Opiskelijat toimeentulotuen saajina – nyt, tulevaisuudessa ja utopiassa?

Toimeentulotuki on myös opiskelijan viimesijainen taloudellinen turva. Toimeentulotukeen on oikeus, jos henkilön tai perheen välttämättömät menot ylittävät tulot ja varat.

Opiskelijoiden kohdalla valtion takaama opintolaina tulkitaan yleensä opiskelijan tuloksi, kun oikeutta toimeentulotukeen tarkastellaan. Näin tehdään, jos opiskelijalla on oikeus lainan valtiontakaukseen, vaikka hän ei olisi lainaa todellisuudessa nostanutkaan. Asiassa noudatetaan kohtuullisuusharkintaa: ohjeena on, että esimerkiksi alle 18-vuotiailta nuorilta opintolainan nostamista ei edellytetä. (Opas toimeentulotukilain soveltajille 2013.)

Tilanne nykyisin

Suomessa opiskelevan, yksin asuvan korkeakouluopiskelijan opintorahan suuruus on tällä hetkellä 336,76 e/kk (korkeakouluopinnot 1.8.2014 tai sen jälkeen aloittaneet). Asumislisä on 80 % asumismenoista, mutta kuitenkin korkeintaan 201,60 e/kk. Opintolainan valtiontakauksen määrä on 400 e/kk. Nämä rahaerät ovat toimeentulotukilaskelman tulopuolella.

Toimeentulotukilaskelman menopuolella on toimeentulotuen perusosa, yksin asuvalla 485,50 e/kk. Sillä on tarkoitus kattaa esimerkiksi jokapäiväiset ravintomenot, vaatemenot, paikallisliikenteen maksut ja puhelimen käyttö. Lisäksi menopuolella huomioidaan tarpeelliset asumismenot.

Oikeus perustoimeentulotukeen muodostuu, jos edellä mainittujen tulojen määrä on pienempi kuin menojen määrä.

Kuviossa 1 on tarkasteltu korkeakouluopiskelijalle maksettavan perustoimeentulotuen laskennallista määrää suhteessa opiskelijan asumismenoihin. Laskelmassa oletetaan, että opiskelijalla ei ole muita tuloja opintoetuuksien lisäksi eikä muita toimeentulotuessa huomioitavia menoja perusosan ja asumismenojen lisäksi.

Noin 460 euron kuukausittaiset asumismenot tuovat nykylainsäädännön mukaan korkeakouluopiskelijalle oikeuden toimeentulotukeen. Toimeentulotuesta ei toki makseta rajattoman suuria asumismenoja ilman erityistä syytä. Esimerkiksi Helsingin sosiaali- ja terveysviraston suositus yksin asuvan kohtuullisesta vuokratasosta toimeentulotukea myönnettäessä on 675 euroa kuukaudessa (Toimeentulotuella huomioon otettavat asumismenot 2015).

 

 

Kuvio 1. Yksin asuvan korkeakouluopiskelijan laskennallinen oikeus toimeentulotukeen nykytilanteessa.

160606 Ahola-kuvio1 (2)

Ei ole kovinkaan harvinaista, että opiskelijan asumismenot ylittävät 460 euroa kuukaudessa. Huhtikuussa 2016 opintotuen asumislisää saaneista, kotimaassa opiskelevista korkeakouluopiskelijoista noin 65 prosenttia asui päävuokralaisena ja heistä edelleen noin 30 prosentilla asumismenot olivat vähintään 460 euroa. Opiskelija-asunnossa asui noin 30 prosenttia korkeakouluopiskelijoista ja heistäkin hieman yli kuudella prosentilla asumismenot olivat vähintään 460 euroa. (Laskelma Kelan tilastointirekistereistä.)

Edellä esitelty tilanne opiskelijoiden laskennallisesta oikeudesta toimeentulotukeen on yksinkertaistus, sillä käytännössä monet opiskelijat työskentelevät esimerkiksi kesällä, ja nämä kesätyösäästöt katsotaan tuloksi toimeentulotuessa. Myös erilaiset rahalliset avustukset vanhemmilta ja muilta tahoilta huomioidaan tulona toimeentulotuessa.

Vuodelta 2012 olevasta rekisteriaineistosta (ks. Ahola 2015) selviää, että toimeentulotukea sai opintorahan tai asumislisän kanssa päällekkäin saman kuukauden aikana keskimäärin viisi prosenttia kaikista niistä kotitalouksista, joissa oli ainakin yksi opintorahaa tai asumislisää saava henkilö. Lukumääräisesti puhutaan noin 10 000 kotitaloudesta. Tarkastelussa eivät ole mukana kesäkuukaudet eli kesä-, heinä- ja elokuu, sillä silloin on oppilaitosten kesälomakausi.

Keskimäärin toimeentulotukea maksettiin näissä kotitalouksissa 324 euroa henkilöä kohti kuukaudessa.

Jos tarkastellaan vain yksin asuvia korkeakouluopiskelijoita, toimeentulotukea saavien osuus oli hieman yli prosentti kaikista opiskelijoista ja keskimäärin maksettu toimeentulotuki oli 487 euroa kuukaudessa.

Vertailukohtana ovat kaikkia kotitalouksia, ei vain opiskelijakotitalouksia, koskevat luvut samasta aineistosta: neljä prosenttia kaikista kotitalouksista sai toimeentulotukea, ja keskimäärin toimeentulotuki oli 337 euroa kotitalouden henkilöä kohti. Kaikkia kotitalouksia koskevissa analyyseissa olivat mukana myös kesäkuukaudet.

Hallituksen suunnitelmissa opintorahan pienentäminen ja opintolainan korottaminen

Huhtikuussa 2016 hallitus sopi kehysriihessä, että syyslukukaudesta 2017 lähtien korkea-asteen opintoraha laskee samalle tasolle toisen asteen opintorahan kanssa eli 250,28 euroon kuukaudessa. Samaan aikaan opintolainan valtiontakauksen määrä nousee Suomessa opiskelevalla 650 euroon kuukaudessa.

Syksyn 2016 budjettiriiheen mennessä valmistellaan myös esitys opiskelijoiden siirtämisestä yleisen asumistuen piiriin. (Julkisen talouden suunnitelma vuosille 2017–2019.)

Kun asumisen tukeen suunnitellut muutokset jätetään huomiotta, esimerkkiopiskelijan tilanne muuttuu nykytilanteeseen verrattuna siten, että laskennallinen oikeus toimeentulotukeen alkaa vasta noin 620 euron asumismenojen kohdalla (kuvio 2).

Tämä asumismenojen raja ylittyi noin viidellä prosentilla vuoden 2016 huhtikuussa asumislisää saaneista korkeakouluopiskelijoista, jotka asuivat päävuokralaisina. Opiskelija-asunnossa asuvien opiskelijoiden kohdalla raja ylittyi vain muutamalla.

 

Kuvio 2. Yksin asuvan korkeakouluopiskelijan laskennallinen oikeus toimeentulotukeen, jos kehysriihessä suunniteltu opintorahan pienennys ja opintolainan korotus toteutuvat (vaaleansininen viiva). Vertailukohtana nykytilanne (tummansininen viiva).

160606 Ahola-kuvio2 (2)

 

SISU-mikrosimulointimallilla (ks. lisätietoja mallista Tilastokeskuksen verkkosivuilta) saadaan arvio, että hallituksen kaavailemat muutokset opintotukeen pienentäisivät toimeentulotukimenoja vuositasolla jopa yli 40 miljoonaa euroa.

Arvio on karkea johtuen esimerkiksi toimeentulotuen alikäytön vaikutuksen huomioinnin hankaluudesta. Joka tapauksessa opintotuen muuttaminen lainapainotteisemmaksi tuottaa siis säästöjä paitsi pienentyvinä opintotukimenoina myös selvästi vähenevien toimeentulotukimenojen kautta.

Mitä jos opintolainaa ei tulkittaisikaan toimeentulotukea hakevan opiskelijan tuloksi?

Jos opintolainaa ei pidettäisi lainkaan toimeentulotuessa tulona, yksin asuvalla korkeakouluopiskelijalla olisi asumismenojen määrästä riippumatta oikeus toimeentulotukeen, jos hänellä ei ole muita tuloja. Tätä havainnollistetaan kuviossa 3.

On toki selvää, että jos opintolainaa ei enää huomioitaisi tulona toimeentulotuessa, toimeentulotukikustannukset kasvaisivat huomattavasti. SISU-mikrosimulointimallilla lasketun arvion mukaan lisäys toimeentulotukimenoihin olisi vuositasolla noin 140 miljoonaa euroa – jälleen arvio on toki melko karkea.

 

Kuvio 3. Yksin asuvan korkeakouluopiskelijan laskennallinen oikeus toimeentulotukeen, jos opintolainaa ei tulkittaisi tuloksi toimeentulotuessa (vihreä viiva). Vertailukohtana nykytilanne (tummansininen viiva) ja tilanne, jos kehysriihessä suunnitellut muutokset opintorahaan ja opintolainaan toteutuvat (vaaleansininen viiva).

160606 Ahola-kuvio3 (2)

 

Jos opintolainaa ei katsottaisi tuloksi toimeentulotuessa, on selvää, että opintolainajärjestelmän funktio muuttuisi ainakin osittain: opintolainaa ei enää tarvitsisi ottaa saadakseen itselleen lain takaaman vähimmäistoimeentulon, vaan kyseessä olisi ylimääräinen raha minimitoimeentulon päälle.

Olisiko tämä oikeudenmukaista? Utopistista se ainakin lienee.

 

Elina Ahola
tutkija, Kela
etunimi.sukunimi@kela.fi

 

Lähteet

Ahola E. Kaikki tuet yhdeltä luukulta? Kelan eri etuuksien ja toimeentulotuen eri lajien saamisen päällekkäisyys vuoden 2012 aineiston perusteella. Helsinki: Kela, Työpapereita 84, 2015.

Julkisen talouden suunnitelma vuosille 2017–2019. Valtiovarainministeriö 14.4.2016. Saatavissa: <http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/julkisen-talouden-suunnitelma-vuosille-2017-2020-hyvaksytty>.

Opas toimeentulotukilain soveltajille. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 4, 2013.

Toimeentulotuella huomioon otettavat asumismenot. Helsingin kaupunki. Saatavissa: <http://www.hel.fi/www/Helsinki/fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/sosiaalinen-tuki-ja-toimeentulo/toimeentulotuki/asumismenot>. Päivitetty 16.3.2015.

3 ajatusta “Opiskelijat toimeentulotuen saajina – nyt, tulevaisuudessa ja utopiassa?”:sta

  1. Sanotaan, että asumisen tuki valuu pääosiin vuokriin ja tontin hintaan. Siksi on yhteiskuntapoliittisesti ”perverssiä” tukea laajojen kansanosien asumista vieläpä osin satunnaisesti kuten mm. Helsinki tekee koska oikeus jollain tavalla tuettuun asumiseen on laaja ja reitit monet. Tilanne vastaa sitä, että kaupunki myöntäisi ruokakaupan ostositoumuksen puolelle väestöstään vaikka kyse on tasa-arvoisen yhteisön normaalista keskinäisestä vaihdannasta. – Samaan aikaan kaupunki pyrkii kuitenkin maksimoimaan tonttiensa arvon ja vuokrat silloin ja kanavin.

    Opiskelija-asumisen tuki on siten perusteltua, että se osuu yksilön elämän tärkeään taitekohtaan auttaen elämänvaihetta joka on koko taloudelle ja yhteiskunnan kokonaiskehitykselle merkityksellinen. Opikelija-asumisen tuki on myös tasa-arvoinen eikä vääristä yleisiä asuntomarkkinoita koska asumisoikeus perustuu opiskeluun ja tuki on määräaikainen.

    Opikelijapaikkakunnilla vuokra-asuntojen kysynnästä merkittävä osa tulee opiskelijolta, jotka sitten mahdollisesti tarvitsevat toimeentulotukea vuokriinsa, joiden taso kysynnän johdosta pysyy korkealla mikä vaikuttaa yleiseen asumisen tuen tarpeeseen ja ylläpitää korkeita tontinhintoja.

    Koska asumisen tuen vaikutukset ovat diffuusit eikö olisi järkevintä kohdistaa tuki sellaiseen asumiseen, missä yksilön hyödyt ovat selvät ja pysyvät vääristymiset minimoituvat? Esimerkiksi Helsingin olisi syytä aidosti profiloitua Yliopiston kaupunkina myöntämällä mielellään yli tarpeen tontteja opiskelija-asunnoille, lainoittamalla asuntojen rakentamista ja sijoittamalla tontit korkeintaan spåralinjojen ulottuviin jotta aktiivi luova intelligentsia voisi verkostoitua tehokkaasti kantakaupungissa ja yliopistolla.

  2. Laskelmissa tukeudutaan siihen ideaalitilanteeseen, että opiskelija saa maksimaaliset opiskelijan tuet. Tilanne muuttuukin kiinnostavasti, jos opiskelija ei saakaan opiskelija tukia. Tällainen tilanne tulee eteen helpostikin eli jos opintomenestys ei ole riittävä niin kaikki opintotuuden lajit tippuvat pois ja tilanne astuu vain yleinen asumistuki. Samoin jos opiskelijalla on maksuhäiriömerkintä niin opintolainaa ei myönnetä. Näissä tapauksissa toimeentulotuen käyttö nousee huimasti ja tilanne on itseasiassa edullisempi kuin sellaisella joka on oikeutettu opintoetuuksiin. Jos opiskelija opiskelee käytännössä toimeentulotuen varassa hänelle ei kerry takaisin maksettavaa opintolainaa. Myöskään häneltä ei kulu opintotukikuukaudet ja opintojen etenemisen ripeydestä ei tarvitse välittää. Näin ollen tullaankin lopputulemaan, että toimeentulotuki kannustaa siihen että oikeutta opintoetuuksiin ei ole. Onko tämä järkevää ?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *