Matkakorvauksiin tulossa leikkauksia – 5 % saajista aiheutti 45 % matkakorvauksista

Sairausvakuutuksen matkakorvauksiin esitetään jälleen leikkauksia: yksittäisen matkan omavastuuta esitetään nostettavaksi 16 eurosta 25 euroon ja vuotuista omavastuuta 272 eurosta 300 euroon, ks. hallituksen esityksen luonnos 29.9.2015. On hyvä tietää, millaisia ovat matkakorvausten suurkäyttäjät. Selvitin näitä tietoja rekistereistä.

Matkakorvaukset jakautuvat hyvin epätasaisesti: se 5 % (n. 35 000 henkilöä) korvauksensaajista, joiden tekemistä matkoista maksetut korvaukset vuoden aikana olivat kaikkein suurimmat, aiheutti peräti 45 % korvausmenoista vuonna 2012.

Vastaava tulos on aiemmin ollut esillä myös muiden sairaanhoitokorvausten, lääkekorvausten ja yksityisen sairaanhoidon osalta (ks. Jenni Blomgrenin blogikirjoitus 21.9.2015 sekä Saastamoinen ja Verho 2013). Samankaltainen tulos on todettu myös Oulussa (ks. Hennamari Mikkolan blogikirjoitus 19.5.2015).

Taulukko. Matkakorvausten suurkäyttäjien taustatiedot.

Yli 65-vuotias 51 %
Mies 51 %
Kelan vammaisetuus (vammaistuki tai eläkettä saavan hoitotuki) 50 %
Ylempi erityiskorvausoikeus  lääkekorvauksissa 77 %
Kelan vaikeavammaisten kuntoutus 16 %
Yli 10 päivää vuodeosastohoitoa 47 %
Dialyysipotilas 4 %

 

Matkakorvaukset mielletään usein harvaan asuttujen seutujen etuudeksi, mutta lähes joka kolmas (31 %) ”suurkäyttäjä” oli Helsingin ja Uudenmaan, Pirkanmaan tai Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirien alueelta eli suurten kaupunkien lähiseuduilta. Väestömäärään suhteutettuna toki eniten saajia oli kotoisin harvaan asutuilta alueilta Lapista ja Kainuusta, vähiten pääkaupunkiseudulta. Taustalla voi olla paitsi pitkät matkat myös heikentyneet julkiset liikenneyhteydet, kuten bussiyhteydet. Suuri osa oli pienituloisia.

Lähes kaikilla ”suurkäyttäjillä” oli sairaalahoitoa. Niissä nousi esille etenkin kaksi erikoisalaa: syöpätaudit ja munuaistaudit. Käytännössä tämä tarkoittaa etenkin sädehoitoa ja dialyysia, joihin molempiin liittyy toistuvia käyntejä. Paljon käyntejä liittyy myös Kelan vaikeavammaisten kuntoutukseen, joita saavien osuus suurkäyttäjistä oli melko suuri ottaen huomioon, että sitä saavat vain alle 65-vuotiaat. Sairastavuutta ja avun tarvetta kuvaavat myös vammaistuen saaminen ja lääkkeiden erityiskorvausoikeudet.

Aiemmin on todettu, että suuret sairaanhoitokustannukset eivät niinkään liity korkeaan ikään vaan kuoleman läheisyyteen. Näin on myös matkakorvauksissa: suurimpien matkakorvausten saajista 7 % oli kuollut tarkasteluvuoden ja 17 % seuraavan vuoden loppuun mennessä.

Vain yksi matka voi riittää

Kalleimpaan viiteen prosenttiin voi päätyä jopa yhdellä matkalla – kallein helikopterimatka oli maksanut yli 40 000 euroa. Matkustaja maksaa tästäkin vain normaalin omavastuun. Valtaosalla matkoja oli kuitenkin paljon, jopa satoja. 77 % oli saavuttanut matkakorvausten vuosittaisen omavastuukaton (vähintään 17 yhdensuuntaista matkaa vuodessa).

Terveydenhuollossa puhutaan joskus pyöröovisyndroomasta ja ambulanssirallista tarkoittaen sitä, että esimerkiksi päivystyksestä lähetetään (usein iäkäs) potilas kotiin, josta tämä sitten piakkoin jälleen palaa takaisin. Eniten ambulanssimatkoja oli kahdeksankymppisellä helsinkiläisellä: vähän yli 200. Joko olisi laitoshoidon paikka jo inhimillisyyden nimissä?

Ajatuksena kaikkein kalleimpien matkakulujen selvittämisessä oli se, josko löytyisi jokin yksittäinen asia, jota rationalisoimalla matkakorvauksissa voitaisiin helposti säästää ilman, että kaikkien etuutta tarvitsee leikata. Näin ei kuitenkaan tunnu olevan. Suuret kulut jakautuvat moniin eri ryhmiin: eri kulkuvälineille, eri puolille maata ja erilaisista syistä. Taustalla näyttää olevan vakavia sairauksia tai vammaisuutta, joten korvaukset menevät tarpeeseen. Kun suuri osa ”kalliista” matkustajista on iäkkäitä, ja iäkkäiden määrä tulevina vuosina kasvaa entisestään, on todennäköistä, että nykymallilla matkakustannukset jatkavat edelleen kasvuaan.

Parasta olisi, jos korvauksiin voisi vaikuttaa rakenteellisilla muutoksilla. Järkevintä olisi, että matkoja ja sairaanhoitoa tai kuntoutusta alettaisiin pikkuhiljaa katsoa yhdessä. Sote-uudistus saattaa tuoda tähän muutoksia. Jos johonkin haluaisi kuitenkin puuttua, se voisi olla esimerkiksi kiireellisten helikopterikuljetusten ja ambulanssikuljetusten eli käytännössä pitkälti ensihoidon kustannusten korvaaminen sairausvakuutuksesta. Tai taksimatkojen korvaaminen käytännössä aina maksimitaksahinnalla.

Tutkimusaineistona käytettiin Kelan rekisteritietoja, joihin yhdistettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen hoitoilmoitusrekisteritietoja erikoissairaanhoidon palvelujen käytöstä. Tiedot ovat vuodelta 2012.

Päivi Tillman
tutkija
etunimi.sukunimi@kela.fi

Lähteet:

5 ajatusta “Matkakorvauksiin tulossa leikkauksia – 5 % saajista aiheutti 45 % matkakorvauksista”:sta

  1. Jos omavastuuta vielä nostetaan, kuusessa ollaan! Omat matkani ovat lyhyitä, mutta niitä on usein. Esitetyissä rajoissa joutuisin maksamaan kaiken itse. Suomen terveydenhuoltoko ilmainen – ei, eikä edes edullinen. Taksi sairaalaan 14 euroa (josta siis nytkään ei mitään korvausta), poliklinikkakäynti 39.40, paluu kotiin 15 euroa (eri reitti kuljettajalla). Yksi turha käynti maksoi lähes 70 euroa. Se on kahden viikon ruokarahani. Työkyvyttömyyseläkeläinen, joka ei pysty kävelemään ilman apuvälineitä edes kahta askelta, joutuu kärsimään kaiken nahoissaan. Mitään apua ei saa, koska ei ole pyörätuolissa! En pääse avaamaan ovea, jos joku tulisikin joskus käymään. En pääse kauppaan. En pääse apteekkiin… Mitä vielä? Hoitojonossa olen vihoviimeisenä, jopa 84-vuotias monisairas dementikko on minua edellä.
    Eikö olisi helpointa antaa suoraan syanidipilleri eikä kiusata meitä turhaan?

  2. Muutama kysymys:
    ”Tiedot ovat vuodelta 2012. ”
    Miksei ole tuoreempaa tietoa?

    ”Järkevintä olisi, että matkoja ja sairaanhoitoa tai kuntoutusta alettaisiin pikkuhiljaa katsoa yhdessä. ”
    Kenen vastuulla tämän tutkiminen on? Kelan? THL:län? Molempien yhdessä? Miksei ole tutkittu jo aikaisemmin? Miksi odottaa SOTE-uudistusta, jos tämä olisi jo tutkittavissa, vaikkapa sitten vuoden 2012 aineistolla?

    • Kiitos kysymyksistä. Rekisteritiedot sairaalahoidosta saadaan tutkimuskäyttöön melko pitkällä viiveellä, siksi käsittelyssä oli vuosi 2012. Voisi kuitenkin kuvitella, että tilanne olisi aikalailla sama nykyisinkin.
      Potilaiden tekemät matkat olisi minusta hyvä ottaa huomioon jo hoidon tai kuntoutuksen yhteydessä ihan ruohonjuuritasolla. Näin on tehty esimerkiksi joissain dialyysiyksiköissä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *