Mitä vikaa ruuhkamaksuissa?

Tänä syksynä on käyty jonkin verran kunnallisvaalien innoittamana keskustelua pääkaupunkiseudun ruuhkamaksuista. Jakolinjat ovat selvät. Vihreät ja vasemmisto ovat keskimäärin innokkaampia ruuhkamaksujen kannattajia ja vastustajat löytyvät puoluespektrin oikeasta laidasta kuten kokoomuksesta. Puolustajat näkevät ruuhkamaksuissa keinon poistaa ruuhkia, parantaa ilmanlaatua ja kerätä lisätuloja julkisen sektorin kassaan. Vastustajat näkevät maksuissa ennen kaikkea jälleen yhden keinon holhota kansaa. Ehkä ainoa asia, mistä suunnilleen kaikki ovat samaa mieltä, on se, että keskimäärin olisi mukavampaa lähteä hieman myöhemmin töihin ja tulla hieman aikaisemmin töistä kotiin. Mutta kun on perhanan ruuhkat…

Molemmilla puolilla on esimerkiksi otettu Tukholman ruuhkamaksut. Maksujen kannattajien mukaan Tukholmassa on ilma raikkaampaa kuin ennen ja maksujen vastustus väen keskuudessa vähenee koko ajan. Helsingin maksujen vastustajat pitävät Tukholmaa varoittavana esimerkkinä. Järjestelmä on kallis ja ruuhkia on edelleen. Ja sitä paitsi eihän Helsingissä ole ruuhkia verrattuna mihin tahansa suurkaupunkiin. Jos Helsingissä istutaan 30 minuuttia ruuhkassa aamuin illoin, niin Moskovassa istutaan 3 tuntia.

Ruuhkamaksut sopivat vapaille markkinoille

Yhdysvaltalainen taloustieteen professori ja nobelisti Paul Krugman otti aikoinaan kirjassaan ”Satunnainen teoreetikko” kantaa USA:n ruuhkamaksukeskusteluun (Krugman 1999, 160-165). Hänen näkökulmansa oli, että niiden, jotka todella kannattavat vapaata markkinataloutta (kuten vaikkapa kokoomuksen kannattajat Suomessa) pitäisi olla myös ruuhkamaksujen kannattajia. Krugmanin mukaan vapaan markkinatalouden kannattajat ajattelevat, että ruuhkamaksut ovat valtiovallan puuttumista ihmisten arkielämään. Heidän pitäisi sen sijaan nähdä ruuhkat vajaasti selvitetyn omistusoikeuden ongelmana. Toisin sanoen ajotie esimerkiksi Kehä III:lla ruuhkatuntien aikana on niukkuushyödyke, joka ei ole kenenkään omistuksessa ja siksi sitä käytetään liian paljon.

Vapaan markkinatalouden kannattajien tulisi vaatia maanteille vapaasti toimivia markkinoita. Vapaat markkinat esimerkiksi Kehä III:lle olisi helposti luotavissa: Ne, jotka haluavat ajaa joka päivä töihin keskustaan omalla autolla, voivat tehdä näin, kunhan he maksavat tästä lystistä. Joku toinen voi luopua oman auton käytöstä ja etsiä vaihtoehtoisen tavan (julkinen liikenneväline, kimppakyytijärjestelmä tms.) päästä työpaikalle. Oman auton käytöstä luopumista voidaan tehdä houkuttelevammaksi verovähennyksin, huokeilla työmatkalippujen hinnoilla jne. Ruuhkamaksurahat käytettäisiin julkisen liikenteen kehittämiseen (enemmän bussivuoroja, lisää lähijuna-asemia jne.), joka vuorostaan antaisi lisää valinnanvapautta työmatkalaisille.

Kehä III:n vapaat maantietilamarkkinat olisi täten luotu. Ne, jotka käyttävät valinnanvapauttaan siten, että he tulevat edelleen omalla autolla, joutuvat maksamaan ”veroa”, mutta korvaukseksi he saavat lyhyemmät ruuhkat, paremman hengitysilman keskustassa oleillessaan, oman auton tuoman matkustusmukavuuden jne. Joukkoliikennevälineet valitsevat joutuvat esimerkiksi sietämään kanssamatkustajia ja he ovat jossain määrin kulkuvälineiden aikataulujen orjia. Korvaukseksi he saavat myös puhtaamman kaupunki-ilman, säästöjä työmatkakustannuksissa, joku toinen hoitaa työmatka-ajamisen heidän puolestaan jne.

Kaikki hyötyvät?

Nopeasti ajateltuna kaikki voittavat. Vapaiden maantietilamarkkinoiden luomisen jälkeenkään kaikilla ei olisi valinnanmahdollisuutta, vaan monilla ainoa mahdollisuus päästä töihin on oma auto. Silti ruuhkamaksun maksaminen toisi edellä mainittuja konkreettisia hyötyjä, jolloin kyseessä ei olisi taas uusi vero, joka menee jonnekin ja hyödyttää jotain muuta. Luonnollisesti ruuhkamaksuun pitäisi asettaa jokin maksukatto, ettei maksusta tulisi kohtuuttoman suuri niille, jotka joutuvat työmatkoja autolla tekemään.

Suomalaisessa politiikassa ei ole harvinaista, että ympäristön suojelua tukevat kannattavat ydinvoiman lisärakentamista tai köyhien asialla olevat ovat poistamassa varallisuusveroa. Siksi ei ole mitenkään omituista, että yksilönvapautta kannattavat saattavat aktiivisesti vastustaa vapaan markkinatalouden laajentamista esimerkiksi liikenteeseen. Ehkä ruuhkamaksujen vastustamisen avainsana on juuri ”maksu”. Mieluummin kärsimme yksin ja ilmaiseksi kuin maksamme jostain meitä hyödyttävästä.

Ilpo Airio
erikoistutkija
etunimi.sukunimi@kela.fi

Lähteet: Krugman, Paul (1999): Satunnainen teoreetikko ja muita viestejä synkeän tieteen saralta. Tietosanoma: Helsinki.

Ajatus “Mitä vikaa ruuhkamaksuissa?”:sta

  1. ”Suomalaisessa politiikassa ei ole harvinaista, että ympäristön suojelua tukevat kannattavat ydinvoiman lisärakentamista”

    Miksi ympäristön suojelun ja ydinvoiman kannattamisen välillä olisi ristiriita? Ajatus, että ydinvoiman vastustaminen on vihreää politiikkaa, on vihreän liikkeen dogmi, joka ei ole perusteltavissa järkisyin. Suomessakin jotkut vihreät, esim. Soininvaara, ovat varovaisesti yrittäneet järkiperäistää ydinvoima-ajattelua vihreässä liikkeessä, eikä siinä ole mitään ristiriitaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *