Kohti syvempää tulkintaa: kokemuksia monimenetelmällisestä tutkimuksesta

Kun tutkimuksen kohteena on laaja ja kompleksinen ilmiö, pidetään tärkeänä, että tutkimusasetelma on monitieteinen ja -näkökulmainen. Tavanomainen tapa toteuttaa suuri tutkimuskokonaisuus on pilkkoa se työpaketeiksi. Ositetussa tutkimustehtävässä jokainen toimija tuottaa tehokkaasti tietoa omasta näkökulmastaan ja erityisalaistaan. Haaste kuitenkin on, tuottaako tämäntyyppinen työtapa aidosti laaja-alaisen ja syvällisen ymmärryksen tutkittavasta ilmiöstä.

Yksi vaihtoehto on rakentaa tutkimusasetelma lähtökohtaisesti vastaamaan monimenetelmällisesti (ks. Greene 2007; Creswell 2011; Teddlie & Tashakkori 2009; 2011) yhteisiin tutkimuskysymyksiin. Monien tutkijatahojen muodostamien konsortioiden monimenetelmällisiä ratkaisuja ei ole juurikaan pohdittu.

Monimenetelmällisyys (mixed method /multimethod) on tällä hetkellä suosittua, ja termiä saatetaan käyttää varsin pinnallisesti (Watkins & Gioija 2015). Termin väljälle soveltamiselle antaa myös mahdollisuudet se, että monimenetelmällisyyden muotoja on monia ja termi kääntyy suomeksi erittäin huonosti: esimerkiksi erilaisten laadullisten aineistojen ja analyysitapojen yhdistämistä kutsutaan monimenetelmällisyydeksi (multimethod, ks. Cresswell 2015). Usein moni-/seka-/yhdistelmämenetelmällisyys (mixed method) mielletään kvalitatiivisten ja kvantitatiivisten aineistojen yhdistämiseksi (ks. Journal of Mixed Methods Research). Toisaalta keskustelussa voi painottua enemmän metodologinen näkökulma ja tutkimusorientaatio, toisaalta praktisempi metodikeskustelu. Käsitteille tarvittaisiinkin osuvat suomenkieliset nimet!

Monimenetelmällinen tutkimusasetelma

Tässä esittämämme kokemukset perustuvat Kelan työhönkuntoutuksen arviointitutkimukseen (Seppänen-Järvelä 2014; Seppänen-Järvelä ym. 2015a ja b).  Mielenkiintoista on, että monimenetelmällisyys tutkimusotteena onkin lähtenyt juuri arviointitutkimuksen parista (Greene ym. 1989). Tutkimuksemme, joka koostui neljän[1] tutkijatahon konsortiosta, kohdistui kuntoutusmallin toimivuuteen, hyötyihin ja vaikutuksiin. Jokaisella tutkijataholla oli oma tutkimussuunnitelmansa, joka perustui tutkimuskokonaisuuden yhteiseen yleissuunnitelmaan, jossa oli määritelty yhteiset tutkimuskysymykset. Kukin tutkijataho tarkensi aineistojen keruun toteutuksen omassa suunnitelmassaan.

Tutkimuksessa toteutettiin asetelmallinen aineistojen yhdistäminen[2], joka oli tutkimukseen suunniteltu menetelmällinen valinta. Tyypillisesti tärkein argumentti monimenetelmällisen lähestymistavan soveltamiseen on triangulaatio, jolla tavoitellaan tutkimukselle vahvempaa luotettavuutta. Muita perusteluita ovat esimerkiksi menetelmien komplementaarisuus tai mahdollisuus laajentaa tutkimusalueen laajuutta (Greene ym. 1989). Tässä tutkimuksessa triangulaation rinnalla merkittävä syy oli tutkittavan ilmiön luonne. Ymmärsimme kuntoutuksen kompleksisena sosiaalisena interventiona. Tällöin kuntoutumisen tulokset ja vaikutukset syntyivät siitä, kuinka kuntoutusinterventio toimi suhteessa kompleksisen systeemin muiden komponenttien ja alasysteemeiden (esim. työterveyshuolto) kanssa. Moninäkökulmaisen ja -menetelmällisen aineiston avulla tuotettiin tietoa siitä, kuinka kuntoutuksen ja kuntoutumisen prosessit ja mekanismit toimivat.

Tämän tutkimuksen monimenetelmällisyyden perusta oli yhteiset arviointikohteet, jotka liittivät yhteen neljä arviointinäkökulmaa (kuntoutuja, työnantaja, työterveyshuolto ja kuntoutuksen palveluntuottaja). Tämäntyyppistä lähtökohtaa, jossa paradigmaattisen pluralismin hengessä tutkimuksessa käytettävät menetelmät määrittyvät ensisijaisesti tutkimustehtävän mukaan, pidetään olennaisena monimenetelmällisessä tutkimusotteessa. Tämän lisäksi tutkimusprosessin iteratiivista luonnetta ja aineistojen aitoa vuorovaikutuksellisuutta sekä kokonaisvaltaista ajattelutapaa, jolla pyritään ilmiön parempaan ymmärtämiseen, pidetään tutkimusotteelle leimallisena. (ks. Seppänen-Järvelä ym. 2015a)

Monimenetelmälliset aineistot

Tutkimuksen monimenetelmällisyys (mixed-method) rakentui kyselyaineistojen perustalle. Aineistoon sisältyi ennen ja jälkeen kuntoutuksen kerättynä 450 kuntoutujan lomaketta, 337 esimiehen ja 253 työterveyshuollon edustajan kyselylomaketta, 2 211 henkilöstökyselyn lomaketta, 10 henkilöstöasiantuntijan haastattelua, 18 työterveyshuollon ryhmähaastattelua sekä 20 kuntoutuksen toteuttajan ryhmäkeskustelua ja kyselylomaketta.

Tutkimuksen osana ollut, 11 kuntoutujaa käsittävä tapaustutkimusosio rakentui puolestaan pääosin laadullisten aineistojen perustalle (multi-method). Siinä yhteensulautettiin 33 haastattelua (kuntoutuja, esimiehen ja työterveyshuollon edustaja), 11 kuntoutuksen palveluntuottajan ryhmähaastattelua, 660 sivua asiakirja-aineistoa ja kuntoutujan kyselylomakkeita 23 kappaletta.

Monimenetelmällinen analyysi

Kriittinen tekijä tutkimuksen onnistumiseen oli yhteisen tutkimuskohteen ja tutkimuskysymysten lisäksi päätös raportoida tulokset aidosti monimenetelmällisesti. Tulokset esitettiin tutkimuskysymysten mukaan, ei eri tutkijatahojen keräämien ”omien” aineistojen mukaan. Tämä päätös mahdollisti aidon monimenetelmällisen aineistoanalyysin ja tulosten tulkinnan.

Moniaineistoisessa ja -näkökulmaisessa analyysissä hyödynnettiin verkkopohjaista alustaa (Google Drive), joka mahdollisti monipaikkaisen ja samanaikaisen kirjoittamisen. Analyysi eteni prosessimaisesti siten, että kukin tutkijataho analysoi vastuullaan olleet aineistot. Tarkastelu aloitettiin arviointikohteittain kyselyaineistojen tuloksista ja monimenetelmällisyys rakentuikin survey-aineistojen perustalle. Kyselyaineistojen yhteyteen tuotiin sekä kyselyjen avovastausten että haastattelu- ja työpaja-aineistojen laadullinen sisällönanalyysi. Koko tutkijaryhmä kävi prosessin eri vaiheissa kiinteää yhteistä analyyttistä arviointikeskustelua, joka tiivistyi pohdinnassa, johtopäätöksissä ja suosituksissa.

Tapaustutkimuksen aineistojen analyysi aloitettiin tapauskohtaisilla kuvauksilla siten, että tutkijat lukivat tekemiensä haastattelujen litteraatiot ja etsivät tutkimuskysymysten kannalta merkityksellisiä sisältöjä. Myös asiakirja-aineistosta sekä kuntoutujan alku- ja loppukyselyistä sisällöt vietiin haastatteluaineistojen rinnalle. Analyysiä jatkettiin tapausten välisellä vertailulla hyödyntämällä QCA-metodia (Qualitative Comparative Method), jossa useat erilaiset tekijät voivat muodostaa kausaalisen yhdistelmän, joka johtaa tiettyyn lopputulokseen. Tapaustutkimuksen analyysin ja tulkinnan syveneminen tapahtui ennen kaikkea moninäkökulmaisuuden kautta. Analyysi eteni prosessimaisesti siten, että erinäkökulmaiset aineistot ”ruokkivat” toisiaan ja avasivat sellaisia tulkinnallisia näköaloja, joita ei olisi muutoin syntynyt. Tapausten ajallisesti etenevä tarinallinen luonne alkoi nousta esille.

Haasteita ja mahdollisuuksia

Aineistojen vahva yhteensulauttaminen mahdollisti syvällisen analyysin ja tulkinnan sekä samalla ”pakotti” tai vei tutkijaryhmän tiiviiseen prosessimaiseen yhteistyöskentelyyn. Edellytys tämäntyyppiseen toteutukseen oli monipaikkaisesti sijoittuneessa tutkijaryhmässä ensinnäkin videoneuvotteluna toteutetut kokoukset. Lisäksi monimenetelmällisessä ja -tahoisessa tieteellisessä kirjoittamisessa käytimme myös värikoodeja eli jokaisella tutkijataholla oli sovittu oma fonttiväri. Yhteinen keskeneräisyyksien kirjoittaminen reaaliaikaisella alustalla ”lähti lentoon”, kun riittävän moni tutkija oli siihen varsin nopeasti valmis (kriittinen massa) ja saivat koko ryhmän mukaansa.

Havaitsimme, että monen tutkijatahon moniaineistoinen, monimenetelmällinen tutkimuksen toteutus oli haasteellista, mutta mahdollista. Onnistumisen edellytys oli myös tutkimuksen osallistava johtamistapa ja tutkimusyhteistyön koordinointi sekä viestintä. Vaikka tämäntyyppinen vahva, monia aineistoja yhteen sulauttava analyysi ei olisi ollut mahdollista ilman verkkopohjaista sovellusta, pidämme tärkeänä kasvokkain tapahtuvaa työskentelyä erityisesti johtopäätösten pohdinnassa.

Monitieteisen ja -tahoisen tutkijaryhmän työhön vaikuttivat myös nykyiset työelämän turbulenssit sekä kohdeorganisaatioissa että tutkijoiden taustaorganisaatioissa. Tutkijaryhmä oppi työskentelemään yhdessä, ja työnjako hienojakoistui. Luottamuksellinen ja luova yhteinen analyyttinen työskentely tuotti parhaimmillaan parempaa ilmiön yhteistä ymmärrystä. Totesimme myös, että toisaalta verkostoapparaatti oli todella herkkä, ja toisaalta siinä oli yllättävää turbulenssin kestävyyttä.

 

Riitta Seppänen-Järvelä
Johtava tutkija
Kela
etunimi.sukunimi@kela.fi

Pirjo Juvonen-Posti
Vanhempi asiantuntija
Työterveyslaitos
etunimi.sukunimi@ttl.fi

 

Lähteet

Greene, J. & Caracelli, V. (1997) (Eds.), Advances in mixed-method evaluation: The challenges and benefits of integrating diverse paradigms: New directions for evaluation, 74. San Francisco: Josey-Bass.

Greene, J. (2007). Mixed methods in social inquiry. San Francisco: Josey-Bass.

Creswell, J. (2011). Controversies in mixed methods research. Teoksessa Denzin, N. & Lincoln, Y., (Ed.), Qualitative research handbook. Thousand Oaks, CA: Sage: 269-283.

Cresswell, J. (2015). A concise introduction to mixed methods research. Los Angeles (CA): Sage.

Creswell, J. & Plano Clark, V. (2011). Designing and conducting mixed methods research. Thousand Oaks, CA: Sage.

Johnson, B., Onwuegbuzie, A. & Turner, L. (2007). Towards a definitions of mixed methods research. Journal of Mixed Method Research, 1(2), 112-133.

Journal of mixed methods research. Haettu sivulta http://mmr.sagepub.com/

Seppänen-Järvelä, R. (2014). (toim.) Kuntoutuksen yhteistoiminta osaksi työn arkea. Arviointitutkimus työhönkuntoutuksen kehittämishankkeen toisesta vaiheesta. Helsinki: Kela, Sosiaali- ja terveysturvan selosteita 82.

Seppänen-Järvelä, R., Aalto, A-M., Juvonen-Posti, P., Laaksonen, M. & Tuusa, M. (2015a). (toim.) Yksilöllisesti räätälöity ja työhön kytketty. Kelan työhönkuntoutuksen kehittämishankkeen arviointitutkimus. Helsinki: Kela, Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 139.

Seppänen-Järvelä, R., Syrjä, V., Juvonen-Posti, P., Pesonen, S., & Laaksonen, M., Tuusa, M., Savinainen, M. & Henriksson, M. (2015b). Yhteistoimintaa ja yksilöllisiä valintoja kuntoutumisen polulla. Helsinki: Kela, Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 141.

Teddlie, C. & Tashakkori, A. (2009). Foundations of mixed methods research. Integrating quantitative and qualitative approaches in the social and behavioral sciences. Thousand Oaks, CA: Sage.

Teddlie, C. & Tashakkori, A. (2011). Mixed methods research. Contemporary issues in an emerging field. Teoksessa Denzin, N. & Lincoln, Y. (Eds.) Qualitative research handbook. Thousand Oaks, CA: Sage, 2011: 285–299.

Watkins, D. & Gioija, D. (2015). Mixed method research. Oxford: Oxford University Press.

 

Alaviitteet

[1] Kelan tutkimuksen lisäksi mukana olivat Työterveyslaitos, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Kuntoutussäätiö.

[2] Suostumukset aineistojen yhdistämiseen oli hankittu tutkimukseen osallistuneilta.

Ajatus “Kohti syvempää tulkintaa: kokemuksia monimenetelmällisestä tutkimuksesta”:sta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *