Kuinka houkuttelevaa tiedon pitää olla?

Jussila H. Päätöksenteon tukena vai hyllyssä pölyttymässä? (Kela, 2012)

Tänään julkaistun tutkimukseni mukaan päättäjät arvostavat tutkimuksia, mutta he eivät ehdi lukea laajoja tutkimusjulkaisuja. Tämä on ymmärrettävää – kiire painaa ja tutkimusjulkaisut ovat usein satoja sivuja pitkiä ja joskus tutkijayhteisön ulkopuolisille vaikeammin avautuvia.

Tutkimusviestinnällä onkin tärkeä rooli tutkimustulosten tiivistämisessä ja ymmärrettäväksi tekemisessä. Jonkun on niin sanotusti tulkattava saatuja tuloksia. Usein tähän työhön osallistuvat tiedottajat ja toimittajat, jotka pystyvät muokkaamaan tieteen tuloksista vetäviä otsikoita.

Tiivistämiseen ja houkuttelevuuden lisäämiseen liittyy kuitenkin tiettyjä vaaroja. Tutkimustulokset saattavat vääristyä liiallisen pelkistämisen takia. Kun tutkijan saamat tulokset siirtyvät eteenpäin lyhyinä tiedoteteksteinä ja uutisina, niiden painotukset saattavat muuttua ja lopulta viesti on hyvin erilainen kuin alun perin.

Tätä on tarpeellista pohtia, koska esimerkiksi kansanedustajat saavat paljon tietoa juuri median välityksellä. Tutkimuksessani 92 % vastanneista kansanedustajista ilmoitti saavansa tietoa tutkimuksista mediasta. Medialla on vahva kannatus, sillä samaiset 92 % kyselyyn vastanneista haluaa vastaisuudessakin saada tietoa tutkimuksista toimittajien välityksellä.

Tutkimusviestinnässä tulisi hyväksyä se, että päättäjät lukevat lyhyitä suomenkielisiä tekstejä. Tutkimustuloksia pitäisi pystyä tiivistämään, sillä paksut, mahdollisesti englanninkieliset tutkimusraportit eivät tavoita valtaosaa kansanedustajista.

Samalla on kuitenkin oltava tarkkana, ettei tiivistetä tai painoteta väärin. Väärinymmärryksiä estäisi myös tutkijoiden ja päättäjien kasvokkainen kohtaaminen, esimerkiksi seminaareissa ja tietoiskuissa. Tutkimuksessani vastaajat pitivät kohtaamisia tärkeinä, mutta niihinkään ei tunnu liikenevän aikaa. Tutkimustiedon hyödyntämisen ja hyvin perusteltujen päätösten aikaansaamiseksi tämä olisi kuitenkin tärkeää.

Tiedote tutkimuksesta (Kela.fi)
Tutkimus pdf-versiona

Henrik Jussila
Tiimipäällikkö, tutkimuspalvelutiimi
etunimi.sukunimi@kela.fi

2 ajatusta “Kuinka houkuttelevaa tiedon pitää olla?”:sta

  1. Tutkija voi kyllä itsekin varmistaa tutkimuksensa uutisoinnin oikeellisuudesta ja oikeista painotuksista, kun pyytää julkaistavia artikkeleita itse tarkistettavakseen. Yksittäisissä haastatteluissa se on omalla kohdallani poikkeuksetta onnistunut. Tutkimusraportin abstrakti tietysti on julkaisun tärkein osa; sen lukevat myös toimittajat, joten sen ”myyvyyteen” kannattaa kiinnittää huomiota. Valtaosa tutkijoistakaan kun ei muuta ehdi lukea.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *