Ajattelemisen aihetta kestävästä kulutuksesta

Tätä kirjoitettaessa vietetään valtakunnallista ajattelun viikkoa. Ajattelu on tunnetusti toimintaa, joka tapahtuu aivoissa. Tutkimustyössä ajattelun lisäksi riittää joskus se, että aivojen toimintaa pystytään jäljittelemään. Yksi tällainen jäljiteltävä toiminta on oppiminen. Neuroverkkolaskennassa käsitellään malleja, jotka on saatu tuotettua jäljittelemällä aivoissa tapahtuvaa oppimisprosessia. Seuraava esimerkki on otettu kestävän ekologisen kehityksen aihepiiristä ja siinä Kelassa tehdyillä laskelmilla arvioidaan ekologisesti kestävän, kohtuullisen kulutuksen tasoa ja rakennetta, joita harvemmin kohtaa alan kirjallisuudessa.

Kuten tunnettua, 1970-luvun puolessavälissä ylitettiin kriittinen raja, jonka jälkeen alettiin kuluttaa enemmän kuin maapallon uusiutuvat luonnonvarat sallivat. Nykyisin uusiutuvat luonnonvarat kulutetaan 8 kuukaudessa ja kun tämä ”overshoot day” lähestyy oletuksen mukaan jatkuvasti vuoden alkua, ei kehitys tietenkään voi jatkua tällaisena. Erilaisia toimenpiteitä asian korjaamiseksi on ehdotettu ja yksi tällainen on kulutuksen kohtuullistaminen tai leppoistaminen ekologisesti kestävälle tasolle (downshifting).

Ajattelu tässä kirjoituksessa etenee niin, että koska maapallon ekologinen tasapaino vallitsi 1970-luvun puolivälissä ja koska sattumalta Suomessa tehtiin Tilastokeskuksen toimesta kotitaloustiedustelu vuonna 1976, voitaisiin näitä tietoja hyödyntää. Millainen olisi siis kohtuullistetun kulutuksen taso vuonna 1976 ja miten se poikkeaa viimeisimmästä, vuoden 2006 kulutustutkimuksen vastaavasta.

Tämä 30 vuoden kehitys voidaan peilata eteenpäin, jolloin saadaan arvio siitä, miten eri kotitaloustyypit joutuisivat kohtuullistamaan kulutustaan. (Nykynäkymillä 30 vuotta on tosin kestämätön sopeutumisaika.) Laskelmat on tehty yhdistämällä kaksi menetelmää, joista edellisellä arvioidaan keskimääräisen kulutuksen taso käyttämällä ekonometrisiä menetelmiä. Niihin ei liity erityistä oppimista ja varsinainen ajatustyökin on jo aikaisemmin tehty. Jälkimmäisessä menetelmässä käytetään itseoppivia Kohosen karttoja (akateemikko Teuvo Kohosen mukaan nimettyjä), joilla saadaan kummallekin ajankohdalle muodostettua suuri joukko erilaisia kulutuskoreja ja niille vastaavat kotitaloustyypit. Näin voidaan arvioida sitä, miten erilaiset kotitaloustyypit joutuisivat sopeuttamaan kulutustaan ja sen rakennetta.

Tässä joitakin ajatuksia herättäviä tuloksia, joiden arviointia helpottaa se, että ne on esitetty euroina mitattavalla asteikolla. Keskimäärin kohtuulliset kulutusmenot vuoden 2006 tasolla ovat noin 2250 euroa kuukaudessa. Tämä taso on noin 80 prosenttia kotitalouksien keskimääräisestä kulutuksesta. Kohtuullistamisen seurauksena 30 vuoden kuluessa kohtuulliset kulutusmenot alenevat 1350 euron tasolle, joka on 40 prosenttia matalampi kuin vuoden 2006 taso.

Muutokset ovat erilaisia eri hyödykeryhmissä. Yllättäen menot elintarvikkeisiin sekä vaatetukseen ja jalkineisiin eivät alene vaan kasvavat. Odotetusti menot asumiseen ja liikenteeseen alenevat selvästi. Terveysmenot ovat tässä yksityisiä terveysmenoja, joissa aleneminen on prosentuaalisesti suurta mutta euromääräisesti pientä. Kulttuurimenojen ja henkilökohtaisen muun kulutuksen aleneminen on merkittävää. Hyödykeryhmittäiset muutokset voi nähdä oheisesta taulukosta.

Taulukko 1. Hyödykeryhmittäiset muutokset

Taulukko 1. Hyödykeryhmittäiset muutokset

Kohtuullistamisen jälkeen välttämättömänä pidettyjen kulutusmenoerien (elintarvikkeet, juomat ja tupakka, vaatetus ja asuminen) osuus kokonaiskulutusmenoista nousee 64 prosenttiin, kun se oli 52 prosenttia vuonna 2006.

Kulutusmenojen muutokset ovat erilaisia myös eri kotitaloustyypeissä. Yksinäisen 25‒44-vuotiaan henkilön elintarvikemenot alenevat 17 prosenttia ja kulttuurimenot 39 prosenttia. Eläkeläispariskunnalla menot elintarvikkeisiin pysyvät ennallaan ja menot asumiseen alenevat 60 prosenttia. Nuorella lapsiperheellä kulutusmenot liikenteeseen olisivat 58 prosenttia pienemmät kuin vuonna 2006, ja nuorilla yksinhuoltajilla kokonaiskulutusmenot pienenisivät 43 prosenttia, tosin kulttuurimenot jonkin verran kasvaisivat kuten myös menot juomiin ja tupakkaan.

Ajattelemisen aihetta nämä tulokset antavat myös siinä mielessä, ettei hyödykkeiden hinnoista eikä kotitalouksien tuloista puhuta. Jos kuitenkin ajattelu on aivosolujen välistä verkostoitunutta viestintää ja koska Kohosen itseorganisoituvat kartat jäljittelevät samaa periaatetta, voitaneen hyväksyä niiden avulla saatujen tutkimustulosten esittelyä ajattelun viikolla.

Robert Hagfors
Johtava tutkija
etunimi.sukunimi@kela.fi

Laskelmissa käytettyä menetelmää on esitelty yksityiskohtaisemmin työpaperissa: Hagfors R. Kohtuullisen kulutuksen korit. Profilointia itseorganisoituvilla neuroverkoilla. Kela 2011, Nettityöpapereita 24.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *