Hyvät ja huonot uutiset

Eläketurvakeskus kertoi tiedotteessaan äskettäin, että eläkkeellesiirtymisiän odote kasvoi viime vuonna. Se kasvoi 25-vuotiailla 0,3 vuotta 61,2 vuoteen ja 50-vuotialla 0,2 vuotta 62,8 vuoteen. ”Eläkkeellesiirtymisiän” odote on Eläketurvakeskuksen käyttämä ja kehittämä mittari, joka kuvaa todennäköistä ansioeläkkeen alkamisikää, jos eri ikäluokissa siirryttäisiin samassa tahdissa eläkkeelle kuin tilastointivuonna ja jos myös kuolevuus pysyisi ennallaan.

Uutinen on uutinen suhteellisessa mielessä. Suuntaus on ollut samanlainen jo usean vuoden aikana. Joka tapauksessa se on hyvä uutinen, jos mittapuuksi otetaan viime vuosina korostetut eläkepoliittiset tavoitteet.

Eläkkeelle siirtymisiän odotteen kasvu ei tarkoita välttämättä eläkkeellä vietettävän ajan lyhentymistä. Elinajan odote on kasvanut viime vuosina suunnilleen samassa tahdissa kuin eläkkeellesiirtymisajan odote. Jos eläkeaika hieman lyhentyykin alkupäästä, eläkevuodet vastaavasti lisääntyvät myöhemmissä ikäluokissa.

Eläkkeellesiirtymisiän myöhentyminen ei merkitse myöskään työurien vastaavaa pidentymistä. Työttömyyden kasvu, jota viime vuosina on koettu ja joka edelleen jatkuu, voi merkitä työurien keskimääräistä lyhentymistä, ja joka tapauksessa se hieman latistaa eläkkeellesiirtymisiän nousuun liittyvää iloa.

Työttömyyden odote 4,2 vuotta

Jos lasketaan työttömyysvuosien odote käyttämällä hyväksi Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston tietoja, voidaan päätellä, että uusimman talouskriisin aikana vuodesta 2008 lähtien työttömyysajan odote on kasvanut noin 1,2 vuodella vuoteen 2013 mennessä. Työttömyysajan keskimääräinen odote olisi tämän mukaan ollut toissa vuonna 4,2 vuotta. Odote kasvoi edelleen viime vuonna, mutta käytettävissä ei ole vielä tilastoja vastaavan luvun tarkkaan laskemiseen.

Tällainen odoteluku ei ole ennuste, vaan nykytilannetta kuvaava luku: jos vuoden 2013 tilanne työmarkkinoilla eri ikäluokissa ja eri ikäluokkien kuolleisuudessa olisi jatkuva, suomalaiset olisivat keskimäärin 4,2 vuotta työttöminä työnhakijoina. Tämä työttömyysajan odote on nyt suurempi kuin ”varhaiseläkevuosien” odote eli alle 65 vuoden iässä vietettyjen eläkevuosien odote, kuten nähdään oheisesta taulukosta.

Taulukko 1. Elinajan odotteen jakautuminen eri toimintoihin. Luvut vuosia, laskettu 0-vuotiaille. Laskettu Tilastokeskuksen kuolleisuus- ja eloonjäämistauluista sekä työssäkäyntitilastosta. (Avaa kuva suurempana klikkaamalla sitä.)

Taulukko 1. Elinajan odotteen jakautuminen eri toimintoihin. Luvut vuosia, laskettu 0-vuotiaille.

Jos tilannetta katsotaan ikäryhmittäin, myönteisenä seikkana voi panna merkille, että 55-64-vuotiaiden työllisyysaste on kohonnut viime vuosina talouskriisistä huolimatta. Trendi on jatkunut useita vuosia. Tähän vaikuttavat työn luonteen muuttuminen, koulutusasteen kohoaminen ja terveydentilan parantuminen näissä ikäluokissa, osittain varmaan myös erilaisten eläkereittien tukkiminen. Yksilöllinen varhaiseläke, varhennettu vanhuuseläke ja työttömyyseläke on lakkautettu. Sitä paitsi nämä ikäluokat ovat alkaneet pienentyä: työllisyysasteen kohoaminen ei ole enää viime vuosina merkinnyt työllisyyden absoluuttista lisääntymistä 55–64-vuotiaiden ryhmässä.

Eläköitymisiän kohoamisen kääntöpuoli on, että osa eläkevuosista on etenkin 60-64-vuotiaiden ikäryhmässä muuttunut työttömyysvuosiksi. Työ- ja elinkeinoministeriön tietojen mukaan 60 vuotta täyttäneiden työttömien työnhakijoiden määrä kasvaa melko tasaisesti kuukausi kuukaudelta, suhdanteista ja työttömyyden kausivaihteluista riippumatta. (Katso kuvio 1). Tammikuun lopussa 2015 tämän joukon lukumäärä oli jo lähes 47 000 henkilöä. Siihen voitaisiin lisätä vielä 1 700 palkattomiin työvoimapalveluihin sijoitettua, mm. kuntouttavassa työtoiminnassa yli 1 000 henkilöä, jotka ovat 60 vuotta täyttäneitä.

Kuvio 1. Lähteet: Työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilastot sekä Kelan tilastot

Kuvio 1. 60 vuotta täyttäneet työttömät työnhakijat. Lähteet: Työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilastot sekä Kelan tilastot. (Avaa kuva suurempana klikkaamalla sitä.)

Kelan tilastoista nähdään, että noin neljännes 60 vuotta täyttäneistä työttömistä on pelkän perusturvan varassa. Perusturvalla olevien yli 60-vuotiaiden työttömien lukumäärä kasvaa myös tasaisesti. Niin sanotun eläkeputken lyhentäminen on estänyt ansiosidonnaisen päivärahan jatkumisen monilla vanhempien ikäluokkien työttömillä.

Muista selvityksistä tiedetään, että iän kasvaessa työttömän uudelleentyöllistymisen todennäköisyys pienenee. Vaikka vanhemmissa ikäluokissa työssä pysytään keskimäärin jonkin verran kauemmin kuin aikaisemmin, työpaikan menettämisen jälkeen on näissä ikäluokissa erittäin vaikea saada uutta työpaikkaa (ks. EVA-fakta, Kuka tekee Suomessa työt? 29.1.2015).

Ristiriitaisia trendejä

Näin ajankohtainen kuva työmarkkinoiden ja eläkkeellesiirtymisen muutoksista on melko monitahoinen, koostuen sekä hyvistä että huonoista uutisista.

  • Eläkkeellesiirtymisikä nousee.
  • Työurien pidentymistä hillitsee ja ehkäisee työttömyyden kasvu. Voisi sanoa niinkin, että osa lisääntyneistä elinvuosista uhkaa muuttua työttömyysajaksi.
  • Vanhemmissa ikäryhmissä on ristiriitaisia muutoksia. Työllisyysaste on kohonnut jopa kriisivuosina, mutta samanaikaisesti etenkin 60 vuotta täyttäneiden työttömyys kasvaa nopeasti.
  • Vanhempien ikäryhmien työllisyysasteen kohoamisen vastakohtana on nuorempien ikäluokkien työllisyysasteen alentuminen kriisivuosina. Silmäiltäessä muutosta vuodesta 2008 vuoteen 2014 nähdään Tilastokeskuksen työvoimatilastoista, että 25-34-vuotaiden työllisyysaste on alentunut 78 prosentista 75 prosenttiin samana aikana kun 55-64-vuotiaiden on noussut 55 prosentista 59 prosenttiin. (Kuvio 2.)

Kuva 2. Laskettu Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen tiedoista

Kuvio 2. Työllisyysasteen muutos eri ikäluokissa 2008-2014. Laskettu Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen tiedoista. (Avaa kuva suurempana klikkaamalla sitä.)

Voi sanoa, että nyt kriisivuosina työurat ovat kylläkin pidentyneet loppupäästä, mutta samalla ne ovat lyhentyneet alkupäästä ja keskivaiheilta. Pidemmän ajan muutosta havainnollistaa kuvio 3, jossa on esitetty työllisen ajan odotteen jakautuminen eri ikävuosille vuosina 1990 ja 2013. Koko odote on näinä vuosia melkein yhtä suuri eli 32 vuotta, mutta se jakautuu selvästi eri tavalla eri ikävuosille. Työvuodet ovat siirtyneet ikäasteikolla myöhemmäksi. Se, että vuosien 1990 ja 2013 kuvaajat leikkaavat noin 50 vuoden iässä on viite siitä, että kyse ei pelkästään eläkejärjestelmien vaikutuksesta, vaan on otettava huomioon myös terveydentilan muutokset suhteessa työn rasitukseen.

Kuvio 3. Laskettu Tilastokeskuksen kuolleisuus- ja eloonjäämistauluista sekä työssäkäyntitilastosta.

Kuvio 3. Työllisen ajan odotteen jakautuminen eri ikävuosille 1990 ja 2013. Laskettu Tilastokeskuksen kuolleisuus- ja eloonjäämistauluista sekä työssäkäyntitilastosta. (Avaa kuva suurempana klikkaamalla sitä.)

Eläkepolitiikan tuloksista ja vaikutuksista työuriin voi muodostua liian optimistinen kuva, jos ei oteta huomioon työttömyyden muutoksia. Kun varhaiseläkkeitä on karsittu, työttömyys edeltää entistä useammissa tapauksissa vanhuuseläkkeen alkamista. Myös työkyvyttömyyseläkkeen alkua edeltää usein hyvin rikkinäinen, työttömyyden leimaama työura. Muiden varhaiseläkkeiden tarjoama ”pakotie” ei ole enää käytettävissä, mikä näkyy erityisesti yli 60 vuotta täyttäneiden työttömyyden kasvussa.

Pertti Honkanen
Johtava tutkija
etunimi.sukunimi@kela.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *