Sukupuolten tasa-arvo on kiinni asenteista

Laulu 573 566 perheestä. Lapsiperheet ja perhepolitiikka 2000-luvulla. (Kela, 2016)

Laulu 573 566 perheestä. Lapsiperheet ja perhepolitiikka 2000-luvulla. (Kela, 2016)

Kelan tutkimuksen tuoreessa teemakirjassa Laulu 573 566 perheestä. Lapsiperheet ja perhepolitiikka 2000-luvulla tarkastellaan suomalaista perhepolitiikkaa, lapsiperheiden tilannetta 2010-luvun Suomessa sekä asenteita työ- ja hoivavastuiden jakamista kohtaan (lue tiedote 16.6.2016) . Yhtäältä on tärkeää selvittää, millaisia valintoja perheissä tehdään koskien esimerkiksi perhevapaiden jakamista äidin ja isän kesken. Toisaalta yhtä tärkeää on tutkia näiden valintojen taustalla vallitsevia arvoja ja asenteita, sillä ne sekä ohjaavat poliittista päätöksentekoa että muokkautuvat vallalla olevien poliittisten diskurssien mukaisiksi. Vaikutussuhde ei ole pelkästään kaksisuuntainen vaan dynaaminen kehä, jossa sukupuolten tasa-arvon toteutuminen riippuu asenteista.

Ei ole siis yhdentekevää, mitä mieltä kansalaiset ovat sukupuolten tasa-arvosta ja sen tavoittelusta yhteiskunnassa esimerkiksi työ- ja perhepolitiikan keinoin. Jos naisten ja miesten tasa-arvo nähdään tavoiteltavana asiana ja siihen suhtaudutaan pääosin myönteisesti, on päättäjien helpompi viedä läpi merkittäviäkin tasa-arvoa lisääviä uudistuksia. Jos taas vallalla ovat perinteiset arvot ja tasa-arvoa ei nähdä tärkeänä yhteiskunnallisena arvona, on poliittisten uudistusten tekeminen huomattavasti vaikeampaa, eikä siihen välttämättä löydy edes halua. Päättäjät kun eivät suin päin halua suututtaa äänestäjiään, sillä lähes poikkeuksetta he haluavat uusia mandaattinsa kuntalaisten tai kansan edustajina.

Suomi on pohjoismaisena hyvinvointivaltiona omaksunut tasa-arvon tavoitteen osaksi päätöksentekoa. Naisten katsotaan kykenevän osallistumaan palkkatyöhön siinä missä miehetkin ja toisaalta miesten oletetaan ottavan osaa kodin töihin ja lasten hoitoon. Hyvin harva, jos kukaan uskaltaa Suomessa sanoa ääneen, että nainen olisi jossakin suhteessa huonompi tai hänen tulisi olla alisteisessa asemassa suhteessa mieheen. Tästä huolimatta työ- ja hoivavastuiden – eli työssäkäynnin ja esimerkiksi lasten hoidon – ei useinkaan oleteta, tai edes haluta, jakautuvan tasaisesti naisten ja miesten välillä. Etenkin perheissä, joissa on pieniä lapsia, sukupuoliroolien sekä työnjaon työ- ja hoivavastuiden välillä on todettu jakautuvan perinteisesti siten, että mies käy palkkatyössä ja naisen vastuulla on kodista ja perheestä huolehtiminen (esim. Davis & Greenstein 2009; Lewis 2009).

Kenen tulisi käydä töissä ja kenen hoitaa lapsia?

Tarkastelimme yllä mainitussa teemakirjassa suomalaisten asenteita perheiden työnjakoa ja perhevapaiden jakamista kohtaan, sekä vertasimme suomalaisten asenteita muiden eurooppalaisten asenteisiin. Aineistona käytimme ISSP (International Social Survey Programme) aineistoa vuodelta 2012. Kyseessä on usean maan kattava kyselyaineisto, jossa kyseisenä vuonna kysyttiin erityisesti sukupuolirooleihin liittyvistä asenteista perheissä.

Ensimmäisessä artikkelissa (Salin ym. 2016) suomalaisia verrataan viiden ja toisessa artikkelissa (Ylikännö ym. 2016) 20 muun Euroopan maan kansalaisiin. Molempien artikkeleiden tulokset ovat hyvin samansuuntaisia. Ruotsi nousee esiin maana, jossa sukupuolten tasa-arvon kannatus on selvästi vahvempaa kuin muissa tarkastelluissa maissa. Suomi näyttäytyy tulosten perusteella Ruotsia konservatiivisempana maana, ja on itse asiassa hyvin samanlainen kuin osa Keski- ja Etelä-Euroopan maista.

Suomi näyttäytyy tulosten perusteella Ruotsia konservatiivisempana maana

Ruotsalaisten mielestä perheen elatus sekä hoivan tuottaminen kuuluu sekä äidille että isälle, myös perheissä, joissa on pieniä lapsia (ks. kuvio 1).  Ruotsi on ainoa maa kuuden vertaillun maan joukossa, jossa tasa-arvoinen ansaitsija-hoivaaja-malli – eli työ- ja hoivavelvoitteiden tasa-arvoinen jakaminen – saa enemmän kannatusta kuin mieselättäjämalli, jossa mies työskentelee kokopäiväisesti ja nainen osa-aikaisesti tai on kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolella. Isossa-Britanniassa tilanne on tasa-arvon tavoitteen näkökulmasta heikoin, sillä siellä vain reilu 10 prosenttia vastaajista kannattaa tasa-arvoista työnjakoa perheissä. Suomessa tasa-arvoisen työnjaon kannatus on jonkin verran suurempaa kuin kolmessa muussa vertaillussa maassa eli Saksassa, Ranskassa ja Espanjassa. Ero Suomen ja näiden maiden välillä on kuitenkin selvästi pienempi kuin ero Suomen ja Ruotsin välillä.

Kuvio 1. Ansaitsija-hoivaajamallien kannatus kuudessa Euroopan maassa.

Kuvio 1. Ansaitsija-hoivaajamallien kannatus kuudessa Euroopan maassa. (Lähde: ISSP 2012)

Miten perhevapaat tulisi jakaa äidin ja isän kesken?

Myös perhevapaiden jakamista koskevat asenteet ovat Ruotsissa selvästi tasa-arvoisempia kuin muualla Euroopassa. 21 maan vertailussa Ruotsi erottuu selvästi muista maista, sillä siellä selvä enemmistö haluaisi jakaa perhevapaat puoliksi isän ja äidin kesken. Vain hyvin harva ruotsalaisista on sitä mieltä, että äidin kuuluisi pitää perhevapaat kokokaan ja miehen vastata yksin perheen elatuksesta, kun perheessä on pieni lapsi.

Venäjä on lähes vastakohta Ruotsille

Muissa Pohjoismaissa nähdään Ruotsia selvästi useammin, että äidin tulee pitää vähintään pääosa perhevapaista. Esimerkiksi Suomessa alle puolet vastaajista kannattaa perhevapaiden jakamista tasan äidin ja isän kesken. Tässä suhteessa Suomi ei erotu esimerkiksi Saksasta ja Ranskasta, joissa kummassakin perhevapaiden jakaminen tasan äidin ja isän kesken saa jopa enemmän kannatusta kuin Suomessa. Selvästi perinteisimmät arvot löytyvät Etelä- ja Itä-Euroopan maista. Venäjä on lähes vastakohta Ruotsille. Siinä missä Ruotsissa lähes kolme neljästä vastaajasta kannattaa perhevapaiden jakamista tasan äidin ja isän kesken, Venäjällä yhtä suuri osa vastaajista on sitä mieltä, että äitien kuuluu pitää perhevapaat kokonaan.

Kuvio 2. Perhevapaiden jakamista koskevat asenteet Euroopassa vuonna 2012 maittain tarkasteltuna

Kuvio 2. Perhevapaiden jakamista koskevat asenteet Euroopassa vuonna 2012 maittain tarkasteltuna

Muutos ei synny itsestään

Verrattaessa asenteita maiden välillä, täytyy tietenkin muistaa, että maassa harjoitettu politiikka, esimerkiksi perhepolitiikka, muokkaa asenteita. Jos perhevapaajärjestelmiä ei juurikaan ole kehitetty, eikä tavoitteena ole ollut lisätä isien hoivavastuuta perheissä, ei myöskään kansalaisten ole tarvinnut ”päivittää” asenteitaan. Ruotsissa tasa-arvon tavoite on läpäissyt kaiken poliittisen päätöksenteon jo 1960-luvulta lähtien, mikä näkyy tänä päivänä sukupuolirooleja määrittävissä ja muokkaavissa asenteissa.

Suomessa on viime vuosina käyty paljon keskustelua siitä, tulisiko perhevapaajärjestelmää muuttaa niin, että se tukisi nykyistä vahvemmin tasa-arvoista työ- ja hoivavelvoitteiden jakoa perheissä. Vallalla on ollut kuitenkin vahva uusfamilialistinen diskurssi, jossa äidin hoiva nähdään ensisijaisena sekä isän että kodin ulkopuoliseen hoivaan verrattuna. Nykyistä epätasa-arvoa ylläpitävää järjestelmää on puolustettu erityisesti perheiden valinnanvapauden ja lapsen edun retoriikalla.

Keskustelut perhepolitiikan uudistamisesta eivät ainakaan laannu lähitulevaisuudessa

Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että mitä suurempi on naisten ja miesten ero sukupuolirooleja koskevissa asenteissa siten, että naiset kannattavat miehiä enemmän tasa-arvoista työnjakoa, sitä nopeampaa on perhepolitiikan muutos tasa-arvoisempaan suuntaan (ks. Arpino ym. 2015). Suomessa sukupuolten välinen ero asenteissa perhevapaiden jakamisen suhteen on neljänneksi suurin vertailtujen 21 maan joukossa, mikä voisi ennustaa sitä, että keskustelut perhepolitiikan uudistamisesta eivät ainakaan laannu lähitulevaisuudessa.

 

Milla Salin
VTT, yliopisto-opettaja, Turun yliopisto

Minna Ylikännö
VTT, johtava tutkija, Kela
yliopistonlehtori, Turun yliopisto

Mia Hakovirta
VTT, professori (TOPSOS), Turun yliopisto

 

Lähteet:

Davis S, Greenstein T. Gender ideology. Components, predictors, and consequences. Annual Review of Sociology 2009, 35: 87–105.

Haataja A, Airio I, Saarikallio-Torp M ja Valaste M. Laulu 573 566 perheestä. Lapsiperheet ja perhepolitiikka 2000-luvulla. Helsinki: Kela, Teemakirja 15, 2016.

Lewis J. Work-family balance, gender and policy. Cheltenham: Edward Elgar, 2009.

3 ajatusta “Sukupuolten tasa-arvo on kiinni asenteista”:sta

  1. Tutkimuksen laatijoiden vallitsevana arvodiskurssina on tuntunut olevan selkeästi tasa-arvoisen hoivavapaan paremmuus suhteessa muihin malleihin. Tätä ei ole kuitenkaan perusteltu. Mielestäni ongelmallista on asettaa erilaisia arvoja paremmuusjärjestykseen kertomatta, että kenelle valittu ”parhain” arvo on paras yms. Vaikka arvoneutraalius ei koskaan toteudu tieteessä (varsinkaan ihmistieteissä), niin silti räikeä asettuminen jonkin arvon kannalle perustelematta kantaansa on tutkimuksellisesta näkökulmasta heikkous. Niinpä tästäkin kirjoituksesta jää enemmän mieleen tutkijoiden omat arvot ja asenteet kuin sinänsä tärkeät tutkimustulokset.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *