Toimeentulotuen merkitys perusturvan paikkaajana ei ole kasvanut pitkällä aikavälillä

Kuukausi sitten kirjoitimme tutkimusblogissa kollegani Elina Aholan kanssa toimeentulotuen muutoksesta. Kirjoitus liittyi viimeisimmässä Perusturvan riittävyyden arviointiraportissa (ks. Julkari) esitettyihin laskelmiin. Keskityimme raportin tulokseen, että laskennallinen toimeentulotuki oli kasvanut viime hallituskaudella useimmissa elämäntilanteissa, ja että perusturvakotitaloudet olivat oikeutettuja toimeentulotukeen lähes jokaisessa elämäntilanteessa.

Otsikossa kuvasimme toimeentulotuen roolin muutosta ”väliaikaisesta vähimmäisturvasta asumistukien täydentäjäksi”. Meidän tarkastelumme kuitenkin perustui vain viime hallituskaudella 2011–2015 tapahtuneeseen kehitykseen. Edellinen Perusturvan riittävyyden arviointiraportti (ks. Julkari) ei puolestaan käsitellyt laskennallisen toimeentulotuen kehitystä. Pidemmälle historiaan meneville laskelmille vaikutti näin olevan tilausta.

Kokosin alla olevaan kuvioon laskennallisen toimeentulotuen kehityksen pitkällä aikavälillä pienituloisimmissa perusturvaelämäntilanteissa. Kuvion perusteella työttömällä, eläkeläisellä ja vähimmäismääräisen vanhempainpäivärahan saajalla laskennallinen toimeentulotukiriippuvuus on selvästi vähentynyt viimeisen 25 vuoden aikana eli ajanjaksolla 1991–2015.

Laskennallisen toimeentulotuen osuus kokonaistuloista eri perusturvaelämäntilanteissa 1991–2015.

Kuvio. Laskennallisen toimeentulotuen osuus kokonaistuloista eri perusturvaelämäntilanteissa 1991–2015. Lähde: omat laskelmat SISU-mallilla. Asumisoletus: vuokra-asunto keskisuuressa kaupungissa (ks. Perusturvan riittävyyden arviointiraportti 2011–2015, s. 46). Esimerkkivuokrien kehitys perustuu Tilastokeskuksen pitkän aikavälin vuokratilastoihin.

Työttömällä ja eläkeläisellä laskennallisen toimeentulotuen osuus tuloista oli hyvin korkea 90-luvun laman aikana, jolloin indeksijäädytykset rokottivat perusturvaa ja asumistukia leikattiin. Vuonna 1998 yksinasuvien asumistukea kuitenkin parannettiin ns. kannustinloukku-uudistuksessa, minkä seurauksena laskennallinen työttömän ja eläkeläisen toimeentulotukiriippuvuus putosi. Sen jälkeen yksinasuva eläkeläinen ei ole juurikaan ollut laskennallisesti oikeutettu toimeentulotukeen, ja yksinasuvalla työttömällä toimeentulotuen osuus on pysynyt keskimäärin kahdeksassa prosentissa.

Joidenkin elämäntilanteiden perusturva kehittynyt vähemmän suosiollisesti

Kuviosta nähdään, että kahdessa elämäntilanteessa toimeentulotukiriippuvuus on selvästi kasvanut: korkeakouluopiskelijalla ja kotihoidon tuen saajalla. Opintotuki ja kotihoidon tuki sidottiin indeksiin vasta viime vuosina, jolloin niiden arvo ei ole pysynyt yleisen hintakehityksen mukana joistain korotuksista huolimatta.

Opiskelijan etuustasoa perustellaan sillä, että opiskelija saa julkista tukea muita reittejä mm. tuetun asumisen ja ateriatukien kautta. Toisaalta opintolaina luetaan opiskelijan tuloksi toimeentulotukea laskettaessa, vaikka se ei ole tuloa sanan perinteisessä merkityksessä. Opiskelijan perusturva onkin muuttunut yhä enemmän lainapainotteiseksi tarkastelujakson aikana (ks. Pertti Honkasen blogikirjoitus 22.9.2014). Kotihoidon tuen saajan toimeentulotuessa ei ole otettu huomioon kuntakohtaisia lisiä, jotka ovat yleistyneet huomattavasti 1990-luvun puolivälistä lähtien. Vuonna 2014 kotihoidon tuen kuntalisää tarjosi noin kolmannes kunnista.

Tarkastelun perusteella voidaan sanoa, että toimeentulotuen rooli perusturvan paikkaajana ei ole vahvistunut pitkällä aikavälillä asumiskustannusten kasvusta huolimatta. Aikaisemman blogin otsikko oli siis hieman harhaanjohtava koskien lähinnä viime hallituskautta. Nyt tehdyistä laskelmista näkee kuitenkin hyvin sen, mitä elämäntilanteita on kulloinkin priorisoitu ja mitä ei. Kotihoidon tuki ja opintotuki eivät ole olleet samalla tavalla päättäjien suosiossa kuin muut perusturvaetuudet.

Jussi Tervola
tutkija
etunimi.sukunimi@kela.fi
Twitter: @jutervol

2 ajatusta “Toimeentulotuen merkitys perusturvan paikkaajana ei ole kasvanut pitkällä aikavälillä”:sta

  1. Mainio selvitys. Siitä panee merkille, että pysyvä toimentulotukitarve on ollut erityisesti vähimmmäisvanhempainrahaa saavalla yksinhuoltajalla, joka kuitenkin elää kautta, jolloin työhön meno ei ole helppoa eikä edes suositeltavaa, jos vauvansa kanssa viihtyy. Kun samaan aikaan vauvoja hoidetaan reippaalla ansiosidonnaisella on kyseessä aito tasa-arvo-ongelma.

  2. Pitkään vanhempainpäivärahan vähimmäismäärä oli perusturvaetuuksista tasoltaan matalin. Sitä ollaan nyt 2000-luvulla korotettu, ja laskennallinen toimeentulotuki on vähentynyt. Niin kuin mainitsit, se on elämäntilanne, jossa ei nähdäkseni tarvitse juurikaan olla huolissaan työn teon kannustimista. Kotihoidon tuki voi olla sitten asia erikseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *