Sektori”tutkimus” ja yliopistoTUTKIMUS?

Sektoritutkimusraporteissa on usein korostettu, että tutkimus tulisi keskittää yliopistoihin. Usein esitetään, että on sektori”tutkimusta” ja oikeaa, korkealaatuisempaa yliopistoTUTKIMUSTA. (näin esitti esimerkiksi Olavi Ylikorkala HS 30.4. 2013). Rinnastus on väärä ja antaa virheellisen kuvan. Yliopistotutkimus on usein luonteeltaan perustutkimusta, jossa on teoreettinen pohjavire. Sektoritutkimuslaitoksissa näkökulma on toinen. Niissä tehdään laitosten profiilien mukaista soveltavaa tutkimusta, ylläpidetään ja kehitetään tietovarantoja ja tuotetaan käytännön tietoa päätöksenteon pohjaksi, usein hyvin nopeasti ja lyhyellä varoitusajalla. Raja ei tietenkään ole aina näin selvä. Eräillä tieteenaloilla yliopistot tuottava hyvinkin sovellettavaa tietoa, eräillä aloilla eivät lainkaan. Sektoritutkimuksessa puolestaan on avauksia perustutkimuksen suuntaan.

Suurten tietovarantojen kehittäjiksi ja ylläpitäjiksi yliopistolaitoksista useinkaan ei ole. Laitosten suuntaus näet saattaa muuttua hetkessä kun keskeiset tutkijat vaihtuvat. Lisäksi on niin, että monien tietovarantojen ylläpito ja kehittäminen vaatii sellaista in-house tietämystä, jota yliopistotutkijoilla yleensä ei ole.

Konkreettiset kysymykset saattavat jäädä katveeseen

Eräitten keskeisten yhteiskunnallisten teemojen tutkimus on jäänyt kokonaan sektoritutkimuksen harteille. Esimerkiksi sosiaaliturvajärjestelmiä ei yliopistoissa juurikaan tutkita, ja pääsääntöisesti tutkimus on liian yleisellä tasolla eikä pureudu tarpeeksi konkreettisiin kysymyksiin. Tilannetta ei paranna yliopistolaitoksen kasvava paine kansainvälistyä ja tutkijoitten tarve julkaista enemmän ja enemmän kansainvälisillä foorumeilla. En pidä tätä sinälleen pahana. Tutkimuksen laatua mitataan vertaisarvioinneissa ja yhä useammin tuo arviointi vaikkapa professuurien täytöissä perustuu hakijoitten kansainväliseen toimintaan ja kansainvälisiin julkaisuihin.

Ongelmallista sen sijaan on, että voimakas keskittymien kansainväliseen julkaisemiseen voi lyödä korville kotimaisten aiheitten tutkimista. Suomalaisen asumistukijärjestelmän ongelmia käsittelevä juttu ei taida kovin paljoa kiinnostaa American Journal of Somethingin editoria. On siis rakenteellinen paine siihen, että kotimaiset inhorealistiset aiheet jäävät katveeseen. Nämä hyvin käytännönläheiset teemat ovat kuitenkin niitä, joita päätöksenteko useimmiten tarvitsee tuekseen – ja mitä tukea uusin sektoritutkimusuudistuskin yrittää saada aikaan.

20 vuotta TUTKIMUSTA ja 5 vuotta ”tutkimusta”?

Jos tutkimuksen laadun mittarina pidetään viiteindeksejä, niin sektoritutkimus pärjää hyvin. Myöskään oma kokemukseni ei tue ajatusta TUTKIMUKSESTA ja ”tutkimuksesta”. Olen toiminut vuosikymmenen sosiaalipolitiikan yliopistoprofessorina Suomessa, työskennellyt viisi vuotta tutkijana ja professorina Tukholmassa, kolme vuotta professorina Kööpenhaminassa ja lyhyempiä jaksoja muissa maissa. Tämän kokemukseni perusteella kuvittelin hallitsevani alani ja tietäväni varsin paljon sekä Suomen ja muitten maitten sosiaalipolitiikasta. Siirryttyäni viisi vuotta sitten nykyiseen työpaikkaani, havaitsin olevani pelkkä noviisi Kela-kollegoihini verrattuna.

Systemaattisia laatueroja en siis osaa tutkimuksen tasossa nähdä: sekä yliopistossa että sektoritutkimuksessa tehdään hyvää tutkimusta – joskus toki myös huonoa.

Sektori- ja yliopistotutkimus eivät ole vastakkaisia toisilleen. Yliopistoprofessoreita toimii sektoritutkimuksessa ja monilla meillä sektoritutkijoilla on yliopistokytköksiä: dosentuureja, osa-aikaprofessuureja, erilaisia opetus-, ohjaus- ja tarkistustehtäviä. Yhteistyö toimii suhteellisen hyvin, joskin tehostamisen varaa aina tietysti on.

Suomessa tarvitaan toimiva sektoritutkimus ja toimiva yliopisto. Ne tukevat toisiaan.  Yhteistyö tuottaa paremman kuvan siitä yhä monimutkaisemmaksi käyvästä maailmasta, jossa elämme.

Olli Kangas
Kelan tutkimusosaston osastopäällikkö
etunimi.sukunimi@kela.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *