkäri Veijo Nevalainen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta toi omassa puheenvuorossaan esille erityisesti pitkäaikaistyöttömien työkykyyn monesti vaikuttavat mielenterveys- ja päihdeongelmat. Hän kritisoi sitä, miten terveyskeskukset ovat pääsääntöisesti ulkoistaneet sekä mielenterveys- että päihdeongelmien hoidon. Näin ollen niissä ei myöskään ole näiden ongelmien tunnistamiseen vaadittavaa osaamista. Nevalainen painotti mielenterveysongelmien moninaisuutta ja päällekkäisyyttä sekä sitä, miten pienestä vakavat mielenterveysongelmat voivat alkaa. Joidenkin kohdalla työttömyyden pitkittymisen ja yhteiskunnasta syrjäytymisen taustalla voi olla sosiaalinen jännitys, joka oikein ja riittävän aikaisin tunnistettuna ja hoidettuna ei merkittävästi vaikuttaisi työkykyyn ja työyhteisössä pärjäämiseen.

Ehdottomasti koskettavin esitys oli työttömän oma puheenvuoro, jonka piti Seppo Blomqvist Turusta. Esityksessä tiivistyi mielestäni moni työttömyyden ja sen hoidon kannalta keskeinen asia. Ensinnäkin on tärkeää, että työtöntä kuunnellaan ja myös kuullaan. Hänet pitää käsittää osana ympäristöään ja ottaa huomioon yksilöiden erilaiset elämäntilanteet. Toisekseen, työttömyyden pitkittyessä pitää olla resursseja tehdä moniammatillista auttamistyötä, jonka tulee olla sekä tavoitteellista että asiakasta kunnioittavaa. Kolmanneksi, kolmannen sektorin toimijoiden toimintaa pitää tukea niiden erittäin tärkeässä syrjäytymisen vastaisessa työssä. Ilman yhdistysten ja järjestöjen tukityöpaikkoja monen työttömän kohtalona olisi täydellinen syrjäytyminen yhteiskunnasta. Lisäksi välityömarkkinoita tulee kehittää entistä määrätietoisemmin, jotta päästään tilanteesta, jossa yksilö on arvokas vain, jos hän kykenee työskentelemään avoimilla työmarkkinoilla.

Osaoptimointia myös tutkimuksessa

Seminaarin alustusten pohjalta voidaan mielestäni todeta, että meillä on huomattava määrä tietoa työttömyyden vaikutuksista ja sen taustalla olevista tekijöistä, kuten terveydestä. Tutkimus, kuten päätöksentekokin, on kuitenkin kovin hajallaan ja tieteenaloittain tai tutkimussektoreittain kohdentunutta. Myös tutkimuksessa syyllistytään osaoptimointiin, eikä aina nähdä niitä mahdollisuuksia, mitä monitieteellinen tutkimus voisi tarjota. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten vuoden 2009 alussa alkaneen Paltamon täystyöllistämismallin arviointitutkimus, jota Terveyden ja hyvinvoinnin laitos koordinoi, pystyy rakentamaan eri tieteenaloja edustavien osatutkimusten tuloksista yhtenäisen ja päätöksenteossa hyödynnettävissä olevan kokonaisuuden.

Paltamossa työttömien tulevaisuutta rakennetaan osallisuuden, yhteisöllisyyden ja kannustamisen pohjalta. Ajatuksena on lisätä työttömien ja koko paikallisyhteisön hyvinvointia, kun kunnan kaikki työttömät työllistetään paikalliseen Työvoimataloon. Vaikka tavoitteena Paltamossa onkin siirtää mahdollisimman moni työllistetty avoimille työmarkkinoille, todellisuudessa malli edustaa osaltaan pysyviä välityömarkkinoita. Sekä Paltamossa että muualla tulee aina olemaan niitä, joiden resurssit eivät riitä työntekoon avoimilla työmarkkinoilla.

Mielestäni keskeinen ellei keskeisin haaste tulevaisuutta ajatellen onkin se, miten me pystymme nykyistä paremmin kohtaamaan ne ihmiset, joiden elämää ei määritä työ vaan jokapäiväinen selviytyminen maailmassa, jossa vaaditaan yhä enemmän osaamista ja jaksamista. Pystymmekö tarjoamaan heille arvokkaan ja taloudellisesti turvatun elämän? Ja ennen kaikkea mitä tapahtuu, jos emme näin tee?

Minna Ylikännö
tutkija
etunimi.sukunimi@kela.fi

3 ajatusta “Työttömyyden hoidossa osaoptimoinnista elämän kokoisiin prosesseihin”:sta

  1. No, täytyy kyllä sanoa että omaehtoisessa koulutuksessa olevat opiskelijat ja työttömät ovat huonossa asemassa myös kelan takia. Jos otat vastaan parin viikon mittaisen pätkätyön niin kela sovittelee päivärahan niin heikosti ettei työntekoon kannusteta. Ja opiskelijalta viedään tämän lisäksi veroton ylläpitokorvaus. Tarttis ehkä tehdä jotain niin ihmiset jopa hyötyisi työnteosta…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *