Jäljet pelottavat…

Olin päättänyt, etten kirjoita Himasgatesta. Siitä on paljon jo kirjoitettu. Pekka Himanen on osansa saanut – ehkä liiankin kanssa. Asia on myös poliittisesti jossain määrin sensitiviinen. Mutta koska asia on edelleen ajankohtainen, ja se liittyy oleellisesti keskusteluun sektoritutkimuksen rahojen keräämisestä valtioneuvoston kanslian (VNK) alaiseen, poliittisesti ohjattuun strategisen tutkimuksen rahastoon, en malta sormiani hillitä. Asiassa on ennemminkin kiinnitettävä huomio prosessiin, jolla rahaa jaettiin, ei niinkään Himasen henkilöön tai kehenkään muuhunkaan henkilönä.  Lähdetään liikkeelle VNK:n tietopyynnöstä.

VNK:n tietopyyntö

28.10. 2011 päivätyssä Valtioneuvoston kanslian tietopyynnössä halutaan selvittää asiantuntijatahojen näkemyksiä tulevaisuusselonteon kaavaillun sisällön tarkoituksenmukaisuudesta, täsmennyksiä sekä osallistumishalukkuutta selonteon taustaselvitysten toteuttamiseen. Tarkempia tietoja haluttiin siitä:

  • millaiset hankkeet olisivat tarkoituksenmukaisia
  • millaista tutkimusta laitoksissa on käynnissä teeman tiimoilta
  • mitä laitokset olisivat valmiita toteuttamaan ja
  • mitkä olisivat kustannukset

Vastaukset tietopyyntöön piti jättää 18.11.2011 mennessä. Aikaa vastausten laatimiseen oli kolmisen viikkoa. Tämä herättää ikäviä kysymyksiä. Ajateltiinko VNK:ssa todellakin niin, että kolmessa viikossa kirjoitetaan vakavasti otettava tutkimussuunnitelma? Onko tämä osviitta tulevista kilpailutuskäytännöistä? Jos näin on, niin se ei anna kovin kaksista kuvaa strategisen tutkimusrahoituksen kilpailutuksesta.

Itse uskon, että asia oli Himasen hyväksi jo ratkaistu, mutta jotta kaikki menisi lain ja asetusten mukaan oli tehtävä julkinen tietopyyntö. Vakavasti otetuksi kilpailutukseksi tietopyyntöä ei ollut tarkoitettukaan – mikä kirjeessä itse asiassa sanotaankin. Lain kirjainta kenties noudatettiin, lain hengen kanssa sen sijaan oli vähän niin ja näin.

Kansainvälisyyskö keskiössä?

Tehtyä päätöstä on perusteltu Himasen ulkomaisilla yhteyksillä ja sillä, että nämä yhteydet takasivat kansainvälisen näkökulman mukaantulon tulevaisuusselontekoon.  Selonteon tilaajat ovat korostaneet, että haluttiin kansainvälinen näkökulma. Jos näin oli, niin on outoa, että tietopyynnön edellä mainituissa neljässä kohdassa ei mainita kansainvälisyyttä laisinkaan. Jos kansainvälisyys olisi ollut selkeästi esillä, niin useat tutkijat olivat voineet vyöryttää hakemuksiinsa tutkimuksellisesti erittäin vahvoja kansainvälisiä tutkimusverkostojaan. Myös muilla kuin Himasella on kansainvälisiä yhteyksiä. Myös monet muut ovat toimineet ulkomaisissa yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa tutkijoina ja professoreina. Osa jopa ihan oikeasti!

Tietopyyntö ei anna selkeää kuvaa, mitä VNK tahtoi. Useimmissa hakemuksissa – jotka itse asiassa olen lukenut niiltä osin kuin ne ovat julkisia – vastattiin tietopyynnössä olleisiin kysymyksiin, lueteltiin, mitä on tehty ja mitä ollaan tekemässä. Vain hyvin harva sisälsi kunnollisen tutkimussuunnitelman. Tässä suhteessa Himasen hakemus oli poikkeus. Se oli kokonaisuus, ehdotus siitä, mitä tehdään – ei kuvaus siitä, mitä on meneillään. Ei voi välttyä ajatukselta, että Himasen kanssa oli jo pitempään yhdessä juostu hakemusta kasaan.

Millainen yhteiskunta?

Hanketta lienee pedattu siis jo pitempään Himaselle. Tähän viittaa se, että tutkimuksen rahoittajatahot kokivat, että heitä painostettiin VNK:n taholta tekemään rahoituspäätös ja myöntämään valtavasti rahaa tieteellisesti lopultakin varsin heppoiselle hankkeelle, jossa oli viljalti ylisanoja.

Pääministeri kommentoi painostusväitteitä sanomalla, että olisihan sellainen yhteiskunta sairas, jossa tieteelliset rahoittajat tekevät pääministerin painostuksesta päätöksiä. Olen asiasta täsmälleen samaa mieltä. Sairastahan sellainen olisi. Kuitenkin joskus pohdiskelen itse tykönäni, millainen yhteiskunta onkaan yhteiskunta, jossa pääministerin kanslia etukäteen ilmoittaa tieteellisen tutkimusrahoittajan päätöksen. VNK ilmoitti 6.2. 2012, että se teettää tutkimuksen Himasen työryhmällä. Ja katso: seuraavana päivänä Suomen Akatemian hallitus tekikin ilmoituksen mukaisen rahoituspäätöksen. Jäljet pelottavat…

Olli Kangas
Kelan tutkimusosaston osastopäällikkö
etunimi.sukunimi@kela.fi

2 ajatusta “Jäljet pelottavat…”:sta

  1. Niinpä. Osakeyhtiössä ja valtakunnassa päättää hallitus kuten myös Akatemiassa.

  2. Edellä kuvatun eettisesti kyseenalaisen prosessin lisäksi myös hankkeen tuotokset vaikuttavat kyseenalaisilta. Jos Sininen Kirja oli edustava näyte tutkimushankkeesta, niin hiljaiseksi vetää. Proseminaareissakin on kuultu antoisampia ajatuksia. Toisaalta pitäisi olla iloinen Himasen puolesta: sentään joku suomalainen filosofi elää filosofialla, ja ilmeisen hyvin. Omat filosofian kollegani ovat ”työllistyneet” kattopeltiasentajiksi, työttömiksi merimiehiksi, kahvikauppiaiksi, elokuvateatterin lipunmyyjiksi, ja istuupa yksi täällä Kelassakin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *