Voiko nuorille maksaa vastikkeetonta rahaa?

Määritelmällisesti perustulo on etuus, joka maksetaan säännöllisin väliajoin kaikille yhteiskunnan jäsenille henkilökohtaisesti ilman ehtoja ja tarveharkintaa (BIEN). Yleensä kuitenkin ajatellaan, että kriteerinä olisi myös täysi-ikäisyys, vaikka alaikäisetkin sisällyttäviä malleja on esitetty. Joissain malleissa nuorille haluttaisiin maksaa etuutta vähemmän kuin muille ryhmille.

Yksi perustulokokeilun koeasetelmaan liittyvistä keskeisimmistä kysymyksistä on, mitä ryhmiä kokeiluun halutaan mukaan. Tulosten yleistettävyyden lisäksi kysymys on myös siitä, voidaanko tiettyjen erityisryhmien sosiaaliturvaa muuttaa merkittävällä tavalla nykyisestä tietämättä, millaisia vaikutuksia muutoksella tulisi olemaan kyseisten ryhmien asemaan. Kysymys nousee esille pohdittaessa ennen muuta sitä, tulisiko nuoret ottaa mukaan perustulokokeiluun.

Taloudellisesti tarkasteltuna nykyisen perusturvan (n. 560 €/kk) tasoinen perustulo olisi merkittävä tulonsiirto etenkin 18–20-vuotiaille, mutta myös opiskelijat hyötyisivät siitä merkittävästi (Kannas & Kärkkäinen 2014, 12). Kriittisissä puheenvuoroissa lisääntyvien tulonsiirtojen on kuitenkin nähty aiheuttavan nuorten syrjäytymistä.

Syrjäytyminen – monitulkintainen käsite

Tutkittaessa syrjäytymistä olisi määriteltävä yksiselitteisesti, mitä syrjäytymisellä tarkoitetaan, jotta vältyttäisiin syrjäytymisdiskurssiin liittyviltä ongelmilta. Syrjäytymispuheen on katsottu esimerkiksi syyllistävän ihmisiä tilanteestaan ja kuvaavan ihmisiä passiivisina yksilöinä (Helne 2002). Syrjäytymiskäsitteen monitulkintaisuudesta huolimatta ilmiön tutkiminen perustulokokeilun yhteydessä on kuitenkin aiheellista. Myös Juha Sipilän hallitus on linjannut toimeksiannossaan, että perustulon tulisi lisätä sosiaaliturvan osallistavuutta, mikä korostaa tarvetta perustulon ja osallisuuden välisen suhteen tutkimiselle.

Yksi perustulon osallisuusvaikutusten mittaamisen perusedellytys on, että syrjäytymiselle määritellään tarkat mittarit. Lähtökohtana voi olla syrjäytymisen tulkitseminen taloudellisesti ja sosiaalisesti ongelmalliseksi tilanteeksi, josta nouseminen on muodostunut hankalaksi (SVT 2009). Taloudellisesti ja sosiaalisesti ongelmallisia olosuhteita voitaisiin tarkentaa esimerkiksi hyödyntämällä yleisiä EU-indikaattoreita, kuten pienituloisuutta, työmarkkina-asemaa, työhistoriaa, koulutusta, terveyttä, asuinoloja, sosiaalisia suhteita, velkaantuneisuutta ja elinympäristöä. Osaa näistä mittareista hyödynnettiin myös Pohjois-Amerikassa 1960–1980-luvuilla toteutetuissa negatiivisen tuloveron kenttäkokeissa.

Syrjäyttäisikö perustulo nuoret?

Nuoret on perinteisesti ollut keskeisin ryhmä, jonka syrjäytymistä on haluttu ehkäistä sosiaaliturvan vastikkeellisuudella, eli käytännössä usein aktivointitoimenpiteiden avulla. Viimeisin laajamittaisempi nuoriin kohdistunut aktivointihanke on ollut nuorisotakuu, jonka tulokset ovat kuitenkin jääneet odotettua vähäisemmiksi (Hämäläinen, Hämäläinen & Tuomala 2014). Tämä ei sinänsä ole yllättävää, sillä kansainvälisten tutkimusten perusteella nuoriin kohdistettujen aktivointitoimenpiteiden ei ole katsottu olevan erityisen tehokkaita (Card, Kluve & Weber 2010, 3). Perustulo olisi aktivoinnin näkökulmasta merkittävä uudistus, sillä vastikkeeton etuus tarkoittaisi lähtökohtaisesti mahdollisuutta kieltäytyä aktivointitoimenpiteistä ilman sanktiouhkaa.

Perustulokeskustelussa onkin kannettu huolta siitä, kuinka vastikkeeton raha vaikuttaisi erityisesti koulutuksen ja työelämän ulkopuolella oleviin nuoriin (ns. NEET-nuoret, Not in Employment, Education or Training). Koulutuksen ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevia 16–29-vuotiaita ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa oli Suomessa vuoden 2013 työssäkäyntitilaston mukaan noin 45 000 (Määttä & Määttä 2015, 5). Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki 45 000 nuorta olisivat automaattisesti syrjäytymisvaarassa, vaikka tällaisiakin tulkintoja usein tehdään (Larja 2013).

Perustulon vastustajat ajattelevat usein, että perustulo olisi syrjäytymisraha, joka hylkäisi vastikkeellisuuteen liitetyn vastuunkannon heikompiosaisista (esim. Kopra 2007, 88–89). Huolta nuorten syrjäytymisestä on kannettu kuitenkin myös perustulon kannattajien keskuudessa ja esimerkiksi vihreät (2014) ovat esittäneet, että alle 25-vuotiaille perustuloa voitaisiin maksaa sillä reunaehdolla, että nuori opiskelee tai käy töissä. Työelämän ja opiskelun ulkopuolella olevat nuoret voisivat kuitenkin vihreiden mallissa ansaita oikeuden perustuloon nykyisten aktivointitoimenpiteiden kautta.

Myös yhteiskuntapolitiikan professori Heikki Hiilamo (Suomenmaa 20.1.2015) on esittänyt, että perustulokokeilussa perustulon tulisi olla osittain vastikkeellista. Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret voitaisiin hänen mukaansa velvoittaa osallistumaan opiskeluun tai muuhun toimintaan.

Oman perustulomallinsa kehittänyt maineikas brittiläinen ajatushautomo Royal Society of Arts (RSA) on puolestaan esittänyt (Painter & Thoung 2015, 20), että 18–25-vuotiaat tulisi velvoittaa allekirjoittamaan moraalinen sopimus, jossa nuoret lupautuvat osallistumaan yhteiskuntaan työnteon, yrittämisen, opiskelun tai hoivan kautta. Sopimusta ei kuitenkaan valvottaisi mitenkään, eikä siihen liitettäisi myöskään sanktioita. Ajatus muistuttaa nykyiseen aktivointiin kytkeytyvää sopimuksellisuutta, joka näkyy käytännössä työttömien aktivointi- ja työllistymissuunnitelmien muodossa.

Auttavatko sanktiot?

Nykyisiin aktivointitoimenpiteisiin velvoitetaan viime kädessä sosiaaliturvan sanktioiden uhalla. On kuitenkin mahdollista, että sanktioiden avulla ei välttämättä pystytä ohjaamaan nuorten käyttäytymistä haluttuun suuntaan. Alle 25-vuotiaita toimeentulotuen saajia käsitelleessä tutkimuksessa (Palola, Hannikainen-Ingman & Karjalainen 2012) sanktioilla ei katsottu olevan vaikutusta nuorten koulutukseen hakeutumiseen. Suurimmaksi esteeksi nuorten koulutukseen ja työhön hakeutumiselle arvioitiin todellisten työllisyys- ja koulutusmahdollisuuksien puute. Tuoreen tutkimuksen (Pyöriä & Ojala 2016) mukaan työn merkitys vaikuttaisi olevan suuri myös y-sukupolven (15–29-vuotiaat) keskuudessa, joten nuorten vetäytyminen työmarkkinoilta ei ole todennäköisesti perustulon suurimpia uhkakuvia.

Kun pohditaan, kuinka nuorten käyttäytymistä voitaisiin ohjata siihen suuntaan, että se lisäisi yhteiskunnan koheesiota, on samalla tiedostettava, että myös taloudellinen tilanne ja yhteiskunnan rakenteet luovat omat rajoitteensa ja mahdollisuutensa osallisuuden kokemuksen kehittymiselle. 1990-luvun laman lapsien nykytilanteesta on piirtynyt rekisteriaineistoihin perustuneessa tutkimuksessa (Paananen ym. 2012) synkkä kuva. Vuonna 1987 syntyneen sukupolven keskuudessa on havaittu esiintyvän poikkeuksellisen paljon rikollisuutta, mielenterveysongelmia ja vähäistä kouluttautumista.

Voisiko perustulo parantaa nuorten asemaa?

Perustulon on uskottu nuorten syrjäyttämisen sijaan myös parantavan heidän asemaansa. Ilpo Lahtinen (1992, 100–103) on arvioinut, että perustulo olisi vastaus nuorten taloudelliseen epäitsenäisyyteen ja lisäisi tasa-arvoa eri perhetaustoista tulevien nuorten välillä. Lahtinen katsoo, että perustulo tekisi kouluttautumisesta entistä houkuttelevamman ratkaisun nuorille. Hän ei ymmärräkään, miksi kouluttautumista tuetaan vähemmän kuin toimeentulotuen tai työttömyyskorvauksen varassa elämistä, vaikka yhteiskunta hyötyy ihmisten kouluttautumisesta.

Myös opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen on nostanut esille huolen opiskelijoiden toimeentulon riittävyydestä esittäessään opiskelijoiden ottamista mukaan perustulokokeiluun (OKM 18.2.2016). Kelan tuoreen tilastokatsauksen (Kela 25.2.2016) mukaan opintoraha hupeneekin nykyisin yhä useammalla opiskelijalla vuokranmaksuun. Opiskelijaliikkeen keskuudessa perustuloon suhtaudutaan myönteisesti ja sen katsotaan vastaavan nykyistä sosiaaliturvajärjestelmää paremmin työelämän vaatimuksiin (SYL 2013).

Perustulokokeilua varten haastatellut työllisyystoimijat uskoivat (Kurvinen 2016) perustulon nopeuttavan opiskelua ja valmistumista. Ilpo Lahtisen tavoin katsottiin, että perustulo lisäisi tasa-arvoa opiskelijoiden välillä ja voisi edistää myös nuorten itsenäistymistä.

TE-toimistojen työntekijät arvioivat, että he voisivat keskittyä paremmin nuorten tukemiseen, jos perustulo keventäisi heidän työtaakkaansa. Tämä on ollut yleinen argumentti perustulon puolesta laajemminkin.

Asiantuntijat katsoivat, ettei nykyisessä järjestelmässä ole itse asiassa tekijöitä, jotka estäisivät syrjäytymisen perustulojärjestelmää paremmin. He pitivät kuitenkin tärkeänä sitä, että palvelujärjestelmää kehitettäisiin ja ennen muuta ennaltaehkäiseviin palveluihin ja palveluiden aktiivisempaan tarjoamiseen panostettaisiin. Asiantuntijat pitivät tärkeinä myös palveluiden matalaa kynnystä ja ihmisten vaikutusmahdollisuuksia. Ihmisten mukaan ottamista palveluiden kehittämiseen voi pitää hyvänä ajatuksena, sillä osallisuuden kokemukseen liitetään vahvasti luottamus, sitoutuminen ja kuulluksi tuleminen (Särkela-Kukko 2014; Rouvinen-Wilenius 2014). Mona Särkelä-Kukko (emt., 47) on tuonut esille, että usein osallistettaessa ja aktivoitaessa unohdetaan myös tärkeä omaehtoisuuden periaate.

Johtopäätökset

Perustulokokeilulla halutaan selvittää, olisiko perustulo yksi keino parantaa työllisyyttä. Tästä syystä nuorten mukaan ottaminen voisi olla perusteltua, sillä työttömyys ja sitä kautta köyhyys ovat kiistatta keskeisimpiä syrjäytymiseen johtavia tekijöitä. On myös kiistanalaista väittää, että sosiaaliturvan vastikkeellisuus itsessään ehkäisisi nuorten syrjäytymistä.

Edellä esitetyn perusteella voitaneen kuitenkin todeta, että nuorten ottaminen mukaan perustulokokeiluun ei ole myöskään täysin ongelmatonta. Jos nuoret päädytään ottamaan mukaan kokeiluun, korostaa se joka tapauksessa entisestään tarvetta tutkia perustulon osallisuusvaikutuksia. Selvää lienee myös se, että nuorille tulisi tarjota aktiivisesti palveluita, vaikka toimenpiteisiin osallistuminen ei olisikaan toimeentulon ehtona.

Viime kädessä tämäkin päätös on tietenkin poliittinen valinta.

 

Ville-Veikko Pulkka
tutkija, YTM
Kela

 

Lähteet

Basic Income Earth Network: About basic income. Saatavilla < http://www.basicincome.org/basic-income/>, luettu 29.2.2016.

Card, David, Kluve, Jochen & Weber, Andrea (2010): Active Labor Market Policy Evaluations: A Meta-Analysis. NBER Working Paper No. 16173. Saatavilla <http://www.nber.org/papers/w16173>, luettu 29.2.2016.

Helne, Tuula (2002): Syrjäytymisen yhteiskunta. Helsinki: Stakes, tutkimuksia 123.

Hämäläinen, Kari, Hämäläinen, Ulla & Tuomala, Juha (2014): The labour market impacts of a youth guarantee: lessons for Europe? VATT Working Papers 60. Helsinki: VATT. Saatavilla <https://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/wp60.pdf>, luettu 29.2.2016.

Kannas, Olli & Kärkkäinen, Olli (2014): Perustulomallin analyysi. Muistio. Eduskunnan sisäinen tietopalvelu. Saatavilla < https://www.vihreat.fi/files/liitto/perustulomallin_analyysi%20%282%29_0.pdf>, luettu 29.2.2016.

Kela (25.2.2016): Opintoraha hupenee vuokranmaksuun yhä useammalla opiskelijalla. Tiedote. Saatavilla http://www.kela.fi/ajankohtaista/-/asset_publisher/mHBZ5fHNro4S/content/id/2831565, luettu 29.2.2016.

Kopra, Ville (2007): Perustulo. Kova vai pehmeä paketti? Helsinki: Kalevi Sorsa –säätiö. Saatavilla < http://sorsafoundation.fi/wp-content/uploads/sites/807/2012/07/Kopran-perustuloraportti-lopullinen.pdf>, luettu 29.2.2016.

Kurvinen, Arja (2016): Kooste työllisyystoimijoiden asiantuntijahaastatteluista: Eri perustulomallien vahvuuksia ja heikkouksia työvoimapolitiikan toteutuksen ja työllistymisen tukemisen kannalta. Itä-Suomen yliopisto.

Lahtinen, Ilpo (1992): Perustulo. Kansalaisen palkka. Helsinki: Hanki ja jää.

Larja, Liisa (2013): Nuorten elinoloja ei voi kuvata pelkän työttömyysasteen avulla. Hyvinvointikatsaus 1/2013. Tilastokeskus. Saatavilla <http://www.stat.fi/artikkelit/2013/art_2013-03-11_002.html?s=0>, luettu 29.2.2016.

Määttä, Mirja & Määttä, Anne (2015): Parempia ratkaisuja koulutuksen ja työn ulkopuolella olevien nuorten tukemiseen. Valtion selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 16/2015. Saatavilla <http://vnk.fi/documents/10616/1456483/VNK+16_2015.pdf/2efb35eb-0f6e-4428-93bf-5998df7d983d>, luettu 29.2.2016.

OKM (18.2.2016): Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen haluaa opiskelijat mukaan perustulokokeiluun. Tiedote. Saatavilla http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2016/02/perustulokokeilu.html?lang=fi, luettu 29.2.2016.

Paananen, Reija, Ristikari, Tiina, Merikukka, Marko, Rämö, Antti & Gissler, Mika (2012): Lasten ja nuorten hyvinvointi Kansallinen syntymäkohortti 1987 -tutkimusaineiston valossa. Raportti 52/2012. Helsinki: THL. Saatavilla <https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/102984/THL_RAPO52_2012_web.pdf>, luettu 29.2.2016.

Painter, Anthony & Thoung, Chris (2015): Power to create. Creative citizen, creative state: the principled and pragmatic case for a Universal Basic Income. Lontoo: RSA. Saatavilla <https://www.thersa.org/discover/publications-and-articles/reports/basic-income/Download>, luettu 29.2.2016.

Palola, Elina, Hannikainen-Ingman, Katri & Karjalainen, Vappu (2012): Nuoret koulutuspudokkaat sosiaalityön asiakkaina. Tapaustutkimus Helsingistä. Raportti 29/2012. Helsinki: THL. Saatavilla <https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90872/URN_ISBN_978-952-245-632-8.pdf>, luettu 29.2.2016.

Pyöriä, Pasi & Ojala, Satu (2016): Turhaa huolta nuorten työhaluttomuudesta. Alustus! Verkkolehti Alusta! Saatavilla <http://alusta.uta.fi/artikkelit/2016/02/23/turhaa-huolta-nuorten-tyoehaluttomuudesta.html>, luettu 29.2.2016.

Rouvinen-Wilenius, Päivi: Kohti osallisuutta – mikä estää, mikä mahdollistaa. Teoksessa Jämsen, Arja & Anne Pyykkönen (toim.): oSallisuuden jäljillä. Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry, Joensuu 2014, 51–68.

Suomenmaa (20.1.2015): ”Toivomme perustulokokeilua hallitusohjelmaan”. Saatavilla http://www.suomenmaa.fi/?app=NeoDirect&com=6/3/1091/1f40650028, luettu 29.2.2016.

SVT (2009): Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu]. ISSN=1795-8121. Pienituloisuus 2009, 5. Pienituloisuuden, köyhyyden ja syrjäytymisen mittareista. Helsinki: Tilastokeskus. Saatavilla <http://www.stat.fi/til/tjt/2009/02/tjt_2009_02_2011-01-26_kat_005_fi.html>, luettu 29.2.2016.

SYL (2013): SYL:n liittokokous: On perustulon aika! Tiedote. Saatavilla http://www.syl.fi/2013/11/30/syln-liittokokous-on-perustulon-aika/, luettu 29.2.2016.

Särkela-Kukko, Mona: Osallisuuden eriarvoisuus ja eriarvoistaminen. Teoksessa Jämsen, Arja & Anne, Pyykkönen (toim.): oSallisuuden jäljillä. Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry, Joensuu 2014, 34–50.

Vihreät (2014): Vihreä perustulomalli. Puoluehallituksen hyväksymä perustulolinjapaperi. Saatavilla https://www.vihreat.fi/perustulomalli2014, luettu 29.2.2016.

3 ajatusta “Voiko nuorille maksaa vastikkeetonta rahaa?”:sta

  1. Perustulo tuskin ainakaan nopeuttaisi opintojen edistymistä, koska kannustinta tähän ei ole. Pikemminkin päinvastoin eli perustulo voisi kannustaa pitämään sapattivuosia kesken opintojen. Reppureissailu perustulolla voi olla useille aika houkutteleva vaihtoehto, koska vaikkapa 600e/kk on aika hyvä raha elellä Aasiassa tai vaikka Etelä-Amerikassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *