Eriarvoisuus lisääntyy hammashoidossa

Hammashoito näyttää jäävän lääketieteen pikkuveljenä sivuraiteelle resurssien jaossa. Tästä tuorein esimerkki on hammashoidon Kela-korvausten leikkausten oravanpyörä. Korvauksia leikattiin jo vuoden 2015 alusta, ja sen jälkeen hallitusneuvotteluissa päätettiin lisäleikkauksista ja budjettiriihessä on tulossa vielä lisää. Kunnillakaan tuskin on lisäresursseja, joilla vastata palvelujen kasvavaan kysyntään lähivuosina.

Vaikka hampaiden kunto on viime vuosikymmenien aikana parantunut, erot väestössä ovat edelleen huomattavat. Monilla ei ole hampaita lainkaan tai vain muutama, kun taas joillakin hampaissa kiiltelee kultapaikat.

Tulosidonnainen ja alueellinen eriarvoisuus hammashoidon palveluissa on Suomessa ollut aina suurempaa kuin muissa terveyspalveluissa. Tosin näin on ollut monissa muissakin maissa, myös Pohjoismaissa.

Kunnallisesta hammashoidosta perittävät asiakasmaksut ovat suuremmat kuin muut asiakasmaksut ja yksityisen hoidon korvaukset ovat olleet matalat. Potilailta perittävät korkeat maksut näkyvät myös toimeentulotukimenoissa, sillä toimeentulotukea tarvitaan erityisesti terveyspalvelujen asiakasmaksuihin. Vuonna 2010 toimeentulotuesta korvattiin hammashoidon palveluita Helsingissä 1,7 miljoonalla eurolla lähes 10 000 kotitaloudelle (Ahola & Hiilamo 2013), ja tänä päivänä summa lienee vielä tätäkin suurempi.

Hammashoidon Kela-korvauksia on helppo leikata, koska niihin on lyöty voimakkaasti se leima, että niitä maksetaan vain hyvätuloisille ja yksityishammaslääkärit ovat kroisoksia. On selvää, että suuri omavastuu vähentää suurituloisten palvelunkäyttöä vähemmän kuin pienituloisten. Hammashoito näyttää olevan myös hyvää bisnestä, koska moni haluaa hoitaa hampaansa, maksoi mitä maksoi. Nykyisin hammashoitopalvelut saattavat olla yhä useammin myös työsuhde-etu.

Tilastojen perusteella yksityisten hammaslääkärin palkkiot eivät ole huolimatta laskeneet, vaan ovat kivunneet yleistä ansiotasoa nopeammin samoin kuin lääkärinpalkkiot.

Hammaslääkärien ja lääkärien palkkiot

Kuva1. Hammaslääkärien ja lääkärien palkkiot

Tämä kehitys on tyypillistä alalle, jossa ei niinkään kilpailla hinnalla vaan laadulla, ja jossa nopealla hoitoon pääsyllä ja omalla tutulla lääkärillä on myös oma arvonsa. Tuoreen tutkimuksen perusteella kahdeksan vuoden aikana potilaan pitää varautua maksamaan 1 500-3 000 euroa pitääkseen hampaansa kunnossa (Jauhiainen  ym. 2015). Tästä huolimatta hammashoidossa ei ole tiettävästi vielä yksityisiä vakuutuksia.

Keski- ja suurituloiset käyttävät myös julkista hammashoitoa

Paranisiko tilanne, jos keski- ja suurituloiset käyttäisivät vain yksityisiä palveluita – hinnasta riippumatta – ja jättäisivät edullisemmat julkiset palvelut niitä eniten tarvitseville? Käytössämme oleva aineisto Oulun kaupungista, joka on kerätty yhteistyössä Oulun, Sitran ja Nordic Healthcare Groupin kanssa (ks. Tutkimusblogi 16.2.2015 ja Sosiaalivakuutus 25.5.2015) kertoo tuttua tarinaa yksityisen hammashoidon käytöstä tuloryhmittäin. Yksityisten palvelujen käyttö painottuu suurituloisimpiin.

Kuva 2. Yli 18-vuotiaat suun terveydenhuollon käyttäjät palveluntarjoajittain ja tuloluokittain 2013, % tuloluokasta

Kuva 2. Yli 18-vuotiaat suun terveydenhuollon käyttäjät palveluntarjoajittain ja tuloluokittain 2013, % tuloluokasta

 

Mielenkiintoista yllä olevassa kuviossa on erityisesti se, että varsin mittava osa keski- ja suurituloisista käyttää myös julkisia hammashoitopalveluita, tuloryhmissä (20 -39 000 euroa) suunnilleen yhtä paljon.

Onko tämä reilua, että osa saman tuloryhmän oululaisista saa palvelut paljon halvemmalla kuin ne, jotka hakevat palvelut yksityiseltä sektorilta? Pitäisikö julkisen ja yksityisten sektorin omavastuita lähentää ja antaa palvelut erityisryhmille maksutta?  Aineisto kertoo myös sen, että pienituloiset käyvät harvemmin hammaslääkärissä, ja että yhden vuoden aikana vain harvat, tuloista riippumatta, käyttävät sekä julkisia että yksityisiä hammashoitopalveluita. Oulun tilanne kuvastanee kohtuullisen hyvin sitä, miten palvelujen käyttö jakautuu suurehkossa kaupungissa, mutta erityyppisten kuntien välillä tiedetään kuitenkin olevan suuria eroja.

Mitä seurauksia Kela-korvausten leikkauksilla on?

Kela-korvausten leikkaus eriarvoistaa hammashoitopalvelujen käyttäjiä entisestään, sillä julkinen sektori tuskin pystyy lähiaikoina lisäämään palvelujen tarjontaa kovin paljon nykyisestä. Kelan rekisterien perusteella hammashuoltokorvauksiin vuoden 2015 alussa tehty leikkaus ei ole vielä lyhyellä aikavälillä  (tammi-kesäkuu 2015) vähentänyt yksityisten palvelujen käyttöä, mutta on olemassa merkkejä siitä, että erityisesti työikäiset ovat vähentämässä yksityisten palvelujen käyttöä ja pyrkivät isommissa kaupungeissa, esimerkiksi Espoossa, aikaisempaa enemmän julkiseen hammashoitoon. Lisääntyneellä työttömyydellä ja sen aiheuttamalla tulojen vähenemisellä lienee tässä enemmän vaikutusta kuin Kela-korvausten leikkauksilla, sillä terveyspalvelujen käytön hintajousto on tunnetusti matala.

Pitkällä aikavälillä korvausten leikkaukset romuttavat 2000-luvun hammashoidon uudistuksen saavutukset ja periaatteet. Terveyskeskusten hammashoidon resursseja ei silloinkaan mitoitettu koko kansaa varten ja paljon on laskettu yksityisen sektorin varaan.

Onko massiivinen korvausten leikkaus jo sellainen signaali, että suomalaiset yritykset alkavat pian investoida Viroon ja ryhtyvät houkuttelemaan asiakkaita  ’hammasmatkoille’, kun kansainvälinen lainsäädäntö saattaa lähivuosina johtaa siihen, että omavastuut kotimaassa ja ulkomailla annetusta hoidosta ovat samat. Tämä eriarvoistaa vielä entisestään, sillä rannikkoseudun asukkailla ei ole pitkä matka Tallinnaan.

Pohdimme hiljattain sitä, voisiko korvausjärjestelmää uudistaa siten, että kansalaisilla olisi käytettävissä palvelusetelin kaltainen tietty kiinteä kokonaiskorvaus. Uuden korvausmallin avulla kansalaisia aktivoitaisiin käyttämään tiheämmin palveluita ja samalla heräteltäisiin kansalaisia vertailemaan hintoja ja kilpailuttamaan palveluntuottajia (ks. Tutkimusblogi 23.9.2013). Toisaalta, liekö  suurten tehtyjen leikkausten jälkeen korvausjärjestelmän kehittämiseksi kuitenkaan enää mitään tilausta?

Hallituksen äkkinäiset toimet eivät kansalaisten hammasterveyden kannalta  tunnu kovin harkituilta, toivottavasti julkisen talouden kriisi ja lama eivät pian ala näkyä myös hampaistamme.

Hennamari Mikkola
tutkimusprofessori

Merja Komu
suunnittelija

Timo Maljanen
johtava tutkija

S-postit: etunimi.sukunimi@kela.fi

Lähteet:

Ajatus “Eriarvoisuus lisääntyy hammashoidossa”:sta

  1. Hampaiden hoitohan on tärkein asia! Jos hampaat ovat huonossa kunnossa, niin niistä leviää tulehdukset ja taudit koko kehoon. Tämähän on tiedetty jo kauan. Hampaat olisi siis aina hoidettava ensisijaisesti ja sitten vasta muut taudit. Miksi hallituksen herrat eivät tätä ole sisäistäneet. Eihän nykyään pääse enää leikkauksiinkaan, jos on hammastulehdusta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *