Kannattaako lapsilisiä verottaa?

Heikki Hiilamo esitti osana Kalevi Sorsa -säätiölle tekemäänsä kiintoisaa 15 reseptiä tuloerojen kaventamiseksi -raporttia, että lapsilisiä alettaisiin verottaa. Asia on tuotu esille myös poliittisessa keskustelussa. Ajatus kuulostaa yksinkertaiselta ja oikeudenmukaiselta: otetaan rikkailta ja annetaan köyhille. Todellisuus on kuitenkin monimutkaisempi.

 

Käsittelimme lapsilisän uudistusvaihtoehtoja Tutkimusblogissa perusteellisesti 4.4.2014. Suurin osa silloisista johtopäätöksistämme pätee edelleen. Tässä kirjoituksessa pureudumme vain verokysymykseen.

Usein esitetään, että lapsilisien verottaminen olisi oikeudenmukainen ratkaisu: progressiivinen verotus leikkaa eniten suurituloisilta, jolloin tuloerot kaventuvat eikä köyhyys lisäänny. Näin lapsilisät kohdentuisivat sinne, missä tarve on suurin.

Lapsiperheiden sosiaalietuuksien ja tulojen verkko on kuitenkin monimutkainen, ja lapsilisän verotuksen kohdentumista ja hallinnollisia vaikutuksia on vaikea arvioida. Mikrosimulaatio tarjoaa kuitenkin kehittyneen työkalun arviointien tekemiselle.

 

Lapsilisän verottaminen voisi lisätä köyhyyttä ja kasvattaa tuloeroja

Lakimuutosten vaikutusarvioinnissa käytettävät mikrosimuloinnit tuottavat yllättäviä tuloksia. Päinvastoin kuin yleensä uskotaan, lapsilisän verottaminen näyttäisi lisäävän lapsiköyhyyttä ja kasvattavan tuloeroja.

Vuonna 2014 tekemiemme laskelmien perusteella lapsiköyhyys lisääntyisi verotuksen johdosta runsaalla prosenttiyksiköllä. Tuloeroja mittaava Gini-kerroin puolestaan kasvaisi 0,19 yksiköllä.

Tämä yllättävä tulos johtunee siitä, että lapsilisän verotuksessa kertautuu työtulon ja etuustulon (kuten työttömyysturvan) erilainen verotus etenkin pienillä tulotasoilla. Toisin sanoen työttömän, ja varsinkin perusturvalla olevan työttömän nettolapsilisä olisi yleensä pienempi kuin palkansaajan lapsilisä.

Tuloerojen syvenemistä selittää myös se, että lapsilisien saajat painottuvat yleensäkin jossain määrin tuloasteikon alempaan puoliskoon. Lisäksi pienituloisilla marginaaliveroaste tällaisessa laskelmassa on melko korkea. Lapsilisän – ja siten myös siihen kohdistuvan veron – suhteellinen merkitys on suurempi pieni- kuin suurituloisille.

Yllättävään tulokseen vaikuttaa myös se, että veroprosentit vaihtelevat kunnittain. Kunnallisveroprosentti on usein suurempi niissä kunnissa, joissa on paljon sosiaaliturvan varassa olevia ja muita pienituloisia ihmisiä. Vastaavasti rikkaissa kunnissa kunnallisveroprosentti on alhaisempi. Erilaisen veroprosentin vuoksi nettomääräinen lapsilisä vaihtelee asuinkunnan mukaan.

Eräänä ratkaisuna edellä kuvatun tuloerojen ja köyhyyden lisääntymisen estämiseen olisi, että lapsilisiä korotettaisiin tuntuvasti ja verotuksen vaikutukset kompensoitaisiin. Tämä oli myös Heikki Hiilamon ajatus.

Jotta korotuksella olisi merkittäviä vaikutuksia, lapsilisiä pitäisi parantaa tuntuvasti, kuten oheisesta kuviosta ilmenee. Nykyisin lapsiköyhyys on 11.5 %. Samaan tasoon päädytään, jos lapsilisää nostetaan 50–60 %. Jos tavoitteena on eriarvoisuuden ja köyhyyden pienentäminen nykyisestä, korotusprosentin pitäisi olla 70 %:n tietämillä. Kustannusneutraalit korotusprosentit asettuvat samoihin rajoihin.

Tosin sanoen, jos verotuksella kerätyt varat lyhentämättöminä siirrettäisiin lapsilisien korotuksiin, korotus voisi olla noin 70 %, ja lopputuloksena olisi nykyistä jonkin verran pienempi lapsiköyhyys.

 

Kuvio 1. Väestötasoinen köyhyys ja lapsiköyhyys lapsilisien eri korotusvaihtoehdoissa, kun lapsilisä on veronalaista tuloa. 

Lapsilisien verotuksen ja verotusta kompensoivan lapsilisäkorotuksen vaikutus lapsiköyhyysasteeseen. Alkutilanteena vaaka-akselin 0-kohdassa on nykytilanne, jossa lapsilisiä ei veroteta. Samassa kohdassa esitetään tilanne, jossa lapsilisiä verotetaan, mutta niitä ei ole korotettu. Siirryttäessä vaaka-akselilla oikealle nähdään erilaisten korotusprosenttien vaikutus lapsiköyhyysasteeseen. Päätepisteenä on kustannusneutraali tilanne, jossa verojen lisäys sekä lapsilisämenojen kasvu on yhtä suuri.

Laskettu SISU-mallilla vuoden 2012 tulonjakoaineistosta. Lähtökohtana vuoden 2012 lainsäädäntö.

 

Teknisiä ja periaatteellisia ongelmia

Periaatteellisella tasolla lapsilisän verottaminen olisi vastoin sitä lähtökohtaa, että lapsilisä on kulukorvaus, joka tasaa kustannuksia lapsiperheiden ja muiden välillä. Aikaa myöten verottaminen alkaisi nakertaa myös lapsilisien universaalisuusperiaatetta.

Verottamiseen sisältyy paljon myös teknisiä ongelmia. Kumpaa vanhemmista verotettaisiin, suurempi- vai pienempituloista? Vai jaettaisiinko verovelvollisuus tasan vanhempien kesken? Miten yksinhuoltajien ja kahden vanhemman perheiden tilanne saataisiin tasapuoliseksi?

Yksi ongelma on tietenkin vielä ansio- ja pääomatulojen erilainen verotus. Jos lapsilisiä verottamalla halutaan tasata tuloeroja, lapsilisät on pantava progressiivisen veron kohteeksi. Nyt vain ansiotulojen verotus on progressiivista. Rikkaalla saattaa olla paljonkin pääomatuloja ja varsin niukasti ansiotuloja, jolloin lapsilisät tulisivat kevyesti verotetuksi. Hiilamo esittääkin pääomatulojen erilliskohtelun poistamista, mikä ratkaisisi tämän ongelman.

 

Pertti Honkanen 
johtava tutkija, Kela

Olli Kangas
professori, yhteiskuntasuhteiden johtaja, Kela

etunimi.sukunimi@kela.fi

 

 

Lue lisää:

Tutkimusblogi 4.4.2014: Lapsilisät leikkuriin? 

Heikki Hiilamo: 15 reseptiä tuloerojen kaventamiseksi

 

4 ajatusta “Kannattaako lapsilisiä verottaa?”:sta

  1. ”Tuloerojen syvenemistä selittää myös se, että lapsilisien saajat painottuvat yleensäkin jossain määrin tuloasteikon alempaan puoliskoon”

    Arvioin ihan nopeasti miten verotus kohdistuisi pienituloiseen (bruttotulot vaikkapa n. 40 000€) verrattuna 60 000€ enemmän ansaitsevaan perheeseen. Omistusasunnossa asuisivat kummatkin parin alaikäisen lapsen kera eivätkä saisi mitään muita Kelan tukia. Progressio niistäisi hyvätuloisen perheen lisät lähes pois. Päättelette kuitenkin että tuloerot kasvaisivat lapsilisän progressiivisen veron jälkeen??? Miten ihmeessä?

    • Lomien vuoksi vastauksemme on viipynyt, mitä pahoittelemme. Ohessa vastauksia.
      Kommentoija on tietenkin oikeassa siinä, että hyvätuloinen ansiotulojen saaja maksaisi progression vuoksilapsilisästä yleensä enemmän veroa kuin pienituloinen, jos veronmaksajien asema muuten on samanlainen.
      Kun tutkitaan tulonjakoa laajemmin ja lapsiköyhyyslukuja erityisesti, muutamat seikat (jotka kirjoituksessa mainitaan) kasvattavat kuitenkin tuloeroja, jos lapsilisät pannaan verolle ilman että verotusta kompensoitaisiin esimerkiksi nostamalla lapsilisiä tuntuvasti. Ensinnäkin koko väestön tulonjaossa lapsiperheet painottuvat jossain määrin tuloasteikon alapäähän, mikä johtuu jo siitäkin, että lapsiperheissä samaa tuloa kuluttamassa on useampi henkilö kuin lapsettomissa perheissä. Tulonjakoa tutkittaessa on perheen koko otettava huomioon. Toiseksi on otettava huomioon, että työtuloja suosivien verovähennysten vuoksi monet pienituloiset sosiaaliturvan (esimerkiksi työttömyysturvan) varassa olevat joutuisivat maksamaan suhteellisen ankaraa veroa lapsilisistä, jopa ankarampaa veroa kuin hyvätuloisempi työssä oleva. Kolmas seikka on kunnallisveroprosentin vaihtelu. Kunnallinen veroprosentti on yleensä alhaisempi kunnissa, joissa asuu paljon hyvätuloisia kansalaisia, ja vastaavasti korkeampi kunnissa, joissa väestö on pienituloista.
      Kaikkien edellä mainittujen (ja monen muunkin) tekijän yhteisvaikutuksena syntyy blogissamme kuvattu intuitiosta poikkeava tulos. Mikrosimuloinnilla on mahdollista saada esiin kaikkine tekijöiden erillis- ja yhdysvaikutukset.
      Lisäksi on otettava huomioon, että blogissa käsiteltiin suhteellisia tuloeroja. Vaikka hyvätuloinen menettäisi lapsilisiä verottaessa euroina enemmän kuin pienituloinen, monessa tapauksessa pienituloisen perheen suhteellinen menetys voi olla suurempi.

  2. Tämän näkökulman prismasta avautuu koko tulo- ja vero- ja tulonsiirtojärjestelmämme siten, että lyhyt kommentointi on vaikeaa. Selvästi tässä pienituloinen häntä heiluttaa koko koiraa: olen oppinut Osmo Soininvaaran kirjoituksista, että lapsilisä on kulukorvaus, millä yhteiskunta tukee lapsiperheiden panosta suhteessa lapsettomiin. Ei ole tarvetta tarkastella asiaa tulojen suhteessa koska lapsesta koituu peruskulunsa tuloluokasta riippumatta. Kyse on kilometrikorvauksesta pikemminkin kuin tulosta. – Jos kuitenkin tahdotaan verottaa, törmätään eri tulolajien vaihtelevaan verotukseen, mikä on jo lähtökohtaisesti virhe palkka- eläke- ja etuustulojen osalta. Verotuksen kautta ohjaaminen on yleensä haulikolla ampumista tai narulla työntämistä kuten artikkelin laskelma osoittaa: tarvitaan suunnaton panostus marginaalisen vaikutuksen saavuttamiseksi tilanteessa missä alkuperäinen ongelma johtuu tulolajien erilaisesta verotuksesta. – Artikkelin viittaus pääomatuloihin sisältää myös miinan: suuri osa pääomatuloista on tiukemmin verotettua kuin progression alaiset tulot kun huomioidaan ettei pääomatulo oikeuta ansiosidonnaisiin etuuksiin joten niihin liittyviä maksuja ei voi sisältää veroastevertailuun. Vastaavasti etuustuloihin liittyy usein veroton asumistuki, joka on tuloa.

    Ajankohtaisin kommentti liittyy perustuslakiin ja sen tulkintaan. Sote-ratkaisua uhkaa näkökulma, minkä mukaan maakunnallinen sote on eriarvoistava koska kaikissa maakunnissa ei ole välttämättä mahdollisuutta yhtä laajaan terveyspalvelujen tarjontaan. Uudistus oikaisee kuitenkin merkittävästi nykytilannetta, missä sekä palvelujen saanti ja niistä maksaminen vaihtelee kunnittain: maakuntaratkaisussa valtion maksaessa maksu tasoittuu yli kansalaisten ja palvelutkin tasoittuvat maakunnittain.

    Tasa-arvon kannalta kansalaiset voidaan ryhmitellä tuhannella tavalla. MItään lakia ei voida säätää, jos esimerkikisi tuo maakuntanäkemys otetaan todesta kun sentään kyse on tasa-arvomielessä parannuksesta nykyiseen käytänteeseen.

    Samoin on turha odottaa mitään muutosta lapsilisiin sillä aina joku kärsii joten muutos on mahdoton. Olen tuonut esille todellisen lapsiperheiden eriarvoisuuden ja lapsiköyhyyden lähteen: vanhempainrahojen tulosidonnaisuuden. Tämä nyt ei näy olevan ongelma sen enempää päättäjille kuin perustuslakiasiantuntijoillekaan vaikka vauvain äitein asema vaihtelee täydestä palkasta kahdenkympin päivärahaan.

    Olen taipuvainen ajattelemaan, että valtion tehtävä on yksinomaan tasa-arvoistaa: sekä lapsilisien että vanhenpainrahojen tulee olla yhtäläisiä kaikille. Lakisääteisesti ei tule turvata säätyrakennetta kuin korkeintaan vapaaehtoisten vakuutusten elinkaarituloa tasoittavalla verokohtelulla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *