Noudattaako sosiaaliturva ja sen sääntely valtioiden rajoja?

Onko niin, että maailmanmenon globalisoituessa ihmiset liikkuvat yli rajojen, mutta sosiaaliturva ja sen sääntely noudattelee edelleen vain valtioiden rajoja? Ajatus puhtaasti kansallisesta sosiaaliturvasta on myytti.

 

Sosiaaliturva perustuu pitkälti valtioiden omaan sääntelyyn, ja siten sosiaaliturvalainsäädännön soveltaminen noudattaa valtioiden rajoja. Tämä on peruslähtökohta, mutta ei koko totuus, kuten Kelan tutkimuksen juuri julkaistu teemakirja Sosiaaliturvan rajoilla – Kirjoituksia kansainvälisestä sosiaalioikeudesta (Kalliomaa-Puha L, Tuovinen A-K, toim.) ilmentää.

Seuraavaksi tarkastelemme kolme argumenttia, jotka murtavat tuota lähtökohtaa: valtioiden rajoja noudattelevaa sosiaaliturvaa.

 

  1. Kansainväliset standardit sosiaaliturvan mittapuuna ja kehittämisohjeena

Ensimmäinen argumentti liittyy sosiaaliturvajärjestelmien sääntelyyn.

Kautta historian, kun Suomen sosiaaliturvajärjestelmää on rakennettu ja uudistettu, muutokset ovat olleet alttiita rajat ylittäville vaikuttimille – mallia on haettu muista maista, sosiaaliturvan osalta erityisesti Ruotsista.

Lisäksi Suomi on sitoutunut kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin, jotka toimivat keskeisinä ohjenuorina kansallisen sosiaaliturvan lainsäädäntötyössä.  Ylikansallinen sääntely asettaa minimistandardeja sosiaaliturvan tasolle sekä selkeän velvoitteen järjestelmän jatkuvaan parantamiseen.

 

  1. Eläkepäiviksi Espanjaan?

Toiseksi, sääntely ei ole ainoa rajoja ylittävä seikka sosiaaliturvan alalla.

Ihmiset liikkuvat yli rajojen aiempaa enemmän esimerkiksi töiden, opintojen ja perheen takia, mutta myös vapaa-ajalla matkustellen. Sosiaaliturvan tulee tavalla tai toisella mukautua tilanteeseen ja yksilöiden tarpeisiin.

Keskeinen mekanismi Euroopan unionin alueella on sosiaaliturvan koordinaatio. Tämä tarkoittaa sitä, että EU on säätänyt kaikkia jäsenvaltioita sitovat lainvalintasäännöt, joiden mukaan määräytyy unionin alueella liikkuvaan yksilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö.

Tämä sääntely mahdollistaa muun muassa sen, että eri valtioissa kertyneet eläkkeet ikään kuin seuraavat yksilön perässä. Esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa työnsä tehnyt ja eläkkeensä kerryttänyt voi nauttia ansaitsemastaan sosiaaliturvasta vaikkapa Espanjan auringon alla.

Tällaisissa tapauksissa valtioiden rajat eivät ole esteenä sosiaaliturvan ja siten myös ihmisten liikkuvuudelle.

 

  1. Terveyspalveluita naapurivaltiosta

Kolmanneksi, väestön ikääntyessä ja lääketieteen kehittyessä terveyspalveluiden kysyntä ja tarjonta kasvaa. Tämä johtaa myös lääketieteen alojen erikoistumiseen. Esimerkiksi harvinaissairauteen ehkä jopa ainoa lääketieteellinen osaaminen Euroopan alueella voikin löytyä naapurivaltiosta.

EU-sääntely mahdollistaa hoidon hakemisen toisesta jäsenvaltiosta. Lisäksi EU-oikeuden keskeinen läpileikkaava periaate on syrjintäkielto, jonka mukaan ihmisten asettaminen eriarvoiseen asemaan esimerkiksi kansalaisuuden perusteella on kiellettyä. Tämä tarkoittaa terveyspalveluissa muun muassa sitä, että hoitojonoissa EU-kansalaisia tulee kohdella yhdenmukaisella tavalla.

Toisaalta rajan ylittäminen tarkoittaa yleensä myös lisää byrokratiaa. Yksilölle se voi toisinaan tarkoittaa, että toiseen jäsenvaltioon hoitoon hakeutumisessa tulee niin sanotusti raja vastaan. Haasteita ja kehittämiskohtia sääntelylle ja sen toimeenpanolle kyllä löytyy.

 

Lue lisää uudesta teemakirjasta

Muun muassa tällaisia kysymyksiä käsitellään toimittamassamme teemakirjassa Sosiaaliturvan rajoilla. Teos valottaa sosiaalioikeuden kansainvälisiä kytkentöjä, ja se käsittelee yleistajuisella tavalla rajat ylittävän sosiaaliturvan ajankohtaisia kysymyksiä, haasteita ja jännitteitä.

Kalliomaa-Puha L, Tuovinen A-K (toim.). Sosiaaliturvan rajoilla. Kirjoituksia kansainvälisestä sosiaalioikeudesta. 

 

 

Anna-Kaisa Tuovinen
tutkija, Kela

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *