Takaisin työuralle vai kotiäitiuralle?

Kuinka nopeasti työssäkäyvät uudet äidit palaavat töihin? Taloudelliset kannustimet ja työmarkkina-asema, mutta myös asenteet ja julkinen järjestelmä, vaikuttavat uusien äitien työtön paluuseen lasten hoitojaksojen jälkeen.

 

Valtaosa työssä käyvistä äideistä palaa työhön viimeistään kuopuksen ollessa noin 3-vuotias. Aikaisemman tutkimuksen perusteella moni osatekijä näyttää vaikuttavan siihen, kuinka nopeasti uudet äidit palaavat työelämään:

Lisäksi perheen ulkopuolisista tekijöistä sekä suhdannevaihtelu että kunnan tarjoamat kuntalisät ja muut kannustimet vaikuttavat päätökseen työhön paluusta tai kotiin jäämisestä.

Taloudelliset kannustimet vaikuttavat päätökseen

Korkeasti koulutetut ja hyväpalkkaiset palaavat työelämään nopeammin kuin muut uudet äidit.

Kuviossa 1 seurataan vuonna 2007 tai 2008 esikoisensa synnyttäneitä äitejä, joiden työmarkkina-asema ennen synnytystä on vahva: he ovat olleet työllisiä kahden vuoden ajan vähintään osa-aikaisesti ennen synnytystä. Lisäksi äideillä on työpaikka synnytyshetkellä. He synnyttävät tarkasteluajanjaksolla vain yhden lapsen.

 

161110-rasanen_wage_kuva_wide1

 

Kuvio 1. Työssä käyvien ensisynnyttäjien osuus edeltävän tulotason mukaan jaoteltuna. Ei toista lasta seuraavana 48 kuukautena. Ensisynnyttäjien kohortit 2007 ja 2008.

 

Uusista äideistä useampi kuin neljä viidestä hyödyntää kotihoidon tukea jatkeena vanhempainrahakaudelle. Tuen käyttö on yleistynyt. Pitkät jaksot taas ovat vähentyneet.

Matalilla tulotasoilla kotiin jäädään pidemmäksi aikaa hyödyntämään kotihoidon tukea, kun taas korkeammilla tulotasoilla työhön palataan ripeämmin.

Alle 20 000 euroa vuodessa ansainneista äideistä puolet on palannut työhön 21 kuukauden jälkeen ja yli 40 000 euroa ansainneista 16 kuukauden jälkeen.

Vastaavasti kaikkien ensisynnyttäjien joukossa yleisin yhtenäisen hoitojakson pituus 2000-luvulla oli 17 kuukautta yhden lapsen, 51 kuukautta kahden lapsen ja 87 kuukautta kolme tai useamman lapsen synnyttäneille.

Järjestelmä kannustaa taloudellisesti

Perheen ulkopuolisista tekijöistä yleisen taloustilanteen lisäksi kuntien väliset erot ja taloudelliset kannustimet vaikuttavat siihen, kuinka nopeasti työhön palataan. Joissakin kunnissa kotihoidontuen päälle maksetaan kuntalisä. Osa kunnista tukee äitien työssäkäyntiä maksamalla yksityisen hoidon tuen kuntalisää.

Jo 100 euron korotuksen kotihoidon tukeen on havaittu vähentävän alle kolmivuotiaiden lasten äitien osallistumista työmarkkinoille 3 prosentilla. Pienituloisille perheille korotuksella on suurempi merkitys kuin suurituloisille.

Sen sijaan yksityisen hoidon tukeminen nopeuttaa äitien paluuta työelämään. Yksityisen tuen kuntalisä on merkittävä kustannuserä kunnalle.

Myös asenteet vaikuttavat – asennemuutosta tiedossa?

Uusien äitien työhön palaamista ja pitkiä hoitojaksoja selittää moni asia. Osa selittyy taloudellisilla kannustimilla, osa asenteilla.

Asenteet ja isien osallistuminen lastenhoitoon sekä taloudelliset kannustimet vaikuttavat käyttäytymiseen ja hoitojaksojen pituuteen.

Taloudellisiin kannustimiin voidaan vaikuttaa nopeastikin. Myös asenteisiin voidaan vaikuttaa, joskin hitaasti.

Aineistona tarkasteluissa käytettiin Kelan Lapsiperhehankkeen aineistoa. Tulokset perustuvat sekä aikaisempaan tutkimukseen että Sosiaalipolitiikan päivillä esiteltyihin, käynnissä olevan tutkimuksen alustaviin tuloksiin. Aineisto sisältää 50 prosenttia kaikista vuosina 1999–2009 synnyttäneistä äideistä ja heidän perheistään.

 

Tapio Räsänen
tutkija, Kela
etunimi.sukunimi@kela.fi

 

Lähteet:

Haataja A, Airio I, Saarikallio-Torp M ja Valaste M. Laulu 573 566 perheestä. Lapsiperheet ja perhepolitiikka 2000-luvulla. Helsinki, Kela, Teemakirja 15, 2016.

Haataja Anita ja Juutilainen Vesa-Pekka. Kuinka pitkään lasten kotihoitoa?  Selvitys äitien lastenhoitojaksoista kotona 2000-luvulla. Helsinki, Kela, Työpapereita 58, 2014.

Kosonen Tuomas. Lastenhoidon tuet – tabu josta ei voi keskustella? Kolumni. Talous & Yhteiskunta 3/2016

Pohjola K, Haataja A ja Juutilainen V-P. Lasten yksityisen hoidon tuki osana päivähoitoa. Helsinki, Kela, Työpapereita 47, 2013.

Räsänen T, Österbacka E, Haataja A ja Valaste M. Back to work or stay-at-home mother? Esitys Sosiaalipolitiikan päivillä Turussa 27.10.2016.

Salin M, Ylikännö M ja Hakovirta M. Sukupuolten tasa-arvo on kiinni asenteista. Kela, Tutkimusblogi (29.6.2016)

Räsänen T. Uusien äitien paluu työuralle — syitä pitkiin perhevapaajaksoihin. Kela, Tutkimusblogi (29.9.2016)

Tervola J. Kotihoidon tuki vai kotouttaminen? Kela, Sosiaalivakuutus

 

5 ajatusta “Takaisin työuralle vai kotiäitiuralle?”:sta

  1. Mitä korkeapalkkaisempi on ollut ennen äitiyttä, sitä isompi pudotus tuloissa tulee siinä kohdassa, kun tuki muuttuu ansiosidonnaisesta vakiotasoiseksi. Sikäli ei ole ihme, että suurituloisemmat äidit palaavat nopeammin töihin kuin pienituloisemmat. 341,27 €/kk kotihoidontukia sen päälle mahdollisesti tuleva kuntalisä on huomattava pudotus monen hyväpalkkaisessa työssä olleen tulotasoon.

    Itseäni ainakin tuloksissa jopa yllättää se, kuinka korkea osuus ennen äitiyttä töissä pysyvästi olleista, vähintään osa-aikaisen työsuhteen synnytyshetkellä omanneista matalatuloisistakin töihin palaa 3 vuotta lapsen syntymän jälkeen: jopa 90 %. Lukema kuulostaa yllättävän korkealta.

    Jos käytettäisiin vertailevana otoksena joukkoa saman ikäisiä miehiä, jotka eivät synnytä, niin veikkaan, että tutkittaessa sellaisen joukon työssä olemista 3 vuotta myöhemmin, jotka ovat tarkasteluajanhetkeä edeltävän 2 vuoden ajan olleet vähintään osa-aikaisesti töissä vastaavia tulotasorajoja käyttäen, ei työllisyystilanne 3 vuotta myöhemmin olisi välttämättä matalatuloisimpien joukossa sen parempi. Eikä vertailujoukon työllisyystilanne välttämättä ainakaan kaikissa tuloryhmissä yltäisi edes yllä tuolle tasolle. Onko niin, että kotihoidontuella olemisen jälkeen kotitalouden taloustilanne on sen verran heikko, että äideillä on erittäin korkea kannuste mennä töihin sen sijaan, että tekisi jotain muuta?

    • Tai ehkä parempi vertailuryhmä olisivat saman ikäiset naiset, jotka eivät ole äitejä. Eli jos piirtäisi vastaavan kuvan vastaavan ikäisten naisten vastaavalla ikäjakaumalla olevalla otoksella, miten vastaavat käyrät kulkisivat ja missä kohtaa käyrät kulkisivat 3 vuoden jälkeisessä kohdassa minkäkin tuloryhmän kohdalla?

      Ihan sadassa prosentissa mikään käyrä ei varmaan kulkisi (paitsi ehkä ihan alussa), koska ihmiset sairastelevatkin, jäävät työttömiksi, aloittavat uusia opintoja, matkustelevat, downshiftaavat jne. Mutta sen pohtimisen kannalta, että millä tavoin töissä olemisen kehitys eri tuloryhmissä poikkeaa juuri äitiyden tai siihen liittyvien tukien takia, olisi merkityksellistä nähdä, että miten töissä oleminen on kehittynyt vastaavana ajanjaksona ei-äideillä vastaavilla edeltävillä tulotasoilla. Oletettavasti siinäkin ryhmässä matalin töissäolo-osuus on useamman vuoden päästä sillä joukolla, joka on ennen tarkasteluajankohdan alkua työskennellyt alle 20 000 €/kk tulotasolla ja korkein kaikkein ylimmän tuloluokan omanneella joukolla. Mutta näiden osuuksien suuruusluokat olisi hyvä nähdä.

      • Vertailuryhmää muodostettaessa tutkimusaineistosta puuttuvat naiset, jotka jättävät kokonaan synnyttämättä, mutta on mahdollista verrata synnyttäneitä naisia samanikäisiin ja -tuloisiin naisiin, jotka ovat lykänneet esikoisensa synnyttämistä muutaman vuoden. Toinen vaihtoehto on vertailla uusia äitejä näiden puolisoihin ja huomioida sekä puolison tulotaso että työmarkkina-asema. Myös puolison osallistuminen – tai puolison puuttuminen – ja tämän vaikutus hoitojaksoihin on yksi tutkimuskysymyksistämme, joten myös tästä aiheesta on tulossa lisää tutkimusta.

      • ”Vertailuryhmää muodostettaessa tutkimusaineistosta puuttuvat naiset, jotka jättävät kokonaan synnyttämättä, mutta on mahdollista verrata synnyttäneitä naisia samanikäisiin ja -tuloisiin naisiin, jotka ovat lykänneet esikoisensa synnyttämistä muutaman vuoden”

        Jonkin asian tutkimukseen tuollainenkin vertailujoukko voi olla mielenkiintoinen. Mutta tuo ei ole toimiva vertailukohta tuloasiassa ainakaan ”normaalia” tulokehityksiä edustavana vertailuryhmänä, koska lähivuosina synnyttäviksi tiedetyt ovat valikoitunut joukko, jossa työtulojen suuruus ja työssäkäyntiaste lienee eräissä tapauksissa erityisen korkea sen takia, että juuri siihen vaiheeseen liittyy usein pyrkimystä maksimoida tulevaa äitiyspäivärahan määrää joko äitiyspäivärahakautta edeltävän vuoden tai sitä välittömästi edeltävien 6 kk:n tuloja optimoiden. Osalla lapsensaamisprosessi venyy vuosienkin mittaiseksi sen takia, ettei lasta aina heti silloin tulekaan, kuin on tavoiteltu. Äitiyspäivärahaa edeltäneiden tulojen perusteella lasketaan sekä äitiyspäiväraha-ajan ansiosidonnainen osuus että ansiosidonnaisilta päiväraha-ajoilta kertyvä eläke. Vertailukohtana pitäisi olla ensisynnyttäjien kohdalla sellainen ryhmä, jotka ovat muutoin saman ikäisiä yms., mutta eivät ainakaan ihan lähiaikoina hankkimassa lasta.

        Työssäoloasteilla on aiemmin raportoitu mielenkiintoiset yhteydet lapsimääriin perustuen. Ks. taulukko sivulta 44: http://www.stat.fi/tup/julkaisut/tiedostot/julkaisuluettelo/yyti_namisu_201400_2014_10367_net.pdf
        Perheellisten isien työllisyysaste on Suomessa noin 90 % ja lapsettomien miesten noin 75 %. Naisten työllisyys on samaisella 90 % asteella silloin, jos kyse on äidistä, jonka lapset ovat 7-17 vuotiaita. Lapsettomien naisten työllisyysaste on keskimäärin 78 %. Alin työllisyysaste naisilla on silloin kun lapset ovat alle 3-vuotiaita. Aiemmin on raportoitu, että isien työllisyysaste olisi siinä kohtaa työllisyyden tilastohuipussa, peräti 91,4 % tasolla. Mutta eroa muun ikäisten lasten isien työllisyysasteeseen on prosenttiyksiköinä vähän, sillä tuossa liikutaan jo erittäin lähellä teoreettista maksimityöllisyyttä – ottaen huomioon sen, että osa ihmisistä kuitenkin on myös sairaita ja työkyvyttömiä, opintoja joskus tekeviä sekä työttömiäkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *