Kotkan dialyysiyksikkö esimerkkinä muille – potilaan parasta ajattelemalla säästöihin?

Helsingin Sanomat kertoi 12.1.2015 kotkalaisista hoitajista, jotka olivat oma-aloitteisesti alkaneet yhdistellä osastollaan dialyysihoidossa käyvien potilaiden taksikuljetuksia. Potilaiden hoitoaikoja oli muutettu niin, että ne olivat samalta suunnalta tuleville samoihin aikoihin, mikä edesauttoi yhdistelyn tekemistä. Useamman yhden matkustajan kanssa kulkevan taksin sijaan nyt samassa taksissa oli useampi matkustaja, mikä säästi matkakustannuksia, ja samalla tarjosi vertaistukea potilaille.

Sairauteen tai kuntoutuksen liittyvien matkojen kustannuksia korvataan Kelasta. Tutkimme paraikaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) hoitoilmoitusrekisterin ja Kelan rekisteritietojen perusteella matkakorvausten kohdentumista sairauksittain, ja dialyysipotilaiden matkat on tässä yksi tutkimuskohde.

Dialyysihoitoa annetaan tavallisesti kolme kertaa viikossa, joten potilaille kertyy käyntejä vuoden aikana noin 150. Kun kuhunkin käyntiin liittyy meno- ja tulomatka, on yhdensuuntaisia matkoja noin 300. Kelan korvaamat dialyysimatkat tehdään useimmiten taksilla tai ns. invataksilla, ja matkojen kustannukset voivat olla jopa kymmeniätuhansia euroja vuodessa. Toisaalta sairaalassa dialyysissa käyviä potilaita on melko vähän, alle 2 000, ja kaikista n. 300 miljoonan euron vuosittaisista matkakorvausmenoista dialyysipotilaiden matkat muodostavat vain pienen osan. He ovat kuitenkin potilaita, joille matkustaminen on keskeinen osa hoitoprosessia ja sen laatua.

Kotkalaisten aktiivisuus on ihailtavaa erityisesti siksi, että he toimivat potilaan parhaaksi ja kustannussäästöt eivät mene osaston omaan pussiin. Osasto ei saa säästettyjä rahoja esimerkiksi oman toiminnan kehittämiseen, vaan ne menevät valtion pohjattomaan kassaan. Matkakorvauksista yleensä kuulee vallan toisenlaisia uutisia: käytäntöjä muutetaan jopa siksi, että isompi osa kustannuksista saataisiin Kelan piikkiin. Huhut kertovat näin erityisesti ambulanssimatkoista. Lisäksi palvelujen kilpailutustilanteissa ei tarvitse ottaa matkakorvauksia huomioon. Esimerkiksi kokonaisulkoistetuissa palveluissa kilpailutus saattaa olla hyvinkin aktiivista ja palveluita ostetaan sieltä mistä ne halvimmalla saa, kauempaakin. Kela sitten korvaa näidenkin matkojen kustannuksia.

Sairausvakuutuksen matkakorvausmenot ovat nimellishinnoin noin kaksinkertaistuneet kymmenessä vuodessa. Etenkin taksimatkojen kustannukset ovat, viime vuosia lukuun ottamatta, nousseet.

Kuvio. Sairausvakuutuksen matkakorvaukset v.2006-2014 matkalla käytetyn kulkuneuvon mukaan, milj. euroa, käyvin hinnoin. (Klikkaa avataksesi isomman kuvan)

Kuvio. Sairausvakuutuksen matkakorvaukset vuosina 2006–2014 matkalla käytetyn kulkuneuvon mukaan, milj. euroa, käyvin hinnoin.

Kelan omat vaikutusmahdollisuudet kustannusten hillinnässä ovat kuitenkin vähäiset. Kela pystyy lähinnä keskittämään taksikuljetusten tilauksia ja yhdistelemään taksimatkoja, mutta itse matkojen perussyihin sillä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa – esimerkiksi hoitoaikoihin ja hoitopaikkoihin. Loppuvuodesta taksimatkojen yhdistely laajeni koko Manner-Suomen kattavaksi toiminnaksi. Nyt olisikin mielenkiintoista tietää, miten paljon ja minkä suuruisia ”kimppakyytejä” on saatu muodostettua ja onko näissä eroja eri alueiden välillä.

Matkakorvauksia on lisäksi hillitty kasvattamalla potilaiden omavastuuosuuksia. Mikä on kuljetusyrittäjien ja palveluntuottajien osuus näissä säästötalkoissa? Lääkekorvausten säästöissä on muun muassa lääkkeiden tukkuhintoja alennettu ja lääketeollisuus on ollut siten mukana talkoissa.

Matkakorvausten omavastuuosuuksiin on lyhyen ajan sisällä tehty kaksi merkittävää korotusta, nyt omavastuu yhtä hoitokäyntiä eli kahta matkaa kohti laskettuna on jo 32 euroa. Tämän korotuskehityksen ei soisi enää jatkuvan, sillä matkakorvauksia saava väestö on suhteellisesti kaikkein pienituloisin sairaanhoitovakuutusetuuksien saajista. Sairaimmat myös asuvat usein kauimpana palveluista ja heillä ei korkean ikänsä tai sairautensa vuoksi ole mahdollisuutta käyttää omaa autoa. Lisääntyvä kustannus hoitoon hakeutumisesta voi pahimmillaan lisätä jopa palveluihin pääsyn eriarvoistumista, mikä on keskeisten terveyspoliittisten tavoitteiden vastaista.

On siis syytä kääntää katse myös muihin mahdollisiin säästökeinoihin kuin potilaiden kukkarolle. Kotka antoi jo hyvän esimerkin palvelujärjestelmän logistiikan kehittämisen mahdollisuuksista. Näitä mahdollisuuksia lienee monia – uudet ideat ja teknologiat ovat nyt tarpeen. Matkoihin liittyvä tutkimustoiminta on myös ollut hyvin vähäistä. Tässä olisi tarjolla esimerkiksi yliopistoille uusi tutkittava alue, johon rahoitustakin voi hakea Kelan hallinnoimista tutkimus- ja kehittämisvaroista.

Katso: Rahoitustukea tutkimuksiin (www.kela.fi)

Päivi Tillman
Tutkija

Hennamari Mikkola
Tutkimusprofessori

S-postit: etunimi.sukunimi@kela.fi

2 ajatusta “Kotkan dialyysiyksikkö esimerkkinä muille – potilaan parasta ajattelemalla säästöihin?”:sta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *