Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa kaikki voittavat

Yhteiskuntapoliittisessa keskustelussa ideat elävät sykleissä.

 

Joskus syklit ovat pidempiä, joskus lyhempiä. Hyvinvointijärjestelmien rakennusvaiheessa toisen maailman sodan jälkeen politiikassa oli vahva tasa-arvoisuuden eetos. Yhteiskuntaa haluttiin rakentaa tasa-arvoiseksi.

 

 

Heiluri kääntyy

Vähitellen heiluri alkoi kääntyä, ja tasa-arvo sai väistyä.

Sosiaalipoliittisiin järjestelmiin liittyviä tasaamispyrkimyksiä käytiin kyseenalaistamaan, ja hyvinvointivaltion katsottiin menneen liian pitkälle. Monet vaikutusvaltaisen organisaatiot, kuten OECD ja Maailmanpankki, kritisoivat työkannusteiden häviämistä ja sosiaalipoliittisten rakennelmien kalleutta. Niin ikään merkittävät poliitikot – Ronald Reagan ja Margaret Thatcher etunenässä – katsoivat hyvinvointivaltion ajan olevan ohi.

Taloudellisessa ajattelussa vallalla oli ns. tricke-down-teoria, jonka mukaan tärkeintä oli talouskasvu. Uudelleenjaon kautta tapahtuva tasaamista ei pidetty tärkeänä. Talouskasvun myötä myös köyhät hyötyisivät. Talouskasvua pidettiin nousuveden kaltaisena ilmiönä, joka nostaa yhtäläisesti kaikki veneet.

 

Varoituksia eriarvoisuuden kasvusta

Tuloerojen kasvu parin viime vuosikymmenen aikana on kirvoittanut lukuisia vaikutusvaltaisia puheenvuoroja eriarvoistumiskehityksestä ja sen haitallisista seurauksista.

Tähän sarjaan lukeutuvat esimerkiksi Michael Marmot (Status Syndrome); Brian Barry (Why Social Justice Matters?); Richard Wilkinson & Kate Pickett (The Spirit Level); Joseph Stiglitz (The Price of Inequality), Jeffrey Sachs (The Price of Civilization), Thomas Piketty (Capital), Anthony Atkinson (Inequality: What can be done?) ja monet muut.

Ovatpa useat kansainväliset organisaatiotkin (OECD, Maailmanpankki, Maailman talousfoorumi) varoitelleet kasvavasta eriarvoisuudesta. Myös Suomen hallitus on kiinnittänyt huomiota eriarvoisuuteen ja nimittänyt asiaa selvittämään erillisen työryhmän.

 

Eriarvoisuus monessa pahassa mukana

Edellä mainitut kansainväliset tutkimukset käsittelevät pääsääntöisesti vain tuloeroja. Tuloerot liittyvät moniin muihin yhteiskunnallisen eriarvoisuuden muotoihin. Pitävätpä eräät tutkijat tulonjaollista eriarvoisuutta muun eriarvoisuuden perimmäisenä syynä.

Ei ole syytä kuitenkaan unohtaa muita eriarvoisuuden muotoja. Göran Therborn (2014, 7) kirjoittaa kirjassaan – jonka nimi Eriarvoisuus tappaa on paljon puhuva – osuvasti:

”Eriarvoisuudessa ei ole kyse pelkästään lompakon paksuudesta. Se on yhteiskunnallinen ja kulttuurinen ilmiö, joka rajoittaa (meistä useimpien) mahdollisuuksia toimia ihmisenä. Se heikentää terveyttä, itsekunnioitusta, itsetuntemusta ja voimavaroja osallistua aktiivisesti maailman menoon.”

Wilkinson ja Pickett ovat edellä mainitussa kirjassaan pitkälti samoilla linjoilla. Yhteiskuntafilosofian puolella tematiikkaa ovat kehitelleet muiden muassa John Rawls, Amartya Sen ja Martha Nussbaum.

Toiseksi viimeisimmässä kirjassa Political Liberalism (1996) Rawls vaatii, että ihmisillä täytyy olla ’välttämättömyyshyödykkeinä’ (primary goods) sellaiset tiedolliset ja taidolliset kyvykkyydet, että he voivat ottaa vastuun omista päätöksistään.

Sen ja Nussbaum kehittelevät ajatusta eteenpäin ja moittivat Rawlsia puolitiehen jäämisestä. Keskeistä heidän kyvykkyysteoriassaan (capability approach) on se, missä määrin ihmisillä on kyvyt, taidot ja mahdollisuudet tehdä järkeviä valintoja ja käyttää tai jättää käyttämättä heille avoimena olevia mahdollisuuksia.

Siinä missä Rawlsin painopiste on välttämättömyyshyödykkeissä, Nussbaun ja Sen keskittyvät siihen, miten näitä hyödykkeitä käytetään hyvinvoinnin lisäämiseksi. He myös esittävät, että julkisen vallan tulee edistää ihmisten kyvykkyyksiä vahvistavia politiikkaohjelmia.

 

Tasa-arvo vahvistaa hyvinvointia

Edellä olevat ajatukset muodostivat lähtökohdan Strategisen tutkimuksen Eriarvoisuuden torjuminen niukkuuden aikana (TITA) -hankkeeseen kuuluvalle katsauksellemme[1] tuloerojen yhteydestä muihin hyvinvoinnin ulottuvuuksiin.

Ulottuvuudet liittyivät pitkälti juuri Nussbaumin ja Senin kyvykkyysteorioihin. Tarkastelimme terveyttä, elämään tyytyväisyyttä, luottamusta yhteiskunnallisiin instituutioihin ja ihmisiin, kokemusta omista vaikutusmahdollisuuksista ja koettua pelkoa. Aineistona käytimme Eurooppalaista sosiaalitutkimusta (European Social Survey).

Tuloeroja mittasimme ginikertoimella, joka vaihtelee nollasta (kaikki jaetaan tasan) sataan (rikkain saa kaikki rahat). Tuloerojen ja erilaisten hyvinvointiin liittyvien asioiden välistä yhteyttä tarkastelimme kahdessa ryhmässä: huonosti toimeentulevat ja hyvin toimeentulevat.

Oheisessa kuviossa on pelkistetty tutkimuksemme päähavainnot. Kuviossa koettua hyvinvointia on mitattu elämään tyytyväisyydellä ja onnellisuudella. On esitetty, että tyytyväisyyden kokemus on eräs parhaista yksittäisistä hyvinvoinnin mittareista.

Kuten nähdään maatason vertailussa, elämään tyytyväisyyden aste on pienten tuloerojen maissa korkeampi kuin eriarvoisemmissa maissa. Tulos pätee sekä hyvin että huonosti toimeentuleviin.

Tulokset olivat samankaltaisia myös muiden hyvinvointiulottuvuuksien ja tuloerojen välisiä yhteyksiä luotaavissa maatason tarkasteluissa.

 

 

Kuviosta on syytä vielä poimia esille kaksi lohdullista huomiota. Ensinnäkin tuloerot ovat kasvustaan huolimatta meillä Suomessa vielä kansainvälisesti katsottuna varsin pienet. Toisekseen suomalaiset ovat muiden pohjoismaalaisten ja sveitsiläisten tavoin varsin tyytyväisiä elämäänsä.

 

Eriarvoisuuden kaventaminen vaatii laaja-alaisia toimenpiteitä

Lähes kaikissa kehittyneissä teollisuusmaissa tapahtunut eriarvoisuuden kasvu on saanut monet kansainväliset organisaatiot, jotka aiemmin eivät ole eriarvoisuudesta juurikaan piitanneet, havahtumaan. Esimerkiksi OECD vaatii kovin sanoin eri maiden hallituksia kaventamaan rikkaiden ja köyhien välisiä eroja.

Tehtävä vaatii laaja-alaista otetta. Kuten vastikään edesmennyt Anthony Atkinson (4.9.1944–1.1. 2017) totesi: “Eriarvoisuus on pesiytynyt meidän sosiaalisiin ja taloudellisiin rakenteisiimme, ja sen merkittävä kaventaminen vaatii kaikkien yhteiskuntalohkojen läpikäymistä”.

Tähän läpikäymiseen pyritään niin Strategisen tutkimuksen Tasa-arvoinen yhteiskunta -ohjelmassa kuin sen kaikissa osahankkeissakin.

 

 

Olli Kangas
yhteiskuntasuhteiden johtaja, Kela
etunimi.sukunimi@kela.fi

 

Ilari Kolttola
maisteriopiskelija, Turun yliopisto

 

Lisätietoa:

Eriarvoisuuden torjuminen niukkuuden aikana – Tackling Inequalities in Time of Austerity (TITA) 

Suomen Akatemian Strateginen tutkimus

 

[1] Is equality good for everybody? Evidence on income inequality, social ills and human capabilities from Europe. Research on Finnish Society. Vol. 9 (2016), pp. 19-32

 

2 ajatusta “Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa kaikki voittavat”:sta

  1. Hieno kirjoitus. Olisi sankariteko, jos joku saisi aikaan kirjoituksessa mainitun vuonna 2015 julkaistun Anthony B. Atkinsonin kirjan ”Inequality: What Can Be Done?” suomennoksen. Se on aarreaitta eriarvoisuudesta kiinnostuneelle. Vaikka kirjassa on paljon Iso-Britannia-spesiifiä, on valtaosa kirjan sisällöstä universaalia ainakin OECD-maan näkökulmasta.

    • Upea teos!!!
      Yritetään saada se käännetyksi.
      Olisko hyviä ehdotuksia kääntäjästä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *