Omaishoitajat odottavat jo tekoja

Omaishoitoperheen arkeen liittyy monenlaisia eettisiä kysymyksiä.

 

Omaishoitoa ja epävirallisen avun antamista arvostavat niin kansalaiset kuin päätöksentekijätkin. Euromääräisesti epävirallisen avun arvo on suorastaan päätä huimaava – jopa 2 miljardia euroa vuosittain. Tunnustetaanko omaishoito siten kuin pitäisi? Tekevätkö kunnat asiakasmyönteisiä lain tulkintoja, vai ohjaako rahakirstun vartiointi toimintaa liikaa?

Virallisen omaishoidon suosio on kasvanut hitaasti mutta varmasti. Olisiko omaishoito vielä suositumpaa, jos viranomaisten – kuntien ja Kelan – kohtaaminen olisi helpompaa ja saatavilla olisi niitä tukipalveluita tai vertaistukea, joita asiakas eniten kaipaa?

Kelan tutkimus järjesti 9.3.2017 seminaarin  yhteistyössä Pääkaupunkiseudun omaiset ja läheiset ry:n kanssa.

Seminaarissa Kelan pääjohtaja Elli Aaltonen nosti esille muun muassa sen, että työssäkäyvien omaishoitajien eläkekarttuma pitäisi saada turvattua nykyistä paremmin. Asiakkaan toimiva palveluohjaus on avain parempiin palveluihin uudessa, maakunnallisessa sotessa. Omaishoidossa rahallinen tuki ja tukipalvelut tulevat jatkossa maakuntien hoidettavaksi.

 

Tunnustaminen: Sanoista tekoihin

Omaishoidon eettisyysnäkökulmat kirvoittivat pian Tampereen yliopistossa väittelevän Jari Pirhosen filosofisiin pohdintoihin: ”Omaishoidon tehtävänä on antaa hoidettavalle kokemus elämän jatkuvuudesta ja identiteetin pysymisestä avuntarpeen kasvusta huolimatta.”

Rakkaus, arvostus ja kunnioitus luovat perustan ihmisarvoiselle elämälle. Pirhonen muistutti, että omaishoidon tunnustamiseen eivät riitä pelkät sanat. Tarvitaan konkreettisia tekoja.

”Hoivapalveluissa tunnustamista
tukevat aiemman elämäntyylin ja
tunneilmaisun tukeminen.”

Hoivapalveluissa tunnustamista tukevat muuan muassa aiemman elämäntyylin ja tunneilmaisun tukeminen.

Päätöksentekijöiden tasolla ei riitä, että omaishoitaja on tunnustettu omaishoitajaksi, vaan sen tukemiseksi pitää olla riittävät resurssit. Kansallisen omaishoidon kehittämisohjelman Koho-raportti on pelkkää paperia niin kauan, kun sitä ei ole oikeasti toteutettu.

Vakioratkaisut ja standardit eivät ole välttämättä enää tulevaisuutta, vaan omaishoitotilanteen moninaisuuden ymmärtäminen, tähdensi Tuula Mikkola Pääkaupunkiseudun Omaishoitajat ja Läheiset ry:stä. Esimerkiksi omaishoitoperheen pariskunta haluaa olla pariskunta – ei hoidettava ja hoitaja.

 

Onko omaishoitajaksi pakko ryhtyä?

Onko omaishoito liian rankkaa työtä? Sitä se on, jos omaishoitajan ympärivuorokautista työpäivää vertaa kenen tahansa palkansaajan normaaliin työpäivään.

Liina Sointu Tampereen yliopistosta muistutti, että etiikka ei ole arjesta erillistä, vaan keskeinen osa sitä, miten olemme toistemme kanssa. Omaishoiva ja -hoito eivät saisi olla vain kustannusten hillitsemistä; muuten ihmiset jäävät ratkomaan arjen eettisiä jännitteitä yksin.

”Etiikka ei ole arjesta erillistä,
vaan keskeinen osa sitä, miten
olemme toistemme kanssa.”

Vastuukin painaa: omaishoitaja saattaa miettiä jopa juridisten seurausten pelossa, voiko hoidettavan jättää edes kauppareissun ajaksi yksin kotiin.

Tampereen yliopiston Laura Kalliomaa-Puha pohtikin, voiko omaishoitoa jättää valitsematta – juridista vastuutahan ei toisen täysi-ikäisen hoitamisesta ole. Käytännön elämässä valinnanvaraa ei kuitenkaan välttämättä ole. Kunnan päätöksenteossa eettisyyttä olisi käyttää lainsäädännössä olevaa harkintamahdollisuutta nimenomaan asiakkaan eduksi.

 

Apua jaksamiseen

Omaishoitajan jaksaminen on tärkeää.

Väitöskirjatutkija Kristiina Juntunen on selvittänyt Kelan tekemän kyselytutkimuksen aineistosta, mikä omaishoitajia kuormittaa ja mikä auttaisi heitä jaksamaan. Pariterapia, koulutus ja kurssit voisivat joskus olla paikallaan.

Myös Kelan omaishoitajien kuntoutuskurssit tarjoavat tukea vaativaan tehtävään. Nyt myös lapsen tai nuoren omaishoitajana toimivat voivat hakeutua kurssille, kertoi Pirjo Tikka Kelasta.

 

Milloin hallituksen kärkihankkeiden investoinnit alkavat kantaa hedelmää?

Omaishoidosta vastaavat vielä tällä hetkellä kunnat. Soteen siirtyminen tuleekin mullistamaan monen omaishoitoperheen elämää, kun omaishoito siirtyy kunnilta maakuntien vastuulle – maakuntien sisällä on nyt isoja eroja. Sote tietää siis palkkioiden ja palvelujen yhdenmukaistamista.

Katso interaktiivisesta kartasta omaishoidosta maksettujen hoitopalkkioiden eroja maakunnittain ja kunnittain vuonna 2015. Visualisoinnista vastaa pääsuunnittelija Petri Roponen Kelan tilastoryhmästä.

 
 

Valtion tasolla omaishoitoon on kuitenkin satsattu lisää. Anne-Mari Raassina sosiaali- ja terveysministeriöstä kertoi tuoreista muutoksista. Vapaapäiviä tulee nyt kaikille omaishoitajille, ja valmennusta ja terveystarkastuksia on lisätty.

Omaishoidosta ja perhehoidosta on oma kärkihankkeensa. Omais- ja perhehoitoon on myönnetty kunnille peräti 90–95 miljoonaa euroa lisärahoitusta per vuosi aina vuoteen 2020 saakka. Melkoinen summa, kun esimerkiksi hoitopalkkioita maksettiin vuonna 2015 noin 175 miljoonaa euroa.

”Omais- ja perhehoitoa tukemalla
pyritään säästöihin huomattavasti
kalliimmassa laitoshoidossa.”

Taustalla on ajatus siitä, että omais- ja perhehoitoa tukemalla pyritään säästöihin huomattavasti kalliimmassa laitoshoidossa.

Vaikka paljon on menty monessakin asiassa eteenpäin, ”omaishoitajien usko on jälleen koetuksella”, totesi Marja Tuomi Omaishoitajat ja läheiset -liitto ry:stä. Arvioiko mikään taho, ovatko omaishoidon lakimuutokset toteutuneet ja millä tavalla? Kentän kuulumiset eivät ole tällä hetkellä hurraahuutoja, vaan omaishoidon tuen yhdenmukaistamisen pelätään heikentävän järjestelmää. Eihän näin pitänyt käydä.

Yhdenmukaistamista on parhaillaan jo menossa pääkaupunkiseudun isoissa kunnissa, mistä on seurannut isoja otsikoita leikkausten kohteeksi joutuneilta omaishoitajilta.

Jo aiemmin tekemässämme kyselytutkimuksessa moni valitti kuntaliitosten omaishoitoon mukanaan tuomista heikennyksistä.

 

Tervetuloa seminaariin 8.3.2018!

Ehkä seuraavassa seminaarissa meillä on jo näkymä siitä, mitä sote tuo tullessaan omaishoidon osalta ja mikä on esimerkiksi henkilökohtaisen budjetin rooli omaishoitoperheessä. Sipilän hallituksen valinnanvapausmallissa henkilökohtainen budjetti on nostettu yhdeksi uudeksi rahoitusmalliksi. Tähän mennessä siitä on kokemuksia lähinnä Hollannista ja Isosta-Britanniasta.

Ihanteellisessa tilanteessa omaishoitoperheen budjetti sallisi käyttää vapaasti juuri niitä palveluja, joita perhe eniten tarvitsee. Kaikille näin itsenäinen toiminta ei tietenkään sovi.

Asiakkaan valinnanvapautta tukevan henkilökohtaisen budjetin kehittäminen saattaisi olla myös matka kohti sosiaaliturvan yksinkertaistamista, muun muassa vammaistukien ja kuljetuspalvelujen uudelleen arviointia tämän järjestelmän yhteydessä.

 

 

Hennamari Mikkola
tutkimusprofessori, tieto- ja viestintäyksikön päällikkö, Kela
etunimi.sukunimi@kela.fi

 

 

Päivi Tillman
tutkija, Kela
etunimi.sukunimi@kela.fi

 

Lisätietoa:

9.3.2017 järjestetyn seminaarin esitykset Slideshare-palvelussa

Tutkimusblogi 23.3.2016: Maksaako maakunta omaishoidon palkkion sote-uudistuksen jälkeen?

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *