Samat oikeudet äideille ja isille?

Kuuntelin 4.3.2015 Tanen ja NYTKIS-järjestön eduskuntavaalipaneelia. Hoiva ja vanhempainvapaan 6+6+6 -malli olivat keskustelun pääaiheina. Paneelin kahdeksan puolueen edustajasta puolet kannatti, toinen puoli ei kannattanut tai ottanut kantaa malliin. Malli on hyvä tavoite ja noudattaa suomalaista perinnettä: isille oikeuksia, mutta jossain määrin äitien kontrolloimana. Tasa-arvoa edistävään 6+6+6 -malliin sisältyy hiljainen ajatus, että äiti pitäisi pääsääntöisesti 6+6 kuukautta vapaata ja isä loppuosasta sen minkä pitää.

Aloituspuheenvuorossaan dosentti Raija Julkunen mainitsi myös 9+9 -mallin. Koska tilaisuudessa ei ollut juuri aikaa yleisökeskusteluun, eikä malli varmaan ollut monellekaan ennestään tuttu, avaan hieman mallin tausta-ajatuksia: 9+9 -vanhempainvapaamalli tarjoaisi lähtökohtaisesti molemmille vanhemmille yhtä pitkän oikeuden vanhempainvapaaseen, mutta molemmat voisivat luovuttaa osan, enintään esimerkiksi 3 kk toiselle vanhemmalle.

Mallien lopputulos voisi käytännössä olla sama, mutta yhteensä 18 kk vanhempainvapaan jakamista neuvoteltaisiin eri tavalla: 6+6+6 -mallissa neuvotellaan kiintiöiden ulkopuolella olevan 6 kuukauden jakamisesta, mutta 9+9 -mallissa keskustellaan siitä, luovuttaako toinen osan oikeuksistaan toiselle. Ero on tasa-arvoideologioissa.

Kummankin mallin taustalla on esimerkki muista Pohjoismaista. 6+6+6 -mallin taustalla on Islannin malli, joka tuli voimaan 2000-luvun alussa vanhempainvapaan kolmijakona 3+3+3. Yhteensä 9 kuukauden vanhempainvapaasta 3 on korvamerkitty äidille (sisältäen äitiysvapaan), 3 isälle ja loput 3 vanhempien kesken jaettavaksi.

Mallia Ruotsista

9+9 -mallin esimerkki tulee Ruotsista. Kun ruotsalainen vanhempainvapaa tuli voimaan 1974, oli sen kokonaispituus 6 kk. Tästä kummallekin vanhemmalle kuului puolet eli 3 kk. Toinen vanhempi (isä) saattoi kuitenkin luovuttaa oman osuutensa osittain tai kokonaan toiselle vanhemmalle (äidille, tai päinvastoin). No, isät yleensä luovuttivat osuutensa kokonaan äidille, vaikka vapaan pituus vähitellen kasvoi. Lisäksi isillä oli 2 viikon isyysvapaa lapsen syntymän yhteydessä kuten Suomessa. Kun malli ei tuottanut toivottua tulosta, otti Ruotsi käyttöön isä- ja äitikiintiöt (1995): omasta osuudesta ei enää voinut siirtää toiselle yhtä kuukautta. Vanhempainvapaan pituus oli tuolloin jo 16 kk (8+8), josta 3 kk korvataan ansiosidonnaista pienemmällä tasaetuudella.

Traditioidemme erilaisuudesta kertoo se, että vuoteen 1991 asti isät saivat pitää isyys- tai vanhempainvapaata vain äidin suostumuksella. Lisäksi suomalainen isäkiintiö (2003) oli aluksi ehdollinen sille, että isä käyttää ensin 2 viikkoa jaettavasta vanhempainvapaasta saadakseen 2 viikkoa omaa vapaata.  Vasta pari vuotta sitten (2013) isät saivat itsenäisen oikeuden kaikkiin isyysrahapäiviinsä. Nykyisin lapsi on lähes vuoden ikäinen, kun vanhempainvapaat on pidetty, jos isä pitää vapaansa peräkkäin, eikä käytä niitä lainkaan lapsen syntymän yhteydessä.

Molempien mallien kannatusta testattiin Kelan tutkimusosaston ja THL:n Perhevapaat 2013 kyselyssä, jossa kohderyhmänä olivat vuonna 2011 lapsen saaneet äidit ja vapaita käyttäneet isät. Kaikista äideistä 26 % kannatti 6+6+6 -mallia ja 27 % kannatti 9+9 -mallia. Isien vapaita käyttäneistä 34 % kannatti 6+6+6- mallia ja 30 % kannatti 9+9 -mallia. (Katso lisätietoa tutkimuksesta sekä Salmi ja Närvi 2014.)

Mistä rahat 18 kuukauden vanhempainpäivärahoihin?

Työnantajien ja palkansaajien sairasvakuutusmaksut nousisivat päivärahan ansiosidonnaisen ja valtion kustannukset vähimmäispäivärahan rahoittamiseksi. Toisaalta, jos vanhemmat pitäisivät vapaansa kokonaan, pienenisivät kuntien kustannukset kotihoidon ja yksityisen hoidon tukeen sekä varhaiskasvatuspalveluihin.

Vapaalta karttuu palkallinen vuosiloma, jonka kustannukset valtio korvaa työnantajille. Tarvitseeko pidentyvän vapaan kartuttaa lainkaan palkallista vapaata? Ei Ruotsissakaan palkallinen vapaa kartu koko ajalta.

Suomessa vanhempainpäivärahaa maksetaan silloinkin, kun vanhemmat ovat työssä. Näin tehdään, koska päivärahapäiviä ei voi myöhentää työssäolopäiviltä (paitsi isät) eikä sovittaa joustavasti osa-aikatyöhön. Jäykkyys maksaa?

Tasa-arvomalli on ajatukseltaan radikaali. Tämä kävi ilmi myös yrityksessä puolittaa kotihoidon tukikausi. Mutta kotihoidon tuki ja hoitovapaa ovatkin eri juttu kuin vanhempainvapaa. Paneelikeskustelussa moni puolue kaipasi perhevapaiden kokonaisuudistusta. Sitä todella tarvitaan!

Anita Haataja
johtava tutkija
etunimi.sukunimi@kela.fi

Ajatus “Samat oikeudet äideille ja isille?”:sta

  1. Kannatan valinnanvapautta. Vaikka ohjailulla on hyvä tarkoitus se on kuitenkin vallankäyttöä yli perheiden. Riittää, että vanhemmille annetaan oma kiintiö, mistä voi halutessaan toiselle kuukausia luovuttaa.

    Otsikkoa voisikin lyhentää: Samat oikeudet äideille!

    Monet äidit saavat täyttä palkkaa äitiysvapaan alun ja loppuajalta ansiosidonnaista vanhempainrahaa johon liittyy vielä lomaoikeus. Lastenhoitotyö on kuitenkin kaikilla periaatteessa sama.

    Otan aidon casen, johon hiljan tutustuin ihmeteltyäni yhden tutun vanhempainrahan alhaisuutta.

    Synnytys oli joulukuussa 2014, äiti oli ollut määräaikaisessa työsuhteessa elokuun 2014 loppuun ja sen jälkeen työttömyyspäivärahalla.

    Vanhempainlomaa anoessaan hän oli jättänyt hakemuksen Itäkeskuksen Kelassa pitkän jonon vuoksi hakemuslaatikkoon käytäväneuvojan opastuksella.

    Lopputuloksena oli, että hän oli anonut vanhempainrahan vuoden 2012 tulojen perusteella. Tällöin hän oli opiskelija ja päiväraha jäi olennaisesti alemmaksi kuin sinänsä pienestä palkasta olisi kertynyt. Lisäksi anoja erehtyi anomaan päivärahansa varhennettuna, kun työtä ei ollut, vaikka olisi ollut hänen kannaltaan fiksumpi nauttia ansiosidonnaista päivärahaa synnytykseen asti. – Vinkistäni hän haki päätökseen myöhemmin oikaisua.

    Case paljastaa kaksi ongelmaa:

    1. Kun hakija tekee hakemuksen netissä tai muuten omin neuvoin hän jää vaille henkilökohtaista opastusta, minkä voi kuvitella olevan tarpeen erityisesti pienituloisimmille. Liian alhainen tuki voi sitten johtaa muuhun tukitarpeeseen asumistuen ja toimeentulotuen kautta.

    2. Opiskelijaäidin ja pienipalkkaisen äidin päivärahaero on merkittävä. Kuitenkin täyttä palkkaa äitiysraha-ajalta nauttivan maisterisäidin päiväraha on vielä oleellisesti korkeammpi. Onko niin, että tässä lakisääteinen sosiaaliturva ja työehtosopimukset pönkittävät epätasa-arvoa?

    Kirjoitin toistakymmentä vuotta sitten Hesariin äitien työsidonnaisten äitiysetuuksien syrjivän potentiaalisia äitejä työmarkkinoilla. Tähän on saatu osittainen korjaus, mutta eikö aito tasa-arvo edellyttäisi ansiosidonnaisuuden ja äitiyspalkan poistamista kokonaan? Silloin talouteen vapautuisi voimavaroja korkeampaan vanhempainrahaan, mikä olisi tarpeeseen nimen omaan tarpeessa oleville.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *