Tutkimusrahoitus ja tutkimussuunnitelmien arviointi

Olen arvioinut viimeisen 10 vuoden aikana reilut 2000 tutkimushakemusta, pääosin kotimaisille rahoittajatahoille, mutta myös ulkomaisille. Useat tutkimussuunnitelmat ovat olleet monitieteisiä ja niiden lukeminen on ollut arvioijallekin mielenkiintoinen oppimiskokemus.

Niin rahoitusta hakevan kuin hakemuksia arvioivankin ensimmäinen tärkeä tehtävä on tutustua rahoittajan vaatimuksiin. Tutkimussuunnitelmia arvioitaessa on kaikilla rahoittajatahoilla tietyt yhteiset arviointikriteerit:

  • uskottava tutkimushypoteesi
  • valittujen menetelmien relevanssi tutkimuskysymyksiin
  • aineiston edustavuus ja riittävyys
  • varmuus tutkijoiden osaamisesta
  • budjetin uskottavuus
  • voimassa olevat tutkimusluvat
  • päätös eettisestä ennakkoarvioinnista
  • arvio tietojen hyödynnettävyydestä
  • tutkimussuunnitelman yleinen laatu

Kullakin rahoittajataholla on lisäksi omia spesifisiä kriteereitään, jotka voivat olla mm. rajattuun tutkimuskysymykseen tai aiheeseen vastaaminen, rahoittajan määrittämä käyttötarkoitus (erityisesti nimikkorahastot) ja tulosten käytännön hyödynnettävyys.

Mikä on tutkimuksen tarkoitus?

Miksi tutkimusta tehdään? Itseäni on – varmasti lääketieteellisen koulutukseni ja pitkän kliinisen urani vuoksi – aina ohjannut terveyshyödyn parantaminen. Reitit terveyshyödyn tavoittamiseen voivat olla moninaiset: kliiniset tutkimukset, rekisteritutkimukset, systemaattiset katsaukset, asiakasnäkökulman esiin tuominen, mittareiden kehittäminen, kustannusvaikuttavuusarvio, prosessitutkimus ja terveyspoliittiseen päätöksentekoon tarvittava kohdennettu tutkimus.

Tutkimusta voi toisilla ohjata akateeminen kiinnostus ilmiön perussyyhyn – polku terveyshyötyyn on usein pitkä, mutta mahdollinen. Joillakin tutkimusta motivoi uteliaisuus, halu saada selville kausaalisia tekijöitä, ymmärtää tai ennakoida ihmisten toimintaa ja simuloida erilaisia vaihtoehtoisia malleja lainsäädäntöä varten tai luoda vaihtoehtoisia skenaariota tulevaisuudesta. Joillakin tutkimusta voi motivoida myös taloudellinen hyöty.

Tutkimussuunnitelmia arvioidessa joutuu usein miettimään, mikä on tämän tutkijaryhmän tavoite ja tutkimuksen tarkoitus. Joskus se ei tahdo tutkimussuunnitelmasta selvitä. Kaikella tutkimuksella pitää olla selkeä tarkoitus ja se pitää olla myös tutkimussuunnitelmassa kuvattu. Tietoa tarvitaan nykyään kuin sähköä seinästä, mutta kaikki tutkimus ei tuota käyttökelpoista tietoa ilmiön paremmaksi ymmärtämiseksi tai päätöksenteon tueksi.

Mietin usein, miten tutkijat lukevat hakuohjeita. Onko usko oman tutkimusidean erinomaisuuteen niin suuri, että rahoittajatahon asettamia kriteereitä ei tarvitse huomioida? Tutkimusapurahat ovat useimmiten rajattuja tai kohdistettuja. Tutkijoiden etu on lukea huolellisesti, mihin mikäkin tutkimusrahoitus on kohdistettu tai rajattu, ja hakea vain niitä rahoituksia, joihin oma tutkimus sopii. On tärkeä myös huomioida rahoittajan asettamat budjettirajoitukset. Tutkimusrahoituksen kohdealueelle sopivia tutkimuksia saadaan moninkertaisesti rahoitusmahdollisuuksiin nähden. Useampi pettyy kuin ilahtuu saamastaan päätöskirjeestä.

Tutkijoiden on tärkeä ymmärtää, että tutkimuskysymyksiä ja -suunnitelmia on monenlaisia ja rahoitushakemukset ovat useimmiten korkealaatuisia. Hylätty rahoitushakemus ei useinkaan merkitse huonoa tutkimussuunnitelmaa.

Kävin läpi arvioimieni rahoittajatahojen hyväksymisprosentteja viimeisiltä vuosilta: ne vaihtelivat 10 ja 35 %:n välillä. Kilpailu tutkimusrahoituksesta on kova ja tutkimussuunnitelmien laatuun tulee panostaa. Arvostelijoilla on vastuu siitä, että arvioinnit ovat luotettavia ja kunkin rahoittajan kriteerien mukaisia. Hyvät arviointitulokset edellyttävät hyviä hakemuksia. Arvioijat eivät voi antaa suunnitelman heikkouksia anteeksi, vaikka tutkimusidean erinomaiseksi tunnistaisivatkin.

Ilona Autti-Rämö
Terveystutkimuksen päällikkö, tutkimusprofessori
etunimi.sukunimi@kela.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *