Äitiyspakkaus osana kansanterveystyötä

Äitiyspakkauksen merkitys kansanterveydelle, kuten imeväiskuolleisuuden vähenemiselle ja terveyden edistämistyölle, on herättänyt paljon kansainvälistä mielenkiintoa.

 

Laki äitiysavustuksesta säädettiin vuonna 1937, ja avustusten jakaminen aloitettiin seuraavana vuonna. Avustus oli ensin tarkoitettu vähävaraisille synnyttäjille, ja kaikkien äitien saataville äitiysavustus tuli vuonna 1949 (lue lisää). Äitiyspakkauksen ja neuvolatoiminnan syntyhistoriat ulottuvat 1900-luvun alkupuolelle, kuten maitopisara- ja kiertokoritoimintaan (ks. Ahmala ym. 2014).

Kysymykseen äitiyspakkauksen vaikutuksista kansanterveyteen ei voi antaa yksiselitteistä vastausta, ja empiiristä aineistoa vaikutusten selvittämiseksi ei ole. Ajallinen tarkastelu on kuitenkin mahdollista.

1900-luvun alkupuolella Suomi oli köyhä maatalousyhteiskunta, ja turvaa eri riskien kohdatessa toivat lähinnä oma perhe, suku, kirkko ja kunnallinen köyhäinhoito. Merkittäviä haasteita kansanterveyden näkökulmasta olivat huono yleinen elintaso ja hygienia, tuberkuloosi, kulkutaudit ja korkea imeväis- ja lapsikuolleisuus.

Äitiyspakkauksen merkitystä äitien ja lasten terveydelle ja hyvinvoinnille voidaan tarkastella suhteessa siihen, mitä muuta kansanterveyden kannalta olennaista tapahtui 1900-luvulla. Tärkeitä tekijöitä olivat esimerkiksi neuvolatoiminnan alkaminen, terveydenhuoltojärjestelmän ja sairaalaverkoston kehittyminen, rokotusohjelmien ja antibioottien käytön alkaminen, elin- ja koulutustason kohoaminen sekä hygienian paraneminen.

 

Imeväiskuolleisuuden kehitys 1900-luvun alkupuolelta nykypäivään

Kuviosta 1 selviää imeväiskuolleisuuden (imeväiskuolleiden määrä tuhatta elävänä syntynyttä lasta kohden) kehitys ajalla 1900–2015 sekä keskeisiä äitien ja lasten terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttaneita tekijöitä.

Imeväiskuolleisuus oli lähtenyt jo ennen äitiysavustusta laskemaan selvästi 1900-luvun alkupuolella. Odottavien äitien ja lasten terveyden kannalta merkittävää on ollut neuvolatoiminnan käynnistyminen 1920-luvulla, missä Arvo Ylpöllä oli aivan ratkaiseva rooli (huomattava on myös Arvo Ylpön merkittävä toiminta keskosten hoidon kehittämisessä). Vuonna 1944 neuvolatoiminta tuli lakisääteiseksi.

Henkeä uhkaavien bakteeritulehdusten lääkehoito kehittyi 1930–1940-luvuilla: 1930-luvun puolivälissä sulfavalmiste (Prontosil) tuli käyttöön, ja reilu kymmenen vuotta myöhemmin myös penisilliiniä alkoi olla saatavilla.

Tuberkuloosin kitkemisen kannalta olennaista oli vastasyntyneiden calmetoinnin käynnistyminen vuonna 1941. Rokotukset kurkkumätää vastaan aloitettiin paria vuotta myöhemmin vuonna 1943, ja 1950-luvulla rokotukset laajenivat hinkuyskä- ja poliorokotuksiin. Sairaalaverkosto laajeni voimakkaasti 1950-luvulla.

Vuonna 1964 astui voimaan sairausvakuutuslaki ja vuonna 1972 kansanterveyslaki.

Ӏitiyspakkauksen terveysvaikutusten kannalta
olennaista on ollut äitiysavustuksen kytkeminen
osaksi terveydenhuoltoa ja terveystarkastuksia.”

Äitiyspakkauksen terveysvaikutusten kannalta olennaista on ollut äitiysavustuksen kytkeminen osaksi terveydenhuoltoa ja terveystarkastuksia. Vuoden 1937 äitiysavustuslain mukaan naisen oli hankittava todistus raskaudestaan lääkäriltä tai kätilöltä sen kestettyä vähintään 7 kuukautta.

Vuodesta 1949 lähtien kaikille Suomessa asuville äideille on myönnetty oikeus äitiysavustukseen varallisuudesta riippumatta. Äidin, joka halusi saada äitiysavustuksen, tuli käydä lääkärin, kätilön tai kunnallisen äitiysneuvolan vastaanotolla ennen 4. raskauskuukauden päättymistä, ks. Särkelä 2013; Ahmala ym. 2014.

Äitiyspakkauksella on ollut merkitystä äitien ja lasten terveyden edistämisessä ja äitiyspakkauksesta on ollut konkreettista apua, esimerkkinä tästä liinavaatteet ja vaatteet. 1900-luvun alun vuosikymmeninä köyhimmissä perheissä ei välttämättä ollut puhdasta nukkumispaikkaa vastasyntyneelle lapselle, ja sotien aikaan tekstiilimateriaaleista oli puutetta.

Äitiyspakkaus on ollut osa yleistä kansanterveystyötä, ja taustalla ovat olleet myös väestönlisäystavoitteet (ks. Särkelä 2013;  Ahmala ym. 2014; Kelan slideshare). Odottavien äitien ja syntyneiden lasten terveyden ja hyvinvoinnin paranemisen taustalla ovat kuitenkin olleet myös muut tekijät elin- ja koulutustason noususta terveydenhuollon ja sosiaaliturvan kehittymiseen perhepolitiikkaa unohtamatta.

 

Imeväiskuolleisuuden määrä

Kuvio 1. Imeväiskuolleiden määrä tuhatta elävänä syntynyttä lasta kohden 1900–2015.

* Äitiysavustuksen saamisen ehdoksi käynti viimeistään ennen raskauden neljännen kuukauden päättymistä lääkärin, kätilön tai kunnallisen äitiysneuvolan vastaanotolla

 

 

Karoliina Koskenvuo
Tutkimustiimin päällikkö, kansanterveystieteen dosentti, Kela
etunimi.sukunimi@kela.fi

 

Lisätietoa verkossa:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *