Lapsuuden köyhyys seuraa pitkälle – toimeentulotukea kehitettävä

Toimeentulotuen pitää olla osa laajempaa auttamisjärjestelmää. Vastaisuudessa Kelalla on suuri vastuu järjestelmän kehittämisessä.

 

Perustoimeentulotuki siirtyy Kelan hallinnoitavaksi ensi vuoden tammikuun alussa. Tähän toimeentulotuen Kela-siirtoon liittyy erilaisia odotuksia, sekä myönteisessä että kielteisessä mielessä.

Suurimmat pelot liittyvät sosiaalityön palveluiden saatavuuteen jatkossa ja siihen, miten asiakkaat pystytään ohjaamaan Kelasta kuntiin, jos ja kun ilmenee tarvetta sosiaalipalveluille toimeentulon turvaamisen lisäksi.

Toisaalta myönteisenä nähdään se, että tuen saajat ovat siirron jälkeen yhdenvertaisemmassa asemassa suhteessa toimeentuloturvajärjestelmään. (Blomgren ym. 2016; Eronen ym. 2016; Ylikännö & Rajavaara 2016.)

Köyhyydellä ja toimeentulotuen saamisella on pitkäaikaisia vaikutuksia

Toimentulotuen Kela-siirrossa huomio on kiinnittynyt pitkälti siihen, miten asiakkaita pystytään palvelemaan uudessa järjestelmässä. Lähestymistapa on ymmärrettävästi, sekä Kelassa että kunnissa, hyvin käytännönläheinen. Asiakkaita on pyritty informoimaan, mistä tukea jatkossa haetaan ja miten.

Vähemmän on keskusteltu siitä, mikä vaikutus muutoksella on laajemmin köyhyyteen, kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, palvelujärjestelmän kehittämiseen tai sosiaali- ja terveyspalveluiden integraatioon. Siirtoa on valmisteltu kiireellä, ja siksi aikaa keskusteluille on jäänyt vähemmän.

Keskustelua tulisi kuitenkin käydä. Tiedämme hyvin, että toimeentulotuen saajilla hyvinvointipuutteet kasautuvat selvästi useammin kuin niillä, jotka eivät ole joutuneet turvautumaan viimesijaiseen toimeentuloturvaan (Hannikainen-Ingman ym. 2013).

Huomiota tulisi erityisesti kiinnittää siihen, että pienituloisuus ja taloudelliset ongelmat näyttävät periytyvän: vanhempien toimeentulotuen saanti ennustaa myös lasten toimeentulotukiasiakkuutta etenkin varhaisnuoruudessa (Moisio & Kauppinen 2011).

Suurimmista kaupungeista nuorilla toimeentulotuen ylisukupolvisuus on yleisintä Oulussa (22 %) ja Vantaalla (21 %) (Sutela ym. 2016).

Tiedämme myös, että lasten hyvinvointi eriytyy vanhempien koulutustason, sosioekonomisen aseman, toimeentulon ja psykiatrisen sairastavuuden mukaan (ks. esim. Paananen & Gissler 2014). Nuorten on siis vaikeampi ponnistaa hyvän aikuiselämän alkuun, jos lapsuudenperheessä on ollut vakavia sosiaalisia, terveydellisiä ja/tai taloudellisia ongelmia ja etenkin, jos ne ovat kasautuneet.

Viimesijainen toimeentulotuki on osa järjestelmää, jonka pitäisi pystyä auttamaan heikommassa asemassa olevia ja turvaamaan perheille mahdollisuuksien tasa-arvo. Aiempi tutkimus osoittaa, että kaikilta osin järjestelmä ei ole toiminut toivotunlaisesti.

Pohjoismaissa joka kymmenennen lapsuudenperhe oli köyhä

European Social Survey -kyselytutkimuksen (ESS) vuonna 2014 toteutetussa kyselyssä vastaajia pyydettiin arvioimaan, kuinka usein heidän lapsuudenperheessään oli vakavia toimeentulo-ongelmia. Siten pystytään tarkastelemaan sitä, miten lapsuudenperheen taloudelliset ongelmat näkyvät myöhemmässä elämässä.

Pohjoismaat edustavat ESS-tutkimuksessa pohjoismaisia hyvinvointivaltioita, joissa keskeisenä ideologisena lähtökohtana on ollut ylisukupolvisen huono-osaisuuden ketjujen katkaiseminen riittävillä julkisilla palveluilla ja rahallisilla etuuksilla.

Alla olevasta kuviosta nähdään, että kaikissa Pohjoismassa vastaajissa on hieman alle tai yli 10 prosenttia niitä, joiden lapsuudenperheessä oli usein tai aina vakavia taloudellisia ongelmia. Toisin sanoen lapsuudenperhe oli köyhä.

Tässä Suomi ei poikkea juurikaan muista Pohjoismaista. Niitä vastaajia, joiden lapsuudenperheessä on koettu vakavia taloudellisia ongelmia harvemmin, mutta kuitenkin joskus, on Suomessa kuitenkin merkittävästi enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Ero etenkin Norjaan on selvä.

 

161125-ylikanno-kuvio1-2

 

 

Kuvio. Lapsuudenperheen vakavat taloudelliset ongelmat 25–49-vuotiailla vastaajilla (% vastaajista). Lähde: ESS round 7.

 

Lapsuudenperheen köyhyys näkyy monin tavoin myöhemmässä elämässä

Lapsuudenperheen taloudelliset vaikeudet näkyvät myöhemmässä elämässä monella tavoin. Sekä Suomessa että muissa Pohjoismaissa taloudelliset ongelma näyttävät periytyvän, sillä myös vastaajien nykyisissä kotitalouksissa toimeentulo koetaan vaikeammaksi, jos lapsuudenperhe on ollut köyhä.

Taustalla voi olla heikompi kiinnittyminen työmarkkinoille ja/tai terveysongelmat, jotka ovat myös yleisempiä silloin, kun lapsuudenperheessä on ollut vakavia taloudellisia ongelmia. Kokonaisuudessaan elämäntyytyväisyys on alhaisempaa näillä vastaajilla.

Lapsuudenperheen köyhyys näkyy myös heikompana koulutustasona. Niillä, joilla lapsuus on ollut taloudellisesti turvatumpaa, on parempi koulutus. Muiden Pohjoismaiden tapaan Suomessa ero on selvä: siinä missä viidesosalla (21 %) köyhien perheiden lapsista on hankittuna vähintään ammattikorkeakoulututkinto, on vastaava osuus muilla 35 prosenttia.

Inhimillisen pääoman lisäksi heikompaa on myös sosiaalisen pääoman kertyminen: sekä luottamus muihin ihmisiin että yhteiskunnallisiin instituutioihin on selvästi heikompaa niillä, joiden lapsuudenperheessä on ollut vakavia taloudellisia ongelmia.

Suurempi epäluottamus poliitikkoihin ja poliittisiin instituutioihin näkyy myös siinä, että köyhien perheiden lapset eivät myöhemmässä elämässään käy äänestämässä samassa määrin kuin varakkaampien perheiden lapset.

Ne, jotka kävivät äänestämässä vuoden 2011 eduskuntavaaleissa, äänestivät etenkin Suomessa ja Ruotsissa muita useammin vasemmistopuolueita. Ruotsissa lapsuudenperheen vakavat taloudelliset ongelmat lisäsivät myös todennäköisyyttä äänestää kansalliskonservatiivisia ruotsidemokraatteja. Suomessa tilanne oli päinvastainen perussuomalaisten osalta.

Kelalla on suuri vastuu viimesijaisen toimentuloturvajärjestelmän kehittämisessä

Kun joutuu ponnistamaan elämäntielle vaikeammista olosuhteista, näkyy se monin tavoin myöhemmässä elämässä. Yhteiskuntaan kohdistuva epäluottamus ja kritiikki ovat suurempaa, muttavaikutusmahdolisuudet koetaan usein heikoiksi.

Köyhistä olosuhteista lähteneet tietävät, mitä suuret tuloerot merkitsevät. ESS-kyselyn mukaan juuri he haluavat voimakkaimmin valtion vähentävän niitä. Kokemusasiantuntijoina heitä tulisi kuulla ja heidän näkemyksiään kunnioittaa. Toisaalta köyhyyden ja muiden yhteiskunnasta syrjäyttävien ongelmien yhteys on havaittu lukuisissa tutkimuksissa, eikä sen pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä.

Viimesijainen toimeentulotuki on osa järjestelmää, jonka pitäisi pystyä auttamaan heikommassa asemassa olevia ja turvaamaan perheille mahdollisuuksien tasa-arvo. Näin ei kuitenkaan ole ollut, ja siksi järjestelmää tulee kehittää edelleen osana sosiaaliturvan kokonaisuutta.

Ensi vuoden alusta Kela on aktiivinen toimija toimeentulotukijärjestelmässä. Kelan pitää osaltaan olla kehittämässä järjestelmää siihen suuntaan, että se nykyistä paremmin turvaa pahimmista hyvinvointivajeista kärsivien elämän.

Rahallinen tuki ei toki yksin ole riittävä keino, kun ongelmat ovat moninaisia ja kasautuneita. Siksi sosiaaliturvajärjestelmän kehittämisen tulee olla kokonaisvaltaista ja perustua laaja-alaiseen osaamiseen ja tietoon hyvinvoinnin katvealueista.

Toimeentulotuen Kela-siirto tapahtuu reilun kuukauden kuluttua. Muutos on merkittävä sekä Kelan toiminnan että laajemmin suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän kannalta. Kela-siirtoa ja uutta toimeentulotukijärjestelmää tutkitaan myös Suomen Akatemian rahoittamassa TITA-hankkeessa (Tackling Inequalities in Time of Austerity – Eriarvoisuuden torjuminen niukkuuden aikana).

 

ylikanno_minna

 

Minna Ylikännö
Johtava tutkija, Totu-tutkimuksen koordinaattori, Kelan tutkimusryhmä
Sosiaalipolitiikan professori, ma., Turun yliopisto
etunimi.sukunimi@kela.fi
Twitter: @MYlikanno

 

Lähteitä:

Blomgren S, Karjalainen J, Karjalainen P, Kivipelto M, Saikkonen P ja Saikku P. Sosiaalityö, palvelut ja etuudet muutoksessa. Helsinki: THL, 2016.

Eronen A, Lehtinen T, Londén P ja Perälahti A. Sosiaalibarometri 2016. Erityiskatsaus toimeentulosta ja sote-uudistuksesta. Helsinki: SOSTE, 2016.

Hannikainen-Ingman K, Kuivalainen S ja Sallila S. Toimeentulotuen asiakkaiden elinolot ja hyvinvointi. Teoksessa Kuivalainen S (toim.) Toimeentulotuki 2010-luvulla. Tutkimus toimeentulotuen asiakkuudesta ja myöntämiskäytännöistä. Helsinki: THL, 2013.

Moisio P ja Kauppinen T. The intergenerational correlation of social assistance and selection bias in the Finnish population data. Research on Finnish Society (4), 2011.

Paananen R ja Gissler M. Hyvinvointi ulottuu yli sukupolvien. Teoksessa Lammi-Taskula J ja Karvonen S (toim.) Lapsiperheiden hyvinvointi 2014. Helsinki: THL, 2014.

Sutela E, Törmäkangas L, Toikka E, Haapakorva P, Hautakoski A, Hakovirta M, Rasinkangas J, Gissler M ja Ristikari T. Nuorten hyvinvointi ja syrjäytymisen riskitekijät Suomen kuudessa suurimmassa kaupungissa. Helsinki; THL, 2016.

Ylikännö M ja Rajavaara M. Millaisia vaikutuksia toimeentulotuen Kela-siirrolla. Kelan tutkimusblogi 29.4.2016.

ESS Round 7: European Social Survey (2016): ESS-7 2014 Documentation Report. Edition 3.0. Bergen, European Social Survey Data Archive, NSD – Norwegian Centre for Research Data for ESS ERIC.

ESS Round 7: European Social Survey Round 7 Data (2014). Data file edition 2.0. NSD – Norwegian Centre for Research Data, Norway – Data Archive and distributor of ESS data for ESS ERIC.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *