Mitä omaishoitajalle kuuluu?

Omaishoitoa on käsitelty paljon julkisuudessa. Päätöksentekijöillä on odotuksia omaishoidon suhteen, koska ikääntyneiden määrä kasvaa ja laitoshoitoa puretaan. Lähes kaikesta pitäisi selviytyä kotona.

Teimme tutkimuksen virallisena omaishoitajana olleille. Olimme tutkineet omaishoitajia valtakunnallisella kyselytutkimuksella ja heidän tulojaan rekisteritiedoista sekä kuntien omaishoitoa työntekijöitä haastattelemalla. Pidimme ensimmäisistä tuloksista 20.11.2014 seminaarin ja teimme julkaisun.

Mitä omaishoitaja haluaisi?

Lisää rahaa ja vähemmän veroja. Omaishoidon hoitopalkkio maksetaan usein vain minimisuuruisena (381 euroa kuukaudessa vuonna 2014), ja etenkin suhteessa työn määrään se koetaan pieneksi, suorastaan pilkanteoksi. Lisäksi summasta pidätetään vero ns. lisäprosentin mukaisena, jos hoitopalkkio tulee eläketulon päälle. Veroa saattaa mennä hyvinkin kolmannes tuesta, joskus enemmänkin.

Sijaisen. Sijaisomaishoitaja tulisi kotiin ja hoidettava saisi olla tutussa ympäristössä. Vaikka omaishoitajalle olisi myönnetty lakisääteisiä vapaita, ne jäävät monella käyttämättä. Hoidettava vastustaa. Hoitopaikka koetaan monesti epäsopivaksi hoidettavalle, tai vapaasta kertyneet voimat menevät hoidettavan kuntouttamiseen takaisin entiselleen.  Siirtymisiin voi mennä puoli päivää alusta ja puoli päivää lopusta. Matkatkin maksavat, etenkin jos ei ole käytössä kunnan ns. vammaismatkoja. Kelakaan ei näitä matkoja korvaa.

Tilapäishoitoa. Omaishoitajakin voi sairastua ja tarvita hoitoa itselleen. Tällöin tarvittaisiin joku joka tulisi pikaisella varoitusajalla kotiin – kaikilla ei ole omasta takaa läheisiä auttamassa. Kuntahaastatteluissa ehdotettiin sijaishoitajapankkia. Sellaista kannattaisi varmasti kokeilla! Lisää vapaapäiviäkin kyllä halutaan – jos entisiä on pystynyt käyttämään.

Henkistä tukea. Että joku edes joskus kysyisi, mitä sinulle itsellesi kuuluu.  Eräs kyselylomakkeen saaja antoi palautetta, että eipä kukaan ollut kiinnostunut omaishoidon aikana, mutta annas olla, kun hoidettava sitten kuoli kotiinsa – silloin tuli kyllä viranomaisia poliisista lähtien paikalle.

Lapsille ja heidän omaishoitajilleen kohdennettua toimintaa. Lasten omaishoitajat kritisoivat yhdestä suusta  sitä, että kun valtaosa omaishoitajista on iäkkäitä, toiminta, hoitopaikat, materiaalit jne. on yleensä suunnattu vanhuksille eikä lasten omaishoitajia ole huomioitu. Etenkin, jos he ovat työssäkäyviä eikä päiväsaikaan pidettäviin tilaisuuksiin osallistuminen onnistu.

Yhteiskunta muuttuu, muuttuvatko omaishoitajat?

Omaishoito voi olla jopa vaarallista. Eräs kyselylomakkeen saanut omaishoitaja otti varta vasten yhteyttä ja toivoi, että nostaisimme esille myös sen, että omaishoidettava voi olla hankala. Kuntien omaishoidon työntekijöiden haastatteluissa  nousi myös esille omaishoitajien kaltoinkohtelu. Kunnan työntekijä saattaa uskaltaa mennä omaishoitoperheeseen vain vartijan kanssa.

Paperisota uuvuttaa, etenkin kun se tulee ympärivuorokautisen työn päälle. Voisiko jotain palvelua tai etuutta myöntää ilman paperia? Tulisi kutsu esimerkiksi terveystarkastukseen tai kuntoutusjaksolle. Tai olisi yksi tukihenkilö, joka auttaisi kaikkien palveluiden ja etuuksien kanssa – kannattelisi.

Asuinkunta vaikuttaa palkkioiden suuruuksiin. Naapurikunnassa asuva voi täysin samanlaisessa  tilanteessa saada isommat tuet. Myös sijaishoitajille voidaan eri kunnissa maksaa erisuuruisia palkkioita.

Moni sota-ajat kokenut perusteli kyselyssämme omaishoitajaksi ryhtymistään tutulla ilmaisulla: kaveria ei jätetä. Toinen toistuva perustelu oli viittaus vuosikymmeniä sitten annettuun avioliittolupaukseen. Kolmas toistuva perustelu oli äidinrakkaus.

Omaishoitoa kannattaa miettiä myös yhteiskunnan muutoksen  näkökulmasta. Jos omaishoito näyttäytyy vain raskaana alipalkattuna taakkana, haluaako kukaan enää omaishoitajaksi? Avioliitotkin ovat nykyään usein lyhyitä ja sota tuttu vain historiankirjoista.

Paineet omaishoidon määrän lisäämiseen tuntuvat olevan suuret – pitäisi pitää huolta siitä, että omaishoitajia löytyy myös tulevaisuudessa.

Omaishoidon tuki on nuori etuus suomalaisessa sosiaaliturvassa, ja se hakeekin vielä muotoaan. Aika näyttää, millaiseksi omaishoidon tukeminen muodostuu.

Päivi Tillman
Tutkija
etunimi.sukunimi@kela.fi

Lisätietoja:

Tillman P., Kalliomaa-Puha L., Mikkola H.(toim.). Rakas, mutta raskas työ. Kelan omaishoitohankkeen ensimmäisiä tuloksia. Työpapereita 69, Kelan tutkimusosasto.

Seminaarin ”Rakas mutta raskas työ – tutkimustietoa omaishoitajista” (20.11.2014) puheenvuorojen videotallenteet (YuoTube) ja  esitysmateriaalit (SlideShare).

 

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *