Alle puolet perusturvan varassa elävistä työttömistä uskoo uuden työn löytymiseen

Työvoimapoliittiseen palveluun osallistuminen ei näytä lisäävän työttömien uskoa uuden työn löytymiseen. Palveluiden vaikuttavuutta heikentävät etenkin työttömien terveysongelmat. Suunnitellut uudistukset eivät tuo niihin ratkaisua.

 

Suomen työttömyysturvaan suunnitellaan uudistusta, jonka jälkeen työttömien työnhakijoiden tulisi säilyttääkseen oikeutensa työttömyysturvaan lähettää 12 työhakemusta kolmen kuukauden aikana. Uudistuksen myötä työn tarjonnan odotetaan lisääntyvän, kun työttömät aktivoituvat hakemaan työtä ja edistämään työllistymisen edellytyksiään.

Voidaan kuitenkin kysyä, missä määrin työttömät tosiasiallisesti aktivoituvat puhumattakaan työllistymisestä, kun työn kysyntä on selvästi vähäisempää kuin työn tarjonta.

Kelan tutkimus teetti tammikuussa 2017 Taloustutkimus Oy:llä puhelinhaastattelututkimuksen, jossa kohderyhmänä olivat Kelan työttömyysturvaetuuksia saavat asiakkaat. Tutkimuksen tulosten perusteella saadaan hyvä kuva siitä, millaisella tasolla perusturvan varassa elävien työttömien taloudellinen tilanne, toimeentulo ja subjektiivinen hyvinvointi ovat.

Tässä kirjoituksessa kiinnostuksemme on uudelleentyöllistymisessä ja siinä, miten työttömät uskovat työllistyvänsä avoimille työmarkkinoille tämän päivän Suomessa.

 

Usko tulevaisuuteen parantaa hyvinvointia

Työttömien hyvinvointikyselyyn vastasi 1 000 Kelasta työttömyysturvaa saavaa työtöntä. Tutkimusaineisto koostuu heidän haastattelussa antamistaan vastauksista. Tutkimukseen osallistuneille esitettiin kysymyksiä hyvinvoinnista, ajankäytöstä ja taloudellisesta toimeentulosta. Heiltä kysyttiin myös työnhakuaktiivisuudesta ja uskosta omaan työllistymiseen.

Tulevaisuudenuskon on aiemmissa tutkimuksissa havaittu selittävän eroja hyvinvoinnissa. Työttömillä tätä mittaa hyvin se, millaiseksi he uskovat omat edellytyksensä uudelleentyöllistymiseen.

Hyvinvointiin vaikuttavat toki muutkin asiat, kuten taloudellinen toimeentulo ja sosiaaliset suhteet, mutta ansiotyön määräävä asema ihmisten arvon mittaajaan näkyy väistämättä myös koetussa hyvinvoinnissa. Siksi on tärkeää selvittää, miten aktiivista työnhaku on ja uskotaanko ylipäätään siihen, että työtä joskus löytyy.

Tässä blogikirjoituksessa keskitymme nimenomaan tähän puoleen hyvinvoinnista.

 

Usko uudelleentyöllistymiseen on heikko etenkin pitkään työttömän olleilla

Haastatelluista työttömistä hieman alle puolet (45 %) oli hakenut työtä viimeisen neljän viikon aikana. Kolme neljäsosaa haastateltavista (75 %) kertoi voivansa aloittaa työnteon seuraavan kahden viikon aikana. Valtaosa perusturvankin varassa elävistä työttömistä olisi siis valmis vastaanottamaan työn, vaikka eivät enää aktiivisesti työtä etsisikään.

Uuden työn löytymiseen seuraavien 12 kuukauden aikana uskoi vajaa puolet (43 %) työttömistä. Hieman alle puolet (45 %) ei uskonut löytävänsä työtä, ja joka kymmenes (11 %) ei uskaltanut arvella asiaa suuntaan eikä toiseen. Analyyseissamme olemme yhdistäneet kaksi viimeistä ryhmää yhdeksi ryhmäksi, jota verrataan niihin, jotka uskoivat työllistyvänsä.

 

 

Tulosten mukaan usko uudelleentyöllistymiseen riippuu koetusta työkyvystä, työttömyyden kestosta ja työnhakuaktiivisuudesta (ks. oheinen taulukko).

Myös kotitalouden rakenne selittää uskoa uuden työn löytymiseen, samoin vapaa-ajalla tapahtuva opiskelu eli oman inhimillisen pääoman kartuttaminen.

 

Riskikerroin
Nainen (ref. Mies) 0,73
Ikä 0,99
Kotitalouden rakenne
lapseton pari 1,65*
pelkkiä aikuisia 0,78
lapsiperhe 1,53*
Työttömyyden kesto (ref. alle vuoden)
1-2 vuotta 0,76
2-5 vuotta 0,55**
yli 5 vuotta 0,37***
Onko työvoimapoliittisessa palvelussa (ref. kyllä) 0,84
Työkyky 1,37***
Työnhakuaktiivisuus (ref. ei ole hakenut työtä viim. 12 kk aikana) 1,65**
Vapaa-ajan opiskelu (ref. ei lainkaan)
1-5 tuntia viikossa 0,95
enemmän kuin 5 tuntia viikossa 1,64*

 

Taulukko 1. Usko uudelleentyöllistymiseen Kelan työttömyysturvaetuuksia saavilla. Logistinen regressioanalyysi.

Riskikerroin kuvaa riskiä kuulua ryhmään, jossa työllistymistä pidetään todennäköisenä. Alle yhden riskikerroin merkitsee sitä, että tarkastellun ryhmän henkilöt pitävät työllistymistään vertailuryhmään (ref.) epätodennäköisempänä (esimerkiksi naiset harvemmin kuin miehet). Yli yhden riskikerroin tarkoittaa päinvastaista tilannetta.

* p<.05, ** p<0.01, *** p<0.001

 

Muita pessimistisempiä uuden työn löytymisen suhteen ovat yksin tai muiden aikuisten henkilöiden kanssa (ei puoliso) asuvat työttömät, joilla työttömyys on pitkittynyt. Samoin muita pessimistisempiä ovat ne työttömät, jotka kokevat työkykynsä keskimääräistä heikommaksi ja joko siksi tai muusta syystä eivät ole aktiivisia työnhaussa.

Usko työllistymiseen oli muita suurempi perheellisillä (joko pelkkä puoliso tai puolison lisäksi lapsia) ja niillä, jotka käyttivät opiskeluun enemmän kuin 5 tuntia aikaa viikossa.

Korkeintaan vuoden työttömänä olleilla usko uudelleentyöllistymiseen oli selvästi suurempi kuin pitkään, jopa useita vuosia työttömänä olleilla.

 

Työvoimapoliittiset palvelut eivät lisää uskoa uudelleentyöllistymiseen

Mielenkiintoista on, että osallistuminen työvoimapoliittiseen palveluun ei näy vahvempana uskona uudelleentyöllistymiseen.  Tätä on vaikea selittää muulla kuin sillä, että työttömät eivät koe heille tarjottujen palvelujen edesauttavan uuden työn saamista.

Mukana aineistossa eivät ole palkkatukityössä olevat. Mukana ovat siis vain ne työvoimapoliittiset palvelut, joiden ajalta maksetaan työmarkkinatukea tai päivärahaa.

Suomalaisessa poliittisessa keskustelussa painopiste on ollut vahvasti työvoiman tarjontaan liittyvissä tekijöissä. Työvoiman kysyntään ei niinkään ole kiinnitetty huomiota. On keskusteltu, miten parantaa kannustinrakenteita ja miten aktivoida työttömiä etsiytymään takaisin työmarkkinoille. Toimenpidelistalla on ollut enemmän tai vähemmän pehmeitä ja kovia keinoja.

 

”Neljä kymmenestä antaisi asteikolla 0−10
nykyiselle työkyvylleen arvosanaksi
korkeintaan seitsemän.”

 

Työvoimapoliittisten palveluiden vaikuttavuutta heikentävät etenkin työttömien terveydelliset ongelmat. Kyselyyn vastanneista neljä kymmenestä antaisi asteikolla 0−10 nykyiselle työkyvylleen arvosanaksi korkeintaan seitsemän.

Suunnitellun työttömyysturvauudistuksen yksi keskeinen haaste on, että määräaikaan tehtävät työllisyyshaastattelut eivät − sen kummemmin kuin työhakemusten kirjoittaminenkaan − paranna terveyttä. Tarvitaan paljon laaja-alaisempia kuntoutuksen ja terveydenhuollon toimenpiteitä.

Se asettaa suuria haasteita kuntoutus-, terveys- ja työvoimapalvelujärjestelmälle riippumatta siitä, kuka niitä uudessa sotemaailmassa sitten tuleekin hoitamaan.

 

Olli Kangas
yhteiskuntasuhteiden johtaja, Kela

Annamari Tuulio-Henriksson
tutkimusprofessori, Kela

Minna Ylikännö
johtava tutkija, Kela

Johanna Aarnio
vastaava analyytikko (vv.), Kela

Maarit Lassander
asiantuntija, Suomen Mielenterveysseura

 

Blogikirjoitusta päivitetty 12.5.2017 klo 14. Lisätty: Mukana aineistossa eivät ole palkkatukityössä olevat. Mukana ovat siis vain ne työvoimapoliittiset palvelut, joiden ajalta maksetaan työmarkkinatukea tai päivärahaa.

6 ajatusta “Alle puolet perusturvan varassa elävistä työttömistä uskoo uuden työn löytymiseen”:sta

  1. En ihmettele yhtään muuta kuin sen, että mistä noin moni löytää ansiotyöpaikan, siis sellaisella palkalla jolla elää.Miksi noita tutkimusksia ylipäänsä tehdään, onhan noita työttömiä globaalisti niin paljon jo, että osansa saa myös suomikin.Ongelmana on sosiaaliturvan heikko taso, mutta sehän on jo tiedossa.

  2. Kun ihan rehellisiä ollaan, suurin este työllistymiselle on työvoimaviranomainen ja/tai KELA.

    Riski karenssin saamisesta on hyvin korkea esim. itseään aktiivisesti työllistävän henkilön taholta. Yksikin yhteydenotto yritykseen sähköpostitse tai puhelimitse kevytyrittäjänä on kuulemma tutkimusta vaativa, eli henkilön tulisi passiivisesti istua kotona odottamassa työtarjouksien tulevan kotia. Mahtaako toimia? Työhakemuksia saa lähettää vaikka miljardi, mutta ei, työttömänä oleva ei saa kevytyrittäjän ominaisuudessa lähettää työtarjouksia yrityksiin ilman, että hänen katsottaisiin olevan päätoiminen yrittäjä ja karenssia pukkaa. Miksi ihmeessä?

    Samoin pysähtyminen tarkastelemaan onko päivärahaan oikeutettu. Jos palkan + palkkatodistuksen saa x päivää päivärahahakemuksen jättämisen jälkeen (parhaimmillaan 60 päivää), ei mahdollisesti saa päivärahaa vaikka palkka jäisi alle 300e/kk ennen kuin asia voidaan käsitellä todistuksen toimittamisen jälkeen.

    On totta, että asiakas voi pyytää ennakkomaksua, jonka takia tarvitaan erillinen päätös myöhemmin asian tiimoilta, mikä lähinnä lisää byrokratiaa kaksinkertaisella päätöksellä. Kuinka moni edes tietää pyytää ennakkomaksua? Kukaan ei tästä neuvo hakemuksen jättäjää tai ota yhteyttä hakemuksen jättämisen jälkeen. Odotetaanko asiakkaan ottavan yhteyttä toimeentulotukihakemuksen merkeissä ennen reagointia tilanteeseen?

    Olisi parasta jos järjestelmään voisi klikata kohdan x – palkka jää alle 300e/kk, jolloin päivärahat tulisivat ajallaan tai laittaa arvion palkan suuruudesta, jolloin kone laskisi sovitellun päivärahan automaattisesti ja raha tulisi ajallaan. Varmasti järjestelmää käytettäisiin väärinkin, mutta kun maksuja menee väärin perustein, perittäisiin ne – vaikka tulevista päivärahoista. Työn tekeminen tulisi joka tapauksessa olla aina kannattavaa, eikä aiheuttaisi asiakkaalle ongelmia päivittäisen elämisen kanssa.

    Moni firma maksaa palkat satunnaisista työkeikoista vain kerran kuussa samalla kuin muutkin palkat ja silloin satunnainen työkeikka saattaa aiheuttaa henkilökohtaisen konkurssin ko. henkilön taloudelle.

  3. Olen ollut työttömänä nyt vajaa 2,5 vuotta, tukena ensin ansiosidonnainen, nyt työmarkkinatuki. Ei muita tukia. Olen 50+ nainen ja loisto kunnossa. Koko ajan minulla on ollut ihmeellinen usko tulevaan työpaikkaan, mutta nyt reilun kuukauden aikana uskoni on romutettu. Hallitus kaavailuillaan ja työttömien syyllistämisellä on luonut niin negatiivisen ilmapiirin, että uskoni tulevaan on romahtanut. Saku Timosta lainatakseni ”maan hallituksen ongelmana ei ole työttömyys, vaan työttömät”. Olen ollut työttömänä pätkiä myös 90 -luvulla, mutta ilmapiiri ei ollut näin syyllistävä ja rankaiseva kuin nyt. Ikinä ei ole ollut näin nöyryytetty olo kuin nyt. Hyvä sitä on Helsingin kirkolta huudella tänne pikkukaupunkiin. Eikä kaikilla ole mahdollisuutta muuttaa Etelä-Suomeen ja jättää vanhoja vanhempiaan ja myydä asuntoaan muuttotappiokunnassa. Lisää työpaikkoja maakuntiin palkalla, jolla pärjää ja rohkaisua ja kannustusta työnhakuun, ei keppiä. Kuntouttava työtoiminta pois terveiltä. Viestini hallitukselle on, älkää viekö ihmiseltä unelmaa, toivossa on aina parempi elää kuin pelossa. Hyvästä syntyy hyvää, pahasta pahaa.

    • Ikä on suurin este työllistymiselle minullakin, 51v. Pari tutkintoa (amk ja keskiaste) joista amk suoritettu 10v sitten. Työkokemusta 25v asiantuntija- sekä myös suorittavissa toimistotehtävissä. Lisäkoulutusta käyty työharjoitteluineen (työvoimakoulutuksen muodossa). Alan/ammatin totaali vaihtoa yritetty, mutta ei onnistunut (te-toimisto ei puoltanut opiskelua työttömyystuella, ei varaa jäädä opiskelijaksi). Haen koko ajan töitä, pari lyhyttä muutaman kk pätkää onnistunut viimeisen 4 vuoden aikana saamaan, ei muuta. Asun keskisuuressa kaupungissa jossa kyllä työpaikkoja on, mutta kukaan ei palkkaa tämän ikäistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *